Suomalaisten motivaatio parantua selkävaivoista on matala – keinot olisivat helpot

– Selkäkipu on kansantauti. Se ei tapa ihmisiä, mutta aiheuttaa työkyvyttömyyttä ja kuntoutuskäyntejä, painottaa lääkäri Olavi Airaksinen.

– Kivun hallinta on tärkeää hoidon alussa. Tämän vuoksi tehokas kipulääke alkuun mahdollistaa potilaan liikkeelle pääsyn. Tavallisesti tulehduskipulääkkeitä käytetään lyhyenä kuurina. Kun kipu on hallinnassa, voidaan aloittaa kevyt liikunta, jota sitten asteittain lisätään.

Ennaltaehkäisy auttaa

Airaksinen toteaa, että sairastumista olisi mahdollista ennaltaehkäistä. Myös vaivan hoidon ylläpito olisi mahdollista.

– Se olisi helppoakin, mutta suomalaisista vain noin 15–20 prosenttia pystyy tekemään sen, mikä on riittävää kansanterveydellisesti.

Airaksinen peräänkuuluttaa omaa aktiivisuutta kivun parantajana. Tosiasiassa potilas kuitenkin saattaa unohtaa kotiläksynsä heti, kun lääkärin vastaanoton ovi sulkeutuu selän takana.

– Kyllähän ihmiset tekevät ohjeiden mukaan silloin, kun kipu on päällä. Mutta kun vaiva on ohi, se ohje unohdetaan.

Tutkimus osoittaa laiskuuden

Airaksinen perustaa tietonsa moniin väitöskirjatutkimuksiin. Yksi niistä tehtiin kymmenen vuotta sitten. Tutkimuksessa käytettiin potilaita, joiden selkävaiva oli kroonistumassa.

– Mukana oli nimenomaan potilaita, joiden oireisiin voitiin hakea vastauksia toiminnallisia teitä pitkin.

Tutkimus painottui toiminnallisiin selkävaivoihin, jotka ovat suurimmaksi osin parannettavissa omalla käytöksellä. Toiminnalliset selkävaivat ovat yleisiä niillä, jotka tekevät istumatyötä.

– Huomioimme kaikkien lihasten harjoittelun. Potilaat harjoittelivat kolmen kuukauden ajan kaksi kertaa viikossa. Saimme loistavia tuloksia: potilaat paranivat ja olivat tyytyväisiä, ja heidän toimintakykynsä parani merkittävästi. Olimme todella tyytyväisiä tuloksiin.

Jatko ei kuitenkaan ollut yhtä valoisaa.

– Viimeisellä kerralla potilaille annettiin henkilökohtaiset ohjeet siitä, että jatka samaan tahtiin. Puolen vuoden päästä potilailla meni edelleen loistavasti, Airaksinen petaa tulosta.

Pitkäjänteisyys petti

Puolen vuoden jälkeen alkoi kuitenkin alamäki.

– Vuoden päästä ei enää mennyt niin hyvin, ja kahden vuoden päästä selkävaivat olivat palautuneet.

Suuri haaste onkin tieto selkävaivojen kuntoutuksesta, hoidon tuloksista ja siitä kuinka tulokset saataisiin pysymään.

– Pitäisi muistaa, että lihasten kunnossa pitämisen tulisi olla jatkuvaa. Liikuntaa tulisi harrastaa vähintään pari kertaa viikossa. Jo se riittää ylläpitämään ja kohottamaankin hyvinvointia. Mutta ihmiset unohtavat oman hoitonsa kokonaan.

Potilaat tarvitsevat motivaatiota

Potilaita täytyy Airaksisen mukaan muistuttaa jatkuvan kuntoutuksen vaikutuksista. Ongelma on se, että potilaat uskovat helpommin teknisiä arvoja, joita toiminnallista selkäkipua sairastaville ei ole tarjolla.

– Kun puhumme toiminnallisesta vaivasta, emme voi todistaa sitä teknisellä arvolla, koska sitä ei voi mitata samalla tavoin. Silloin näyttää olevan niin, että heti kun potilaalla ei ole vaivoja, hoitokin unohtuu.

Ennaltaehkäisevässä hoidossakin liikunta nousee arvokkaaksi apukeinoksi.

– Suomalaiset eivät harjoittele tarpeeksi vartalolihaksia. Ajatellaan, että kyllä ne itsekseen pysyvät kunnossa. Eihän sitä nuorena tule ajatelleeksi, mutta kun pitäisi ajatella.

Airaksinen on toimittanut oppaan, jossa kerrotaan selkäkivusta ja sen hoito-ohjeista. Opas sisältää omatoimisia jumppaohjeita, venytysohjeita ja vahvistusohjeita. Siinä neuvotaan myös istumiseen ja nukkumiseen liittyviä asioita.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer