Mainos

Aivoverenvuodosta selviytynyt Airi: Vielä ei ollut minun aikani

Selkäkipuja lukuun ottamatta terveenä pysynyt Airi sai yhtäkkiä aivoverenvuodon. Sairasloman jälkeen hän on palannut taas harrastustensa ja kotitöiden pariin.

Viime helmikuussa Airi oli tuttuun tapaan vesijumpassa. Vartin verran jumpattuaan hän tunsi kovan iskun takaraivossa. Hän ilmoitti oitis ryhmälle, että nyt sattui päähän.

– Olin juuri edellisenä päivänä katsonut televisio-ohjelman, jossa neurologi puhui aivoverenvuodosta. Sen takia tiesin, että nyt on vakava paikka, Airi kertoo.

Airi nousi välittömästi altaasta ja pyysi soittamaan ambulanssin. Tämä on viimein asia, jonka hän muistaa. Kaverit olivat ihmetelleet, kun Airi oli marssinut niin totisena suihkutilaan. Pukuhuoneessa hän oli pukeutunut ja puhunut, ettei taida mennä omalla autolla, vaan taksilla.

– Onneksi olin julkisella paikalla, sillä jos olisin ollut yksin kotona, en olisi varmaan ymmärtänyt soittaa apua.

– Yksi kaveri oli huolissaan, että miten hän saisi poikani kiinni. Olin ilmeisesti puhunut, että koirat ovat keskenään kotona. Ei minulla ole enää vuosiin ollut koiria, Airi sanoo.

Airi menetti tajuntansa. Vasta nyt muut ymmärsivät, että on tosi kyseessä, ja he soittivat sairasauton. Airi arvelee, että kukaan ei kuullut, kun hän pyysi ambulanssia altaasta noustessaan.

Kuukausi sairaalassa

Airi heräsi vasta seuraavana päivänä. Hänet oli ensin kiidätetty lähimpään sairaalaan. Siellä hänet kuvattiin ja todettiin lukinkalvonalainen verenvuoto. Toisessa kaupungissa hänet leikattiin, ja annettiin toipua neljä päivää.

– En oikein muista mitään siitä. Minulle tuli kysely, että mitä tykkäsin hoidosta. Varma en voinut olla, mutta luultavasti tykkäsin, Airi nauraa.

Airi siirrettiin kotikaupunkinsa sairaalaan, jossa hän vietti kuukauden päivät. Kun tytär tuli katsomaan äitiään siirron jälkeen, hän huomasi tämän hourailevan. Tytär kiiruhti lääkärin puheille, ja Airi siirrettiin teho-osastolle pariksi päiväksi.

– Minulla oli korkea alapaine. Edellisen sairaalan lähetettä ei oltu luettu kunnolla, eikä minulle oltu annettu verenpainelääkettä. Minulla on normaalisti kuitenkin jatkuva verenpainelääkitys päällä, Airi päivittelee.

Yöllä Airilla oli kova päänsärky. Hän ei löytänyt hoitajaa, sen paremmin kuin soittokelloakaan, ja lähti harhailemaan käytävälle tippatelineen kanssa. Lopulta hän löysi konttorin, jossa istuva nainen auttoi etsimään hoitajan. Seuraavana yönä paikalla oli toinen hoitaja, joka onneksi pysyi lähettyvillä.

– Kyllä minä hyvää hoitoa sain, mutta tällaisia pikku huolimattomuusvirheitä sairaalassa sattui, Airi toteaa.

Lääkkeet väsyttivät

Kotiin päästyään Airi jatkoi omien verenpainelääkkeidensä syöntiä. Hänen verenpaineensa kuitenkin nousi, koska omat lääkkeet eivät heti tehonneet. Lääkitystä lisättiin.

Airille määrätiin myös iso kasa morfiinijohdannaisia lääkkeitä, joita hän ei suostunut enää kotona syömään.

– Tytär siitä torui, mutta niiden lääkkeiden jälkeen olisin ollut sängyn pohjalla, ja yksin asuessani minun on pakko päästä liikkeelle. Sairaalassa en kärsinyt kolmeen viikkoon puhua, lukea tai katsoa televisiota. Kai oli tarkoituskin, että aivot saavat lepoa, Airi pohtii.

Paluu harrastuksiin

– Lääkäri sanoi, että puolet lukinkalvonalaisen verenvuodon saaneista kuolee. Minulla oli siis tuuria, Airi miettii.

Lähipiiri taisi säikähtää sairaskohtausta enemmän kuin Airi itse. Viisivuotias tyttärenpoika pyysi, ettei mummo menisi enää vesijumppaan.

Pitkäaikaiset vesijumppakaverit olivat myös huolissaan Airista. Parilla oli perhepiiristä kokemusta aivoverenvuodosta. Airi huolehti toipilaana ollessaan, että kävikö tytär viemässä viestin uimahallille, että hän on hengissä.

– Kun menin takaisin vesijumppaan, kaverit tulivat halaamaan kovasti, Airi muistelee.

Elokuussa Airi kävi neurologin luona muistitutkimuksissa. Tämä ei löytänyt mitään eroa neljä vuotta sitten tehdyn muistitutkimuksen tuloksiin. Airi sai myös luvan ajaa edelleen autoa.

– Nyt kun olen käynyt bailatinossa, huomaan, että yhdellä jalalla seisominen on vaikeaa. Muuten ei kohtauksesta ole jäänyt vammoja, Airi sanoo.

Airi asuu yksin omakotitalossa, joten puuhaa riittää joka päivälle. Tulevan talven lumityöt hieman hirvittävät, mutta Airi uskoo selviytyvänsä. Hän on onnellinen, että saa jatkaa elämäänsä entiseen malliin.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.