Mainos

Vaikea skolioosi kasvatti Sirkka-Liisasta selviytyjän

Skolioosi on vaikeuttanut Sirkka-Liisa Sassin elämää teini-iästä asti. Toisen rintansa taiteilija menetti rintasyövän vuoksi toissa vuonna. Kummassakin tapauksessa Sass näkee fyysisiä kärsimyksiä vaikeampana poikkeavuuden naisen ulkonaisesta normista.

Nuori Sirkka-Liisa oli sievä ja vilkas vaaleaverikkö, joka päihitti koulutoverinsa ilmaisuaineissa ja haaveili urasta näyttämöllä. Skolioosi katkaisi siivet unelmilta.

− Sitä sokkia voi tuskin kukaan ymmärtää, kun joutuu kahden peilin välissä seuraamaan kehittyvän tytönkropan vähittäistä kiertymistä. 1950-luvulla tähän ei juuri lääkettä tunnettu. Lääkärikirjan sivut näyttivät eri tavoin kyttyrälle vääntyneitä hahmoja, ja vain kohtaloonsa alistuminen oli tarjolla. Hengenvaarallisista leikkauskokeiluista varoitettiin.

Lukuisien lääkärijuoksujen ja jumpparääkkien jälkeen Sass tapasi uutta metodia kokeilleen kirurgin. 16-vuotias tyttö pääsi ensimmäisten joukossa leikkaukseen, jossa selkärankaa oiottiin venyttämällä kroppaa kuukausia raudoitetussa venytyskorsetissa.

Saavutettu oikaisu tuettiin säärestä leikatulla luulla, joka istutettiin tukemaan rintarankaa.

− Selkä oli oiennut vain osittain. Tummat arvet halkoivat ihoani. Tekstiilikauppiaan tyttärenä ja aikani muoti-ihanteilla rokotettuna ylimmäinen pyrkimykseni oli piilottaa vamma ja olla kaunis.

Tämä onnistui muutamien trikkien ja itse suunniteltujen asujen avulla. Tietä taideopintoihin se ei kuitenkaan tasoittanut. Isän mielestä vammaisen tytön oli hankittava kunnon ammatti, sillä miestä hän ei koskaan saisi elättäjäksi.

"Niin hyvin kuin vammasi kätketkin, joka tyyppi on tiessään, kun totuus vaatteiden alta paljastuu!" isä oli sanonut.

Mies kosi lähes saman tien

Keskeneräisten yliopisto-opintojen ja mainosalan kurssien jälkeen Sass pakeni kodin ja pikkukaupungin otetta Saksaan jatko-opintojen pariin. Siellä hän tapasi kauppatieteilijän, joka rakastui hetkessä pohjolan neitoon. Mies ei säikähtänyt Sassin vammaa, vaan kosi lähes saman tien.

− Saksaan muutto ja liikemiehen vaimon sekä perheenäidin rooli oli kaikkea muuta kuin oma haaveeni, mutta rakastuneena ja itseni hukanneena se näytti olevan ainoa tie.

Lasten tekeminen Sassin kropalla oli tietoinen riski, mutta nykyään hän näkee sen ainoana todellisena saavutuksena elämässään.

− Sain maksaa siitä selkäni sortumisella. Seurasi lukuisia leikkauksia, jotka aiheutuivat sisäelinten protestista ahtautuvassa vartalossa.

Selkä uhkasi katketa

Sass perheineen asui pittoreskissa Elbe-joenvarren lähiössä jugendhuvilassa. Kulissin takana Sass kärsi kivuista ja kotimaan ikävästä. Elämään kuului mainoshommia miehen liikeyrityksiin, edustustalouden pyörittämistä, lasten kaksikielistä kasvatusta, kesiä Suomen mökillä, matkoja ja kulttuuririentoja.

– Se kaikki keskeytyi jatkuvasti milloin mihinkin hoitoon tai leikkaukseen, joista päästyäni jatkoin samaa vauhtia. Tuskin koskaan tunsin itseni varsinaisesti sairaaksi.

Nelikymppisenä Sassia odotti rankin haaste, kun hänen luhistuva selkänsä teki kertakaikkisen tenän uhaten jo katketa. Hän lähti maailmankuulun huippukirurgin käsittelyyn prosessiin, josta kukaan ei taannut paluuta.

− Minua oikaistiin kuukausia kallovedossa, jossa pään luuhun porattiin metallinen "pyhimyskehä" ja oikaisutulos vahvistettiin koko pituudelta selkärankaan istutetulla metallisauvalla. Puolen vuoden sairaalajaksoa seurasi kuukausien kokovartalokipsi ja parin vuoden ajanjakso lasikuitukorsetissa.

Kiivastahtinen Saksan-elämä keskeytyi 90-luvun alkupuolella Sassin miehen sairastumiseen.

− Hän oli pelastanut minun henkeni ja kantanut minua läpi leikkauksien ja kipujen. Minä en ollut paikalla, kun toinen aivoverenvuoto koitui hänen kohtalokseen vuosituhannen alussa.

Selkäongelmia seurasi syöpädiagnoosi

Katkeran menetyksen jälkeen Sass kotiutui pysyvästi Suomeen. Kun hän oli saanut hengähtää jo toista vuosikymmentä ilman suurempia terveydellisiä komplikaatioita, uusi diagnoosi pamahti päälle: rintasyöpä.

− Ultraäänessä löydös paljastui heti, ja sain ohutneulavarmistuksen syövästä viikon kuluttua. Olin jo jonossa Naistenklinikalle, kun joukkomammografiasta tuli tieto: "Onnittelemme! Kaikki on hyvin. Tulkaa kahden vuoden päästä uudelleen!".

Naistenklinikalla lääkäri katsoi Kätilöopiston tutkimustuloksen ja antoi leikkausajan kuuden viikon päähän. Sass oli sitä mieltä, että aika piti järjestyä pikaisemmin: syöpä oli ilmaantunut parissa kuukaudessa, joten se olisi varmaankin aggressiivinen. Vastaus kuitenkin oli, että kaikki ovat yhtä kiireellisiä.

Leikkauspöydällä kirurgeja odotti yllätys. Syöpä oli kasvanut isoon rintalihakseen. Jouduttiin kaapimaan kaikki mahdollinen kylkiluita myöden ja välistäkin.

Jälkihoidot ovat nyt takana, viiden vuoden lääkekuuri hankaline sivuvaikutuksineen käynnissä ja pelko puserossa. Rinnan uudelleenrakentaminen olisi liian vaikeaa, koska kaikki ainekset on viety. Lisäksi se olisi Sassin mukaan myös turha operaatio seitsemänkymppiselle.

− Olen uskomattoman epäsymmetrinen niin edestä kuin takaa. Sata vuotta sitten olisin voinut pyrkiä sirkukseen friikiksi.

Lue myös:

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.