Kaisan traaginen lapsuus: Äidin laittomat abortit ja alkoholismi sekä isän sivusuhteet jättivät jälkensä

Kaisa syntyi 1950-luvun alkupuoliskolla työläisperheeseen, jonka isä ei katsonut neljää tyttölastaan hyvällä.

– Hän oli aina toivonut poikaa itselleen, Kaisa kertoo.

Kaisa muistaa isänsä käyttäytyneen välinpitämättömästi lapsiaan kohtaan.

– Hän oli kuin minua ei olisi ollutkaan. Hän ei välittänyt minusta eikä ottanut minua huomioon.

Äiti haki lohtua alkoholista

Kaisa muistelee olleensa noin 6-vuotias, kun hänen äitinsä alkoi käyttää alkoholia.

– Jääkaapissa oli aina viinapullo, josta äiti naukkaili pitkin päivää. Lauantaisin äiti joi niin kauan että sammui. Isä kantoi hänet aina saunasta sänkyyn. Äiti ei itse koskaan ostanut viinaa, vaan isä osti sitä hänelle. Olen myöhemmin miettinyt miksi.

Lapsille äidin alkoholinkäytöstä ei puhuttu. Isän puheissa äidin sammumiset johtuivat sairauskohtauksista.

Laittomat abortit seurasivat toisiaan

Kaisa muistaa olleensa huolissaan äitinsä terveydestä. Hän muistaa veriset lakanat ja ambulanssin, joka haki äidin sairaalaan useaan kertaan.

– Myöhemmin minulle on selvinnyt, että äidille tehtiin noina vuosina viisi laitonta aborttia. Viimeisen abortin seuraukset jouduin kohtaamaan silmästä silmään.

– Olin tuolloin 11-vuotias. Äiti meni yhtäkkiä todella huonoon kuntoon ja alkoi vuotaa verta. Isä ei ollut kotona. Jouduin avustamaan äitiäni parhaani mukaan. Se oli hyvin järkyttävä tilanne pienelle tytölle. Sen jälkeen äiti sai onneksi ehkäisyn käyttöönsä, ja ei-toivotut raskaudet loppuivat.

Isä eli poikamiehen elämää

Kun Kaisa tuli murrosikään, hän alkoi huolehtia äidistään yhä enemmän.

– Isä käytti äitiin väkivaltaa. Hän eli kuin poikamies, vaikka oli naimisissa. Hänellä oli sivusuhteita niin miehiin kuin naisiinkin.

Harharetket johtivat isoihin riitoihin, joiden kuulemiselta lapsetkaan eivät voineet välttyä.

– Kodissamme oli paljon riitelyä ja huutoa. Kerran muistan, kun kotiin tuli kirje, jonka äiti luki. Siinä eräs nainen kertoi olevansa raskaana isälleni.

Kaisa epäilee hänellä olevan sisarpuolia useampiakin.

Anteeksianto on vaikeaa

Kaisa alkoi puuttua vanhempiensa riitoihin.

– Muistan monta kertaa huutaneeni isälle, kun hän yöaikaan palasi jostain reissuiltaan. Käskin äitiäni jättämään isän, mutta ei hän jättänyt.

– Sain sellaisia raivokohtauksia, että ihmettelen, ettei isä käynyt minuun käsiksi. Mutta hän oli kylmä. Hän ei välittänyt minusta eikä ollut huomaavinaankaan minua.

Isä kuoli, kun Kaisa oli 20-vuotias. Kaisa kertoo tunteneensa olonsa tuolloin helpottuneeksi.

– Tunsin, että kuolema oli isälle oikein. En edes itkenyt hänen haudallaan. Hän oli tehnyt äidin ja sisarusteni elämän niin vaikeaksi.

Kaisan isän kuolemasta on kulunut pian neljäkymmentä vuotta.

– Anteeksi en ole voinut antaa vieläkään. Lapsuusmuistot vaivaavat minua edelleen. Unohtaminen on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Nykyään olen kuitenkin uskossa, ja ymmärrän, ettei kukaan meistä ole täydellinen eikä sellaiseksi tule.

*) nimi muutettu

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com ja Lehtikuva

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.