Mainos

Jorma Multanen koki Espanjan sisällissodan

Lähtiessään matkalle kohti Lissabonia keväällä 1937 oikeustieteen ylioppilas Jorma Multanen alkoi kirjoittaa matkapäiväkirjaa. Ensimmäisiä lauseita rustatessaan hänellä ei ollut aavistustakaan, että kirjan sivut täyttyisivät lopulta pommeja väistelevän valvontaupseerin mietteistä.

– Kun katsoo, kun kuusi tai seitsemän pommikonetta lentää yli ja näkee, kun pommit irtoavat, sitä vain yrittää pysyä matalana ja miettii, että kuoleeko vai ei. Siinä ei oikein ehdi etsiä kameraa, Jorma Multanen selittää pahoitellessaan ottamiensa pommituskuvien vähäistä määrää.

Hän esittelee valokuva-albumiaan, jossa olevat kuvat on otettu yli 70 vuotta sitten. Sivu sivulta muistot alkavat elää.

– Tuossa olen minä Gibraltarilla vuonna -37. Tuossa on sen ajan suurin sotalaiva. Nuo ovat kaikki meidän poikia, tuo on ranskalainen, tuo belgialainen ja nuo kaksi ovat Suomesta, Multanen selostaa.

Meidän pojilla hän viittaa kollegoihinsa, Kansainliiton Puuttumattomuuskomitean valvontaupseereihin. Heidän tehtävänsä oli valvoa, ettei Espanjaan kuljeteta salaa sotatarvikkeita. Toisin sanoen tarkoitus oli estää Espanjan sisällisodan leviäminen rajojen ulkopuolelle.

Kesä maailmalla venähti kahdeksi vuodeksi

Multanen tuli joutuneeksi keskelle Espanjan sisällissodan pyörteitä puolivahingossa. Hän otti keväällä 1937 yhteyttä Ulkoministeriöön, jonka lehti-ilmoituksella haettiin tarkkailijoita Espanjaan. Nuori meriupseerikurssin suorittanut oikeustieteen opiskelija kuvitteli näin hankkivansa hyväpalkkaisen kesätyön ja palaavansa syksyllä takaisin opintojensa pariin.

– Kun nousin 25. toukokuuta 1937 junaan, minulla ei ollut aavistustakaan, mihin olin ryhtymässä. Perillä Lissabonissa tapasin suomalaisen aseveljen, joka piti minulle tunnin mittaisen esitelmän siitä, mitä minun kuuluu tehdä, Multanen muistelee.

Työ sinänsä oli yksinkertaista ja paikoitellen juhlavaakin.

– Tein matkoja kauppalaivoihin Välimeren eri satamiin, ja tehtäväni oli tarkistaa niiden lastit. Meille maksettiin hyvin, ja kuljetukset eri satamien välillä hoituivat aina ensimmäisessä luokassa.

Mutta koska oltiin keskellä sotaa, työ oli myös hyvin vaarallista.

– Esimerkiksi ollessamme Tarragonin satamassa sitä pommitettiin kahden viikon aikana 44 kertaa, Multanen kertoo ja näyttää albumistaan kuvia sanojensa vakuudeksi.

– Barcelonan satamassa taas ympärillämme oli neljä öljylastissa olevaa laivaa. Ei olisi tarvinnut kuin yhden pommin osua, niin minut olisi grillattu saman tien.

Multanen kollegoineen työskenteli Espanjassa siviilihenkilönä eikä irtisanomisaikoja tunnettu, joten hän olisi voinut jättää homman kesken milloin vain. Silti hän ei kertomansa mukaan kertaakaan edes miettinyt lähtevänsä kotiin.

– Kai minä olen vähän pöpi tai hullu. Ajattelin vain, että koska olin ottanut työn vastaan, se oli tehtävä loppuun.

Railakasta elämää Englannissa ja Ranskassa

Puolen välin jälkeen Multasen albumin kuvat alkavat yhä enenevissä määrin täyttyä iloisista seurueista uimarannoilla.

– Kun pääsin pois Välimereltä, minut komennettiin Englantiin. Vietin vielä melkein vuoden siellä ja Ranskassa. Se oli hienoa aikaa. Uimme ja otimme aurinkoa. Minulla oli paljon ystäviä, ja olihan niitä ystävättäriäkin, Multanen kertoo vino hymy kasvoillaan.

Se selittääkin Esmeraldan, Monican ja muut neidot, jotka kuvissa hymyilevät.

– Jos perustin jonkinlaisen suhteen johonkin ystävättäreen, sanoin aina, että tästä ei sitten missään tapauksessa tule yhtään mitään, mutta eivät he kaikki tainneet uskoa.

– Eräskin, jonka kanssa olin muutaman kerran tanssinut. Ja ehkä vähän halaillut. Ja no, ehkä vähän pussaillutkin, alkoi selittää, että hänen äitinsä on sanonut ettemme voi mennä naimisiin ennen kuin käännyn katolilaiseksi.

Niinpä. Nykyajan termeillä nuorta Multasta voi hyvällä syyllä kutsua oikeaksi pelimieheksi.

Onni löytyi kotoa

Palattuaan Suomeen Multanen palveli talvi- ja jatkosodan ajan laivastossa.

– Pudottelimme miinoja ja teimme muita pahuuksia, joita hommaan kuuluu, Multanen kuittaa.

Välirauhan aikana hän tapasi tulevan vaimonsa, elämänsä rakkauden. Sodan jälkeen pariskunta asettui asumaan Vantaan Korsoon ja Multanen suoritti lakiopintonsa loppuun. Perheeseen syntyi neljä lasta, ja avio-onnea kesti melkein 54 vuotta.

Multanen jäi leskeksi 1990-luvulla, ja asuu nyt Korson taloaan yksin.

97-vuotispäivänään Multasesta tuli esikoiskirjailija. Hänen päiväkirjamerkintöjensä perusteella kirjoittamansa kirja Suomalaisena Espanjan sisällissodassa julkaistiin maaliskuussa.

Studio55/Elina Rantalainen

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.