"Löysin tyttäreni sotkuisesta asunnosta puolialastomien miesten keskeltä"

Kun Aino* muutamia vuosia sitten meni käymään aikuisen tyttärensä luona, vastaan tuli kaksi vähäpukeista miestä. Päästessään peremmälle asuntoon, hän järkyttyi entistä enemmän. Näinkö hänen tyttärensä eli?

– Olin huolissani tyttärestäni. Hän ei ollut vähään aikaan halunnut olla perheensä kanssa missään tekemisissä. En tiennyt, mitä hänelle kuului, mutta asuinpaikkakunnallamme kiertävien huhujen perusteella ei kovin hyvää. Päätin lähteä käymään hänen luonaan ja järkytyin. Asunto oli siivoton; käytettyjä kondomeja lattioilla, likaisia tiskejä ja pulloja siellä täällä ja vaatteita hujan hajan ympäri asuntoa, Aino muistelee.

Hänen tyttärellään Heidillä* oli ollut ongelmia jo pitkään. Koulussa oli mennyt huonosti, ja opiskelut olivat jääneet kesken. Töitäkään hänellä ei ollut. Heidin mielialat olivat aina ailahdelleet rajusti, ja kun hänestä parikymppisenä tuli äiti, hän sairastui vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

– Olimme vuosien ajan juosseet Heidin kanssa lääkäriltä ja psykologilta toiselle. Jotakin oli pahasti pielessä, mutta apua ei saanut, Aino kertoo.

– Suurin ongelma oli se, että lääkärit vaihtuivat tiuhaan, ja jokaiselle oli kerrottava kaikki aina alusta asti. Se oli todella rankkaa sekä tyttärelleni että minulle, varsinkin kun mikään ei koskaan johtanut mihinkään, hän lisää.

Lääkärin resepti: Maanantaina AA-kerhoon

Kun Aino sitten löysi tyttärensä sekamelskan keskeltä, hän passitti miehet matkoihinsa ja lähti viemään tytärtään terveyskeskuspäivystykseen. Äitinä hän näki, että tytär ei ollut oma itsensä ja pelkäsi, ettei kaikki tämän mielessä ollut kohdallaan. Terveyskeskuslääkäri ei kuitenkaan ymmärtänyt äidin hätää vaan kehotti tytärtä hakeutumaan AA-kerhoon. Siinä kaikki.

– Voit vain kuvitella, miltä tuntui, kun tyttäreni nauroi minulle päin naamaa ja totesi, että se olen minä, jolla on päässä vikaa, Aino huokaa.

Ei kuitenkaan mennyt kuin pari päivää, kun Heidi itsekin ymmärsi, että hänen asiansa olivat todella huonolla tolalla.

– Heidi soitti minulle kahden tai kolmen päivän kuluttua, ja sanoi, että nyt on lähdettävä johonkin. Hän pelkäsi tappavansa itsensä, jos ei saisi apua heti, Aino kertoo.

Oikea diagnoosi askel parempaan

– Se oli käännekohta, Aino muistelee.

Hän lähti kiireesti tyttärensä luokse ja totesi tämän olevan psykoosissa. Tällä kertaa myös terveyskeskuslääkäri ymmärsi tilanteen vakavuuden ja kirjoitti lähetteen sairaalaan, jossa psykiatri päätti, että Heidi jäisi sairaalaan.

– Sairaalasta Heidi siirrettiin suljetulle osastolle, missä häntä hoidettiin seuraavat kolme kuukautta. Sinä aikana syy hänen kaikille ongelmilleenkin löytyi; Heidin todettiin sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Vaikkei diagnoosi vakavasta mielenterveyshäiriöstä olekaan mikään ilouutinen, Heidin kohdalla tämä oli selkeä askel kohti parempaa tulevaisuutta. Hän sai vihdoin oikeanlaisen lääkityksen, jonka avulla hän pärjää.

Normaalin elämän opettelua

Aino kertoo, että Heidi on selvinnyt lääkityksen avulla niin hyvin, ettei hän ole kahteen vuoteen tarvinnut sairaalahoitoa. Silti huoli tyttären hyvinvoinnista painaa koko ajan, vaikka nykyisin Aino pystyykin nukkumaan yönsä rauhassa.

Hän on yhteydessä tyttäreensä päivittäin, ja huomaa kyllä heti, jos lääkkeet ovat jääneet ottamatta.

– Heidi muuttuu maaniseksi melkein heti, jos häneltä jää yksikin lääke väliin. Mutta nykyisin hän ymmärtää onneksi itsekin, että hän on sairas ja ottaa lääkkeensä tunnollisesti.

Vaikka Aino onkin onnellinen siitä, että hänen tyttärensä on viimein saanut tarvitsemaansa hoitoa, pieni katkeruus kuultaa hänen puheestaan.

– Miksei Heidiä autettu aiemmin? Miksi nuorten mielenterveydestä ei Suomessa huolehdita paremmin? hän pohtii.

Aino ei usko, että Heidin elämä palaa koskaan täysin raiteilleen. Heidi ei esimerkiksi vielä kolmekymppisenäkään osaa huolehtia raha-asioistaan, eikä hän pysty käymään töissä.

– Mutta parempaan päin ollaan menossa, Aino vakuuttaa.

Mutta olisiko Heidin elämä toisenlaista, jos hän olisi päässyt hoitoon heti, kun ensimmäiset oireet ilmenivät?

Studio55.fi/Elina Rantalainen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat