Mainos

Tuijan vinkki kipupotilaille: Näin särkylääkkeiden määrä puolittuu!

Lääkärin sanat tulivat nelikymppiselle Tuijalle sokkina: Selkäsi ei ole koskaan entisensä, hyvästi työelämä. Tuija vaipui kipuineen masennuksen syövereihin, kunnes eräänä päivänä hän kokosi voimansa ja päätti lähteä metsään.

Mustikoiden, vadelmien ja kantarellien ryppäät pilkottavat houkuttelevina rivistöinä metsän siimeksessä. Auringonsäteet tunkeutuvat puiden välistä vehreään maastoon. Etäältä kuuluu linnunlaulu.

Tuija etenee joustavassa maastossa kevein askelin. Jalka uppoaa pehmeään mättääseen, keho myötäilee liikkeen mukana.

Kuusi vuotta sitten ajatuskin reippaasta metsäretkestä olisi saanut Tuijan purskahtamaan epäuskoiseen nauruun. Metsälle, tällä selällä ja näillä kivuilla, kun pystyn hädin tuskin nousemaan aamuisin sängystä ylös!

Romahdus kerrasta

Tuijan kroppa alkoi oireilla jo kolmikymppisenä. Ravintola-alan yrittäjä paiski väsymättä jopa 15-tuntista päivää. 40-kiloinen oluttynnyri nousi hetkessä riuskan naisen käsittelyssä.

− Olin tuntenut jo vuosia lonkassani kipua ja vihlontaa, mutta ajattelin sen johtuvan väärästä nostoasennosta, Tuija kertaa.

Työtahti jatkui entiseen malliin tulehduskipulääkkeiden voimin. Ehti kulua kymmenen vuotta, kunnes kroppa teki lopulta kerrasta tenät.

− Yhtenä kauniina aamuna toinen jalka ei enää pitänyt ollenkaan. Kaaduin takaisin sänkyyn, Tuija kuvaa hetkeä, joka sai hänet vihdoin hakeutumaan tutkimuksiin.

Selkä romuna

Lääkäri aloitti tutkimukset kipuilevasta lonkasta, mutta määräsi pian potilaansa myös selän röntgenkuvauksiin. Hetkeä, jolloin totuus selvisi, Tuija ei unohda koskaan.

− Aukaisin oven ja lääkäri sanoi "tämä on sitten tässä". Hän laittoi röntgenkuvat seinään ja näytti, että tässä sinun selkärankasi pitäisi olla.

Tuijan selästä oli löytynyt 1,5 senttimetrin laajuinen nikamasiirtymä. Hermoradat olivat täysin puristuksissa, mikä selitti voimakkaat hermoratakivut. Lääkäri teki ykskantaan selväksi, että työpaikalleen Tuijan oli turha enää palata.

− Olin tehnyt 27 vuotta raskasta ravintolatyötä. Sokki oli valtava.

Masennus iskee

Tuija eteni fysioterapian kautta selkäleikkaukseen ja kuntoutukseen. Sairasloman ohessa sitkeä nainen kouluttautui uudelleen. Minähän palaan vielä töihin, Tuija uhosi.

− Kävin kahdessa työkokeilussa. Ei siitä tullut mitään. Kestin aina viikon, ja sitten kivut yltyivät mahdottomiksi. Päivittäinen polttava kipu laajeni myös jalkateriin. Lopulta minulla todettiin koko kehon hermoratavika.

Vakuutusyhtiö suhtautui tilanteeseen penseästi. Tiukan väännön päätteeksi Tuijalle myönnettiin 48-vuotiaana työkyvyttömyyseläke.

Työntekoon koko elämänsä vakavasti suhtautuneelle naiselle virallisen tahon päätös oli viimeinen niitti.

− Kaikki kolme lastani muuttivat saman vuoden aikana kotoa pois, ja mies oli matkatöissä. Masennuin totaalisesti.

Herätys metsässä

Tuija rypi syvissä vesissä kuukauden päivät. Masennuslääkkeisiin hän ei silti suostunut koskemaan.

Ratkaiseva herätys tapahtui lopulta omin avuin, omassa päässä.

− Kävin miettimään, että ei minun elämäni voi loppua 48-vuotiaana. Tämä ei voi olla tässä!

Tuija kokosi itsensä, astui ovesta ulos ja suuntasi paikkaan, jossa hän oli aina viihtynyt: metsään. Luonto otti kipupotilaan lempeästi vastaan. Tuija heräsi hetkessä eloon.

Lokakuun alussa Tuija palasi suorittamaan kuntoutuksen loppujakson.

− Olin ehtinyt käydä koko kesän sienessä ja marjassa. Kuntoni oli parantunut huimasi, seitsemän kiloa lähtenyt painoakin!

Hyvinvointia luonnosta

Sittemmin Tuija on ammentanut metsästä apua sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiinsa. Pehmeä metsämaasto on ihanteellinen liikkuma-alusta selälle sekä kipeille jaloille ja nivelille.

− Alku on raskasta. Ajatuskin tökkii, että lähdet sinne rämpimään. Mutta pian huomaat, että elimistö tottuu, eikä sinua enää särje. Takaan, että särkylääkkeiden määrä puolittuu ja peruskunto nousee, Tuija kannustaa oman kokemuksensa myötä.

Metsässä Tuija saa kokea hetkittäin, millaista on kivuton elämä. Vaikutus kantaa kotiin asti siinä määrin, että kipulääkkeitä kuluu lämpimään vuodenaikaan enää pienet määrät. Luonto tarjoaa myös ilmaisia vitamiineja marjojen ja sienien muodossa, joita Tuija käy poimimassa säännöllisesti.

− Mielestäni henkinen tasapaino on tärkeää myös fyysisen kivun kestämisessä, eikä luonnossa liikkuminen maksa mitään. Ei elämä lopu siihen, jos liikuntakyky heikkenee. Täytyy itse tehdä asioita eikä jäädä vaikertamaan, Tuija painottaa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.