Mainos

Unihalvaus pelästyttää – mahdotonta liikkua tai puhua

Kädet eivät liiku, jalat eivät hievahda, pää ei käänny, ääntä ei tule – huoneen nurkasta näyttää ehkä lähestyvän pahansuopa olento. Unihalvaus on sekunneista minuutteihin kestävä epämiellyttävä olotila, jonka aikana ihminen tuntee itsensä täysin avuttomaksi.

– Unihalvauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ihminen ymmärtää olevansa hereillä, mutta ei pysty liikkumaan tai puhumaan. Hän siis tuntee halvaantuneensa, tutkijatohtori Katja Valli sanoo.

Unihalvaus voi tapahtua nukahtaessa, mutta yleisempää se on herätessä eli siirtyessä unesta valveeseen. Valli selittää tapahtumaketjua heräämiseen liittyvillä tekijöillä.

– Nukkuminen ei ole staattinen tila, vaan yön kuluessa koemme monia erilaisia nukkumisen vaiheita. Yksi näistä vaiheista on REM-uni, jonka aikana aivot toimivat lähes yhtä aktiivisesti kuin valveilla ollessakin. REM-univaiheessa ihmisen luurankolihakset ovat lähes halvaantuneessa tilassa, mikä estää liikekäskyjen pääsyn aivoista lihaksiin. Tämä on fiksu systeemi: REM-unen aikana nähdään kaikkein eniten ja eloisimpia unia, ja lihashalvaus estää ihmistä liikkumasta unennäön aikana.

REM-unta ja lihashalvausta säätelevät osittain erilliset mekanismit. Joskus käy niin, että nämä mekanismit eivät toimikaan yhteistyössä samanaikaisesti. Aivot heräävät, mutta syvällä aivorungossa sijaitseva lihashalvausmekanismi ei napsautakaan lihashalvausta pois päältä.

– Kun ihminen on hereillä, mutta lihashalvaus edelleen aktiivinen, puhutaan unihalvauksesta. Unihalvauksessa pystyy ainoastaan hengittämään sekä avaamaan ja liikuttamaan silmiä, muiden tahdonalaisten lihasten liikuttaminen ei onnistu.

Hallusinaatioita ja illuusioita

Unihalvaus kestää muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin.

– Minuutteja kestävä unihalvaus on äärimmäisen harvinainen. Kokijalleen kymmenen sekuntiakin on tietysti pitkä aika, koska mielessä pyörii aivohalvauksen ja kuoleman pelko.

On melko yleistä, että unihalvaukseen liittyy tunne jonkin tai jonkun pahansuovan läsnäolosta, joskus myös hallusinaatioita ja illuusioita. Tämä johtuu siitä, että vaikka ihminen on unihalvauksen aikana tietyllä tavalla tietoinen ympäristöstään, niin ympäristön havainnointikyky ei aina ole aivan täydellinen.

– Hallusinoidessaan ihminen näkee tai kuulee jotakin, mitä ei oikeasti ole olemassa. Illuusiossa jokin valvemaailman objekti puolestaan vääristyy ja muuntuu toiseksi, Valli selittää.

– Yleisimmin unihalvauksessa hallusinoidaan, että huoneessa on jokin pahansuopa ihminen tai olento, joka aikoo tehdä itselle pahaa. Tai että huoneen nurkassa seisoo joku, vaikkei seisokaan. Illuusiossa huoneen nurkassa naulakossa saattaa oikeasti roikkua vaikka aamutakki, mutta se nähdään pahana henkilönä tai olentona.

Yhteys narkolepsiaan

Valli arvelee, että muutama prosentti väestöstä kokee unihalvauksen ainakin kerran elämässään. Joillekin se tulee muutaman kerran. Usein toistuva eli krooninen unihalvauksen muoto on äärimmäisen harvinainen.

Päinvastoin kuin yöllinen kauhukohtaus, unihalvaus on tavallisempi aikuisilla kuin lapsilla.

– Unihalvaukselle altistavia tekijöitä ovat univelka, epäsäännöllinen unirytmi, stressi sekä elintapojen tai -ympäristön äkillinen muutos, kuten nukkuminen vieraassa paikassa.

Unihalvauksella on myös yhteys narkolepsiaan.

– 40–60 prosenttia narkoleptikoista kertoo kärsivänsä unihalvauksista. Se on heillä muita ihmisiä yleisempää ilmeisesti siksi, että narkolepsiaan liittyy nimenomaan valveen ja unen säätelymekanismin toiminnan häiriö, Valli sanoo.

Voi yrittää itse lopettaa

Unihalvauksen takia ei kannata mennä lääkäriin.

– Unihalvaus itsessään ei ole vaarallinen, eikä siitä koidu mitään jälkiseurauksia. Tiedossa ei ole, miksi lihashalvauskeskuksessa toimivat hermosolut joskus aktivoituvat hitaammin kuin valvetilaa tuottavat hermosolut.

– Syy, joka helposti kuitenkin ajaa unihalvauksen kokeneen ihmisen lääkärille, on, että tilanne on hyvin pelottava. Jos ei etukäteen tiedä, mistä on kyse, voi helposti kuvitella jonkin olevan vaarallisesti vialla ja pelätä kohtauksen olevan pysyvän halvaantumisen ensioire. Sitä se ei ole, Valli sanoo.

Vaikka lihashalvaus menee aina joka tapauksessa itsestään ohi, sen lopettamiseksi voi yrittää itsekin tehdä jotain.

– Useimmiten unihalvaus päättyy nopeammin, jos ihminen koettaa liikuttaa jotakin kehon osaa, vaikka puristaa kätensä nyrkkiin. Tahdonalainen yritys liikkua voi ilmeisesti saada lihashalvausmekanismin napsahtamaan pois päältä.

– Sekin auttaa, jos joku koskettaa tai tönäisee unihalvauksen saanutta. Ongelma on, ettei kohtauksen saanut henkilö pysty viestittämään avunpyyntöä – vierustoveri tuskin huomaa, että toisella on unihalvaus, vaikka tämä katsoisi suoraan silmiin.

Kuvat: Colourbox

Piia Simola/Studio55.fi

Juttu on julkaistu alun perin elokuussa 2013.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.