Mainos

Arin rankat lapsuusvuodet: Nämä asiat johtivat syrjäytymiseeni

Järvenpääläinen Ari kertoo syrjäytyneensä vasten tahtoaan.– Opiskelin, kävin kursseja ja olin mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa, mutta se ei riittänyt, hän sanoo.

Arin lapsuus 50–60-lukujen taitteessa ei ollut helppo. Kun isän yritys 40 vuoden jälkeen meni konkurssiin, perhe menetti kaiken. Isälle taakka oli liian raskas kantaa. Hän päätti päivänsä. Ari oli tuolloin 10-vuotias.

Suuri elämänmuutos vaikutti pojan elämään, eikä koulunkäynti sujunut kovin hyvin.

– En oikein pystynyt keskittymään koulunkäyntiin, ja minua kiusattiin puhevikani takia, Ari kertoo.

Kuraattori ehdotti Arille puheterapiaa, mutta Ari pelkäsi joutuvansa apukouluun.

Epätasa-arvoista kohtelua

Ari muistelee, ettei hänen kouluaikoinaan oppilaita kohdeltu aina tasa-arvoisesti.

– Opettajan lapset ja muut tietyt oppilaat saivat enemmän opetusta kuin toiset. Opettajilla oli sota-ajan traumoja, ja se varmaan vaikutti asiaan. Mutta mistään kurinpalautuksista minulle ei ole jäänyt ikäviä muistoja.

Ari uskoo lyhyen koulumatkansa vaikuttaneen hänen liikunnallisuuteensa.

– Kun muut oppilaat tulivat kouluun hiihtäen tai potkukelkoilla, minä kävelin, koska matka oli vain 400 metriä. Varmasti liikuntanumeroni olisi ollut parempi, jos liikunnallisuus olisi ollut osa elämääni.

Karkureissuja poikakerhosta

Vaikeina vuosina lähellä asuva konstaapeli piti poikiensa kanssa huolta, ettei Ari syrjäytyisi.

– Kävin silloin poikakerhoa, ja karkasin aina sieltä. Olin villi, ja kaipa siinä oli pelkoakin ja muuta ikävää elämäntilanteemme takia. Konstaapeli tai hänen poikansa hakivat minut aina takaisin. Heidän kanssaan laskimme mäkeä pulkilla ja potkukelkoilla, ja pojat valvoivat liikennettä, Ari muistelee.

Puhevika vaikuttanut elämään aikuisiälläkin

Ari ehti olla töissä kahdenkymmenen vuoden ajan eri aloilla ja eri puolilla Suomea, kunnes joutui työttömäksi.

– Syrjäydyin siitäkin huolimatta, että opiskelin, harrastin liikuntaa ja yhteiskunnallista toimintaa. Olen myös ollut aina aktiivisesti mukana seurakuntatoiminnassa.

Vuosiin on mahtunut niin hyviä kuin huonoja aikoja. Alkoholi on ollut välillä suuri ongelma, johon Ari on hakenut apua antabuksesta.

Vuodesta 2003 Ari on ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Puhevikaan hän on saanut apua, mutta ulosanti on edelleen toisinaan hieman hankalaa. Ari onkin joutunut kärsimään puhevian seurauksista vielä aikuisiällä.

– Ihmiset ovat luulleet, että olen juovuksissa, vaikka olen ollut ihan selvin päin. Kaupunki antaa puheterapiaa vain vähän. Minua auttaisi tiivis terapia. Toivoisin, että minuun suhtauduttaisiin normaalisti sosiaalisissa suhteissa, eikä katseltaisi vain muualle, kun olen ihmisten keskuudessa.

Studio55.fi/Tuuli Lindgren

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.