Altistui homeelle päiväkodissa, koulussa, kodissa ja töissä – sairastui vakavasti

Ensimmäiseksi altistuin päiväkodissa homeelle 80-luvun alussa. Olin väsynyt ja sain korvatulehduksia, ihottumaa sekä ruoka-aineallergioita, jotka paranivat, kun menin kouluun.

Lukioaikana oli lyhytaikaisempia altistuksia, oireina väsymystä ja pitkittyneitä flunssia. Seuraavaksi altistuin ammattikorkeakoulussa, jolloin alkoivat mahakivut, ruoansulatusongelmat, ihon punakkuus ja pitkittyneet nuhat. Kyseessä saattoi olla myös mattoliimojen aiheuttamat voc-päästöt tai ilmastointikanavien epäpuhtaudet.

90-luvun lopussa muutin pariksi vuodeksi 70-luvun rivitaloyhtiöön, joka purettiin myöhemmin homeen takia. Samoihin aikoihin menin töihin virastotaloon, jossa oli ollut vesivaurioita, lisäksi ilmanvaihtokanavista tuli epäpuhtauksia. Oireina oli alkuvuosina väsymys töissä, ihottumaläikät iholla, vilunväreet, silmien kuivuus, hengitystieinfektioita ja lämpöilyä. Myös migreenikohtaukset alkoivat tällöin, muutamia kertoja vuodessa.

Rivitalosta muutin toiseen 70-luvun taloon, josta löytyi yhdestä huoneesta sädesientä, kun olin jo muuttanut pois sieltä. Itse en hometta tajunnut, koska olin muuttanut tähän asuntoon pahemmin homeisesta talosta, ja kuumeilu väheni.

Rivitaloyhtiön hometutkimukset olivat selkeitä, ja talo sai purkutuomion, vaikka kaupungin vuokrayhtiö ei aluksi ottanut asukkaiden oireita tosissaan.

Virastossa sen sijaan ei työntekijöiden puheita homeenhajusta ja oireista otettu todesta, vaan asiasta piti vaieta. Itse en hometta vuosiin huomannut, enkä tajunnut yhteyttä oireisiini. Vasta kahdeksan vuoden jälkeen alkoi pahempi oireilu: jatkuvia virustauteja, poskiontelo- ja kurkkutulehduksia, pääkipua kuukausittain.

Kevät ja syksyaika olivat pahimpia, kun homeet ovat aktiivisimpia. Lisäksi alkoi olla jatkuvaa ummetusta, muistamisongelmia, keskittymiskyvyttömyyttä, univaikeuksia. Tällöin asuin jo puhtaassa asunnossa, joten huomasin terveyteni ja olotilani olevan paljon parempi kotona.

Sitten aloitin opiskelut ammattikorkeakoulussa, jossa oli paikoin hometiloja sekä mattoliimojen aiheuttamia voc-yhdisteitä. Puolen vuoden opiskelujen jälkeen alkoivat pääkipukohtaukset oksennuksineen noin 1-2 kertaa kuukaudessa, kun olin ollut koulussa tai harjoittelupaikoissa, joissa oli tietämättäni sisäilmaongelmia. Kuulin niistä sitten muilta työntekijöiltä, kun kerroin saavani oireita tiloissa. Kotini oli puhdas, joten infektioita tai muita oireita ei juurikaan ollut.

Kävin koulun loppuun, vaikka pääkipuja oli paljon ja koulun tiloissa kognitiivisia vaikeuksia. En tiennyt, ettei oireita tuottaviin tiloihin kannata enää mennä. Kukaan lääkäri ei tästä sanonut, kun kävin muutaman kerran lääkärissä pääkipukohtausteni takia, eivätkä he pitäneet oireitani vakavina.

Koulun loppuvaiheessa sairastuin sitten niin vakavasti, että työkyky meni. Asiaan perehtynyt lääkäri vihdoin tunnisti sairauden, ja sanoi, että jatkossa ainoastaan kotoa käsin työskentely on minulle mahdollista eikä elimistöni kestä enää yhtään lisää altistuksia.

"Ulkoilureitit pitää katsoa tarkkaan, ettei ole savukaasuja, kesällä ulkohomeet tekevät ulkoilun välillä mahdottomaksi ja olon sairaaksi."

Nyt terveyteni on niin heikko, etten voi asioida kaupoissa, virastoissa, liikuntapaikoissa, harrastuksissa tms. Ulkoilureitit pitää katsoa tarkkaan, ettei ole savukaasuja, kesällä ulkohomeet tekevät ulkoilun välillä mahdottomaksi ja olon sairaaksi.

En voi syödä moniakaan ruokia, koska niiden sisältämät ainesosat tekevät pääkivun tai lisäävät elimistön tulehdustilaa ja siten heikentävät oloa. En voi käydä kylässä eikä meillä voi käydä vieraita, koska ihmisistä ja tietyistä tavaroista lähtevät kemikaalit tai homepölyt alkavat tuntua päässä tai kurkussa. Kirjoja tai lehtiä en voi lukea, koska painomuste aiheuttaa oireita. Matkustelu on melkeinpä mahdotonta.

Toivon, että elimistöni puhdistuisi sen verran, että ulkoilu ja ihmisten tapaaminen olisi helpompaa. En tiedä, onko se enää mahdollista. Kotoa käsin tehtävää etätyötä on minun koulutuksellani vaikeaa löytää. Ja uuden opiskelun tulisi olla täysin netissä, koska en voi tehdä harjoitteluja missään tai lukea painettua kirjallisuutta.

Tavaraa ja vaatteita olen menettänyt, velkaa ei onnekseni jäänyt talokaupoista. Terveyttä, kuulumista johonkin yhteisöön ja kutsumusammattiani kaipaan eniten.         

Sadat oireilevat homeesta työpaikoilla

Huomenta Suomessa keskusteltiin julkisten rakennusten homeongelmista ja niistä aiheutuvista sairastumisista tutkimusprofessori Kari Reijulan kanssa huhtikuussa 2014.