Leevin lapsuus loppui nelivuotiaana – Lahko pahoinpiteli ja pakotti lapsisaarnaajaksi

Leevi K. Laitinen oli vauva, kun hänen vanhempansa kääntyivät kartanolaisiksi. Leevin täytettyä neljä vuotta liikkeen toinen johtaja, Tilda Reunanen, saapui perheen kotiin.

– Reunanen väitti saaneensa suoraan Jumalalta käskyn, että minun pitää ryhtyä lapsisaarnaajaksi, Leevi kertoo.

– Kartanolaiset uskoivat, että "sukulihan rakkaus" pitää karsia pois. Vanhemmat eivät saaneet olla lapsilleen sen läheisempiä kuin muutkaan ihmiset. Perheet pyrittiin hajottamaan rajoittamalla heidän yhdessä viettämäänsä aikaa.

Reunasen komentamana Leevi lähti äitinsä kanssa Sippolan pitäjän Liikalan kylään. Siellä sijaitsi yksi kartanolaisten päämajoista, Akulan talo.

– Muutaman päivän kuluttua heräsin aamulla yksin. Kun kysyin, missä äiti on, hänen kerrottiin lähteneen kotiin.

Selkäsauna helpotti isän ikävää

Leevi totuttautui hyväksymään elämän päivä kerrallaan sellaisena kuin se tuli. Leikkiminen ja leikkikalut olivat syntiä.

– Ennen Sippolaan lähtöä olin käynyt muiden lasten kanssa uimassa pikkujärven rannalla. Sekin lysti loppui siihen. Uiminen oli epäsoveliasta jo siksi, että naiset olisivat paljastaneet uima-asuissa liikaa.

Ikävää ei saanut näyttää.

– Kun rukoiltaessa oli tärkeää itkeä kovasti, minä sain kyyneleet helposti silmiin muistelemalla äitiä.

– Kerran erehdyin sanomaan, että isä on paras ihminen maailmassa. Silloin kartanolaiset järjestivät isän nopeasti Sippolaan, jossa hän ja Akulan talon isäntä veivät minut vinttikamariin ja antoivat selkään. Se helpotti huomattavasti isän ikävää, Leevi sanoo.

Raamatun sanoja väänneltiin

Multian Korvenpään tila, jossa Leevi asui, oli neljän hehtaarin kokoinen. Työt tehtiin yhden hevosen avulla.

– Elämä oli hyvin askeettista. Pilkoimme ja kannoimme puita, ruokimme karjaa, viljelimme peltoa… Päivät alkoivat ja loppuivat rukouksilla. Päiväsaikaan harjoittelimme saarnaamista. Luin Raamatusta ihan sujuvasti jo neljän vanhana.

Sunnuntaisin istuuduttiin pöydän ääreen ja otettiin Raamattu esiin.

– Pidimme tuntien mittaisia keskusteluja, joissa tulkittiin Raamattua Alma Kartanon oppien mukaisesti. Samasta aiheesta löytyi aina uusia hengellisiä näkemyksiä. Raamattua käsiteltiin sanoja väännellen – yhtenä päivänä asia oli näin, toisena noin.

Kuulusteltiin huoruudesta

Leevin saapumista seuraavana keväänä hänen siskonsakin lähetettiin Sippolaan.

– Kun eräänä päivänä menimme yhdessä käymään navetan vessassa, Alma Kartano aloitti sisään palatessamme hirveän mekastuksen. Hän väitti meidän viipyneen niin kauan, koska olimme huoranneet. Nainen kiihdytti itsensä valtavaan raivoon ja julisti niskasta tunnustellen, että olimme nuoruuden himojen takia aivan kuumia.

– Huoneeseen kannettiin kylmää vettä, jotta himot saataisiin huuhdottua pois. Vesi laitettiin pesuvatiin, johon siskoni joutui istumaan.

Huoraamisesta syyteltiin myöhemminkin jatkuvasti.

– Kun en tunnustanut, minua kuulusteltiin riiputtamalla jaloista ikkunan ulkopuolella, Leevi sanoo.

Onnistunut saarnaaja ei jättänyt kuivia silmiä

Saarnaamista Leevi opetteli kuuntelemalla aikuisia. Ensimmäinen saarnamatka suuntautui neljävuotiaana Hiitolaan. Matka taittui kahden kartanolaisnaisen kanssa.

– Levitimme kylälle ja puhelinpylväisiin ilmoituksia siitä, missä ja milloin lapsisaarnaajan voi nähdä.

Tuvat täyttyivät äärimmilleen.

– Välillä ihmisiä istui jopa katonrajan hirsien päällä. Veisasimme virsiä ja saarnasimme vuorotellen, minä aikuisia matkien.

– Tavoitteena oli saada yleisö liikuttumaan, itkemään ja katumaan syntejään. Onnistunut saarna oli sellainen, jonka jälkeen huoneessa ei ollut yhtäkään kuivaa silmää.

Viikon–kahden matkat pitkin maata olivat väsyttäviä.

– Pitkään pakkasessa kuljettuani jouduin tilaisuuksissa nipistelemään itseäni pysyäkseni hereillä. Kerran nukuin kuitenkin niin sikeästi, etten herännyt millään edes omalla vuorollani. Sain sen takia heti Akulaan palattuani selkäsaunan.

Kulki kotitalon ohi

Leevi onnistui karkaamaan lahkosta 18-vuotiaana. Vanhempiaan hän ei nähnyt pitkään aikaan.

– Seitsemän vanhana kävin kahtena talvena kansakoulua Kangasniemellä noin kilometrin päässä syntymäkodistani – talosta, jonka vanhempani olivat rakentaneet ja sittemmin antaneet kartanolaisten käyttöön. Vaikka kuljin siitä ohi aina koulumatkoilla, en saanut poiketa sisälle kuin jotain kaupasta tuodakseni.

Vasta 1960-luvulla Leevin omien lasten ollessa samanikäisiä kuin Leevi oli kansakoulua käydessään ollut, hän otti yhteyttä äitiinsä.

– Isäni oli kuollut jo vuonna 1953, vajaa kuukausi esikoisemme syntymän jälkeen. Ilmeisesti hän ei kuollessaan tiennyt, että on isoisä. Näimme vain pari kertaa kartanolaisista lähdettyäni.

"Anteeksianto selvitettävä Jumalan kanssa"

Äidin kanssa Leeville kehittyi vähitellen lämpimät suhteet.

– Kävimme perheeni kanssa tapaamassa häntä ja kahta sisartani lapsuudenkodissani. Silloin siinä toistakymmentä vuotta asuneet kartanolaiset olivat jo muuttaneet pois.

Kerran äiti suostui lähtemään Leevin perheen kanssa Ruotsiin, jossa niin ikään Akulan taloon aikoinaan lähetetty sisko asui.

– Silloin keskustelimme menneisyydestä. Äiti sanoi, ettei niin hirveiden asioiden anteeksiantoa voi selvittää ihmisten kesken – se on tehtävä Jumalan kanssa.

Taivaasta hiekkalaatikko

Nykyisin Leevi asuu vaimonsa kanssa Vampulassa, jonne hän on perustanut puolisonsa mukaan nimetyn Tuulikki-Vampulan lentokentän.

– Lensin itse lentokonetta ensimmäistä kertaa 14 vuotta sitten, ja ihastuin siihen heti.

Vuoden 2011 kesällä vietettiin lentokentän 10- ja Laitisen 80-vuotisjuhlia.

– Lapsena minulla ei ollut asiaa hiekkalaatikolle tai leikkimään. Nyt olen saanut taivaan täydeltä lentäviä leikkikavereita hiekkalaatikolleni.

Kuvat: Leevi K. Laitinen, Lehtikuva

Juttu on uusinta helmikuulta 2013.