Mainos

Virtsankarkailu vaivaa monia naisia – tässä syyt ja hoitotavat

Housuun voi lirahtaa kunnon naurunremakassa tai ilman mitään näkyvää syytä. Jos se alkaa häiritä, kannattaa mennä lääkäriin. Virtsankarkailua kokee kolmannes naisista jossakin vaiheessa elämää, eri-ikäiset eri syistä. Terveet elämäntavat ja lantionpohjajumpat eivät kumoa esimerkiksi huonon sidekudoksen vaikutusta.

– Virtsankarkailu on elämänlaatua erittäin paljon huonontava tila, jos virtsan tahaton karkaaminen on vaikea-asteista. Tilanne kannattaa arvioituttaa lääkärissä, kun se alkaa haitata päivittäin tai sen takia joutuu luopumaan harrastuksista, lääketieteen tohtori ja ylilääkäri Antti Valpas Etelä-Karjalan keskussairaalasta sanoo.

Paitsi kiusallista oloa, virtsankarkailu voi aiheuttaa hygienian huonontumista, iho-oireita ja tulehduksia. Karkeasti ottaen vaiva voidaan luokitella kolmeen eri tyyppiin eli inkontinenssiin.

– Puhdas ponnistuskarkailu ilmenee fyysisessä rasituksessa, kun esimerkiksi yskii, nauraa tai nostaa jotakin. Toisessa ääripäässä on virtsarakon huono hallinta eli pakkoinkontinenssi, jolloin rakkoa ei kerta kaikkiaan hallitse. Sekamuotoisessa virtsankarkailussa virtsaa karkailee sekä ponnistuksen yhteydessä että pakkotunteen aikana.

– Joskus puhutaan neljäntenä tyyppinä ylivuotoinkontinenssista. Silloin rakko on niin veltto, että virtsa vain vuotaa yli.

Noin kolmasosa naisista kärsii virtsankarkailusta jossakin vaiheessa elämää. Mitä iäkkäämpi nainen, sitä enemmän virtsankarkailua esiintyy.

– Puolileikillisesti voisi sanoa, että jos satut olemaan nainen ja synnyttämään ja ikääntymään, niin riskitekijät ovat olemassa.

Yleensä nuoremmat ikäryhmät kärsivät ponnistuskarkailusta ja sekamuotoisesta virtsankarkailusta ja vanhemmat rakon huonosta hallinnasta johtuvasta pakkokarkailusta.

– Nuoremmilla virtsankarkailua on usein jonkin aikaa synnytyksen jälkeen, 40–50 ikävuoden kieppeillä estrogeenin puutosoireista johtuen ja vanhuusiällä keskushermostollisista syistä.

– Virtsaaminen on pitkälti tahdonalaista toimintaa, jota keskushermosto säätelee – kun tulee tunne, että pitäisi mennä vessaan, niin emmehän me välttämättä kuitenkaan heti mene. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, vika ei siis todellakaan aina ole virtsarakossa tai virtsaputkessa, vaan esimerkiksi monilla Alzheimer-potilailla tai aivoinfarktin tai selkäydinvamman saaneilla ihmisillä on erilaisia virtsaamisongelmia. Myös diabetes saattaa lisätä niitä.

Lantionpohjajumpasta apua vain lieviin tapauksiin

Virtsankarkailulle altistavat myös elämäntavat. Esimerkiksi ylipainosta ja tupakoinnista on haittaa. Kannattaa siis liikkua, pysytellä normaalipainoisena ja savuttomana ja elää ylipäätään terveiden elämäntapojen mukaisesti.

– Jos ennaltaehkäisyä ajattelee, niin siinäpä se melkein on. Esimerkiksi lantionpohjan lihas- tai tunnistamisharjoituksista ajatellaan liian yksinkertaisesti. Kyllä niillä lievissä tapauksissa saadaan aikaan apua ja niitä voi ehkäisevässä mielessäkin käyttää, mutta jos virtsankarkailuun on taipumus, niin ei niillä hirveästi voi vaikuttaa, Valpas sanoo.

– Ja siitä huolimatta, että elää kuten meidän kaikkien tulisi elää, tällainen tila voi kehittyä. Monet riskitekijöistä ovat sellaisia, ettei asianomainen voi niille yhtään mitään.

Virtsankarkailu on osittain kiinni esimerkiksi geneettisistä tekijöistä.

– Lantionpohjan tukirakenteet sisältävät runsaasti kollageenia, ja jos saa geneettisesti huonon kollageenin, niin se johtaa sidekudoksen huonompaan laatuun. Tämä puolestaan altistaa ihan selvästi ainakin ponnistusvirtsankarkailulle ja lantionpohjan laskeumille.

Lääkehoitoa, fysioterapiaa tai kirurgiaa

Virtsankarkailun hoito räätälöidään aina yksilöllisesti sen tyypin perusteella.

– Aivohalvauksen jälkitilaan tai dementiaan liittyvässä iäkkään ihmisen virtsankarkailussa on ihan eri hoito kuin keski-ikäisen naisen ponnistusvirtsankarkailussa, Valpas sanoo.

Käytännössä mahdollisuuksia ovat lääkehoito, fysioterapia tai kirurgia. Lääkehoidossa on omat ongelmansa.

– Virtsarakko on niin monimutkaisesti hermotettu, että ennen kuin siihen saadaan lääkkeillä tehoa, tulee monesti sivuvaikutuksia. Vanhemmilla niin sanotuilla antikolinergisillä lääkeaineilla tyypillisiä haittavaikutuksia ovat esimerkiksi suun kuivuminen, ummetus ja näköhäiriöt.

– Uudemmilla lääkkeillä sivuvaikutukset eivät ole niin voimakkaita, mutta yleisesti ottaen lääkkeet eivät myöskään ole kovin tehokkaita.

Puhdas ponnistusvirtsankarkailu voidaan tarvittaessa hoitaa kirurgisesti niin sanotuilla nauhaleikkauksilla, joista Suomessa lähes kaikki tehdään paikallispuudutuksessa päiväkirurgisesti.

– Välittömät leikkauksen jälkeiset hoitotulokset ovat hyvät: parantuminen on 90–95 prosentin luokkaa. Hoitotulos on myös varsin pysyvä. Riippuen siitä, miten paraneminen määritellään, se on kymmenen vuoden päästäkin 80 prosentin luokkaa.

– Jos virtsankarkailu häiritsee arkipäivää, kannattaa hakeutua asiantuntijan vastaanotolle. Se ei välttämättä tarkoita, että lähdetään kirurgiseen hoitoon tai lääkehoitoon, mutta on hyvä saada jonkinlainen käsitys siitä, mistä on kyse. Joskus harvoin taustalta voi löytyä esimerkiksi isoja munasarjakystia, jotka painavat virtsarakkoa. Yhteydenotto lääkäriin on paikallaan, jos asia oikeasti vaivaa, Valpas toteaa.

Lähteenä haastattelun lisäksi: Kaypahoito.fi

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.