Mainos

Lukijat kertovat: Homeiset työpaikat tuhosivat terveyden – ”Nyt on erittäin vaikea elää"

Studio55.fin lukijat kertoivat kyselyssä homeelle altistumisesta. Monet olivat sairastuneet työpaikoillaan. Pomot saattoivat vähätellä ongelmia ja kierrättää homeisen huoneen seuraavalle kollegalle. Herkistymisen seurauksena joidenkin arkielämä on vaikeutunut niin pahasti, että he eivät voi liikkua ulkona, nähdä ystäviään, matkustella tai edes työllistyä.

”Ystäväpiirini on kutistunut muutamaan ihmiseen”

Sairastuin työpaikallani ensin pitkittyneeseen flunssaan, jota seurasi lukuisat poskiontelotulehdukset, jatkuva silmien kirvely ja kuivuminen, ihon kuivuminen ja punoitus, päänsärky, äänen menetys, tolkuton väsymys ja lopuksi astma. Minulla on myös muita autoimmuunisairauksia, jotka todennäköisesti johtuvat altistumisestani.

Työterveyslääkäri otti minut vakavasti alusta alkaen, johtuen varmaan siitä että olin äänetön vastanotolla siellä olevan sisäilmaongelman vuoksi. Oletan, että lääkärille selvisi minun kauttani työpaikkani ongelman vakavuus. Siitä alkoi siirto väistötiloihin ja uuden työpaikan rakentaminen.

Minä pääsin onneksi eläkkeelle, mutta terveyteni on mennyttä. Törmään vaikeuksiin esim. kauppareissuilla: kun jotkut kanssaihmiset haiskahtavat homeelle, menetän ääneni ja saan astmakohtauksen. Samoin käy, jos yritän harrastaa jotain ja ryhmään tulee yksikin homeelle haiseva henkilö.

Bussilla en voi kulkea, elokuvistateatterista, teatterista konserteista olen joutunut poistumaan usein. Matkailu on myös vaikeaa, koska et voi etukäteen tietää, minkälaisen hotellin saat tai lentokoneessa minkälaisen vierustoverin saat.

Arki on aika yksinäistä. Ystävyyden ylläpitäminen sisäilmaongelmaisissa taloissa asuvien kanssa on osoittautunut ylivoimiseksi. Ystäväpiirini on kutistunut muutamaan ihmiseen. Elämä tuntuu joskus tosi raskaalta varsinkin silloin, kun törmäät ihmisiin, jotka eivät halua ymmärtää, että juuri he aiheuttavat minun vaivani (esim.astmakohtauksen).

”Työterveydessä ei uskottu ja irtisanoin itseni”

Menetin terveyteni töiden takia. Puolitoista vuotta työskentelin keskellä sädesieniä. Työpaikan sisäilmaa tutkittiin jatkuvasti, ongelmia vähäteltiin.

En uskonut itsekään, että siellä mitään olisi vikana, kunnes alkoi oireilu. Olin jatkuvasti kipeä, ja nukuin kaikki illat töiden jälkeen. Viimein sairastuin kunnolla ja olin kuusi kuukautta ylähengitystieinfektiossa, josta seurasi infektioastma.

Nykyään on tullut hajusteyliherkkyyttä, ja elämäni on rajoittunutta. En voi yöpyä hotelleissa, joten matkustaminen on jäänyt. Tietyt ystävät joudun kiertämään kaukaa, jos heillä on huonoa sisäilmaa kotonaan.

Puhtaita työpaikkoja ei löydy, eikä opiskelupaikkoja. Nykyään altistuksesta toipuminen vie minulla pitkään, elimistö on rasittuneena päiväkausia. Ihan hirveää, ja ikää on vasta 30.

Kun työpaikan tulokset tuli julki, alkoi välitön etsintä sijaistiloihin. Tulokset oli niin vakavia, että rakennuksesta ei saanut mitään viedä mukanaan. Pahinta tässä on, että vuosi vuodelta on sairastunut enemmän. Aluksi oireet olivat altistumisen jälkeen lievempiä, pikkuhiljaa pahenivat. Työterveydessä ei uskottu ja irtisanoin itseni.

Nykyään olen miettinyt, onko työnantajalla mitään vastuuta sairastumisestani. Silloin vain lähdin ja jätin kaiken taakse. Ajattelin, kun löysin uuden puhtaan työpaikan, että oireet ja ongelmat jäisi pois. Toisin kävi. Onhan tässä kaikenlaista kokenut, tätä häpeää, enkä mielelläni puhu ja yritän piilotella oireita, jos joudun altistukseen.  

”Sairaalat homeessa, kasarmit homeessa, koulut homeessa – En halua enää koskaan palata Suomeen”             

Sairastuin eräässä suomalaisessa yliopistossa. Sairastin yli viisi vuotta putkeen kroonisia poskiontelotulehduksia, kuumeilua, reuman kaltaisia oireita, iho-oireita, silmäoireita, lihasnykinöitä, allergioita, korvavaivoja... Kaikkea mahdollista ja melkein mahdotontakin. Myös kilpirauhanen lasahti.

Vaihdoin työpistettä viisi kertaa, eikä auttanut. Lopetin siellä työt, kun en enää vain yksinkertaisesti jaksanut. Olin kaiken aikaa sairas ja kuolemanväsynyt. En jaksanut enää penätä oikeuksiani, vaikka tiesin koko ajan olevani oikeassa ja työpaikkani sairastuttaneen minut vakavasti.

Sain onneksi työpaikan ulkomailta. Paranin kokonaan, mutta olen lopun elämääni erittäin herkkä sisäilmavaurioisille rakennuksille. En saanut koskaan mitään diagnoosia, hyvityksistä puhumattakaan. (Astma on ainoa homesairaus, joka jotenkuten tunnustetaan. Se oli oikeastaan ainoa homeoire, joka minulta puuttui.) Puhuttiin vaan selän takana pahaa ja savustettiin ulos.

En halua enää koskaan palata Suomeen. Homeongelma on Suomessa todella paha. En voinut käydä monissakaan julkisissa paikoissa. Sairaalat homeessa, kasarmit homeessa, päiväkodit homeessa, koulut homeessa, yliopistot homeessa...

Nykyisessä kotimaassani voin olla (suht) normaali ihminen. Olen kiitollinen, että paranin. Mutta olen samalla erittäin surullinen, että homesairaita yhä väheksytään ja syyllistetään, eikä heillä ole mitään oikeuksia Suomessa.

Homesairaus ei ole psyykkistä, eikä siihen terapiat auta! Henkinen tuki sinänsä on tietenkin tervetullutta ihmisille, jotka menettävät usein jopa kaiken. Mutta homeelle tai niiden toksiineille ei voi siedättyä.       

”Huoneeseeni siirtynyt sairastui samoihin vaivoihin alle 6 kk:ssa”

Edellisessä työpaikassa istuin samassa huoneessa viisi vuotta. Reilun vuoden työskenneltyäni alkoi poskionteloiden tulehduskierre. Oli punkteerauksia kerran kuussa. Sitä kesti toista vuotta, ja tulehdus levisi myös korviin. Sain lopulta lähetteen, ja minulle tehtiin poski- ja otsaonteloiden laajennusleikkaus (fess).

Vaihdoin muista syistä työpaikkaa. Minun huoneeseeni siirtynyt henkilö sairastui samoihin vaivoihin alle 6 kk ajassa. Huone oli ”läpihomeessa”.

Kokemuksen jälkeen minusta tuli ns. homekoira. Olen altistunut homeelle siinä määrin, että jo pienikin sisäilmaongelma aiheuttaa välittömästi oireita. Edelleen jokaisen flunssan yhteydessä tulee poskiontelo- ja korvatulehduksia, joita ei koskaan aiemmin ole ollut.   

”Paras olisi olla kotona eristyksissä”

Olen sairastunut homekoulussa 1999-2002. Myöhemmin aloin oireilla toisessa työpaikassa 2007-2009 sekä vielä kolmannessa 2014-2015. Matkan varrella on tullut astma ja mcs (monikemikaaliyliherkkyys). Keuhkoahtaumaa tutkitaan seuraavaksi.

Reagoin niin herkästi kanssaihmisten tuoksuihin ja kemikaaleihin, että paras olisi olla kotona eristyksissä. Sairauttani ei ymmärretä muualla kuin vertaistukiryhmässä. Keuhkolääkäreillä riittää asiantuntemus tilani ymmärtämiseen, mutta ei läheisillä tai rivilääkäreillä, mukaan lukien työterveyslääkärit.               

”Työnantaja onnistui välttämään kaiken vastuun”

Sairastuin työpaikallani. Iho-, hengitys- ja silmäoireita ja loppuvaiheessa todella pahoja ongelmia terveydessä. Työnantaja ei ottanut tosissaan koko ongelmaa, vaan pyrki sivuuttamaan, peittelemään ja kiistämään kaiken.

Tästä on jo aikaa, ja silloin homealtistuksista tiedettiin vähemmän. Niinpä työnantaja onnistui välttämään kaiken vastuun. Itse jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle/vaihtamaan alaa.

Altistuminen aiheuttaa ongelmia vieläkin, herkistyin ja saan nykyisin oireita vähäisestäkin altistuksesta. Olen tänä päivänäkin pettynyt silloiseen työnantajaani erityisesti, koska olin jo tehnyt pitkän uran samalla työnantajalla ja kyseessä oli seurakunta ja esimiehenä kirkkoherra. Jotenkin olisi odottanut, että edes siellä olisi painanut vaa'assa muukin kuin taloudellisen vastuun välttäminen.     

”Nyt on erittäin vaikea elää”

Aloitin uudessa työpaikassa, josta pidin kovasti. Jatkuva sairastelu alkoi puoli vuotta työpaikkaan tulemisen jälkeen. Flunssainen olo, keuhkokuume-epäilyt, silmäkivut, plantaarifaskiitit, rintakivut, kurkkukipu, iholla polttava punoitus, hengenahdistus, sumuinen olotila, vaikeus ajatella ja toimia normaalisti.

Työnantajalta oli aiemmat työntekijät/työterveyshuolto vaatinut hometutkimuksia. Mikään ei kuitenkaan edistynyt ennen kuin AVI vaati työpaikkaselvityksen kautta materiaalinäytteiden ottoa. Jouduin altistumaan turhaan yli neljä vuotta tutkimusten hidastelun takia. Sairastuin ilmeisesti pysyvästi, kuten muutamat muutkin.

Nyt on erittäin vaikea elää, kun en kestä yhtään saman tyyppisiä mikrobeja työ- tai asuinympäristössäni. Matkustelu on melkein mahdotonta, kun ei tiedä, millaiset huoneistot ovat vastassa.

Nämä vuodet ovat olleet todella raskaita fyysisesti, henkisesti ja taloudellisesti. Työllistyminen puhtaisiin työtiloihin olisi välttämätöntä, mutta vastaa lottovoittoa, jos siinä onnistuu.          

Sadat oireilevat homeesta työpaikoilla

Huomenta Suomessa keskusteltiin julkisten rakennusten homeongelmista ja niistä aiheutuvista sairastumisista tutkimusprofessori Kari Reijulan kanssa huhtikuussa 2014. 

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.