Mainos

Sari mietti jo hautajaisiaan – rintasyöpä tuli hiljaa ilman pattia

Sarin, 47, rintasyöpä ei ilmoittanut itsestään patilla. Se toi järkytyksen ja pahoinvoinnin ja vei hiukset ja rinnan. Nyt Sari on luonut nahkansa uudestaan. Nainen, joka ennen pysytteli ratsastaessaan turvallisesti aitojen sisällä, laukkaa nyt metsissä. Kuinka hän ei ennen huomannutkaan, että siellä on niin kaunista?

Kuolenko minä? Sattuuko minuun? Mihin ja miten minut haudataan? Kysymykset pyörivät Sarin mielessä, kun hän sai tietää sairastavansa tulehdusperäistä rintasyöpää huhtikuussa 2012.

– Saattohoidossa olevia syöpäsairaita itsekin hoitaneena tiedän, että se voi olla tosi kivuliasta. Järjestelin hautajaisia päässäni moneen kertaan. Lisäksi tuli taloudellinen hätä, sillä olen asuntovelallinen yksinhuoltaja. Mietin, kuka myy kotini ja miten rahat jaetaan lapsille, Sari kertoo.

Sari oli ollut hyvin väsynyt edellisestä talvesta lähtien. Lisäksi vasenta rintaa kihelmöi silloin tällöin. Verikokeista ei löytynyt mitään, mutta Sari tunsi, ettei tilanne ollut normaali.

– Yhtenä päivänä sitten riisuin yläkroppaani paljaaksi toimiston kirkkaassa valossa. Tutkin vasenta rintaani ja näin, että se oli punertava ja hieman turvonnut. Lisäksi nännipiha oli jännän värinen, jotenkin harmaampi kuin toisessa rinnassa.

– Toivoin, että kyseessä olisi vain jokin tulehdus, mutta oikeastaan arvasin, että se on syöpää – äitini oli sairastanut tulehdusperäisen rintasyövän vuonna 2005.

Sari sai työterveyslääkäriltä lähetteen sairaalaan, jossa hänelle tehtiin mammografia ja ultraäänitutkimus. Rinnasta otettiin kolme biopsianäytettä.

– Kysyin tutkivalta lääkäriltä, miltä näyttää. Hän antoi ymmärtää, että siellä ei ole kaikki hyvin. Virallisen diagnoosin sain vasta kahden viikon päästä. Se oli tosi pitkä aika odottaa.

– Onneksi otin siskoni mukaan tueksi ja korviksi tuloksia kuulemaan, sillä menin tilanteessa jotenkin sokkiin. Rinta oli kauttaaltaan täynnä syöpäsoluja, vaikka mitään pattia ei ollut.

Lääkäri kertoi, että Sari sairasti rintasyövän aggressiivisinta muotoa. Jos se olisi levinnyt muualle, ennuste olisi todella huono.

– Pahinta minulle ei ehkä ollutkaan diagnoosi vaan se, mitä se voisi tuoda tullessaan. Menin levinneisyystutkimukseen, jossa keho tutkittiin päästä vatsan alueelle asti syöpäsolujen varalta. Minulla oli onnea matkassa, eikä syöpää löytynyt muualta.

Tuntui 24/7 krapulalta

Sarin täytyi odottaa sytostaattihoitojen alkamista noin kuukauden, vapun yli.

– Yleensä rintasyöpäpotilailta leikataan ensin patti, mutta koska minulla ei ollut pattia, hoidot menivät kohdallani toisin päin. Sytostaattihoitojen tehtävänä oli tavallaan viedä tulehdus pois.

Sari olisi saanut jäädä heti sairauslomalle, mutta hän jatkoi töitä omasta tahdostaan hoitojen alkuun asti.

– Ajattelin, että minähän olen terve ja vahva nainen ja käyn hoidoissa ruokatunnilla. Sitten syöpäpolilla tehtiin selväksi, etten ole enää hoitaja, vaan sairas. He suosittelivat heittäytymään potilaaksi ja jäämään sairauslomalle. Onneksi uskoin, koska minulle tuli hirveän huono olo heti ensimmäisen sytostaattikerran jälkeen.

Lääkkeiden sivuvaikutukset osoittautuivatkin Sarin mielestä sairastamisen pahimmaksi puoleksi.

– Tuntui kuin minulla olisi ollut krapula 24/7. Koko ajan oli tosi huono, heikko ja väsynyt olo. Vatsa oli ihan sekaisin, joko ripulilla tai ummella. Kaikki hajut tekivät tosi pahaa, niiden voimakkuuden takia kaupassa käyntikin oli epämiellyttävää. Minua itketti, ja tunsin itseni rumaksi ja läskiksi.

Suun kautta tabletteina syötävät sytostaatit Sari joutui jättämään kesken saatuaan rytmihäiriöitä.

– Tuntui, että sydän hyppää rinnasta ulos. Hengästyin ja kävelin kuin vanha mummo.

Karvatkin lähtivät, ripsiä ja kulmakarvoja myöten.

– Pitkät hiukseni alkoivat irrota suortuvina pari viikkoa ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeen. Poikani otti sitten hiustenleikkuukoneen ja ajoi pääni siiliksi. Ei se siinä tilanteessa tuntunut oikeastaan miltään. Lapset ottivat minusta kuviakin, kun olin heidän mielestään niin hauskan näköinen, Sari nauraa.

– Oli minulla peruukkikin, mutta inhosin sitä. Se oli kamalan kuuma ja epämukava. Yleensä pidin huivia.

Rinta poistettiin

Kesän kestäneiden sytostaattihoitojen jälkeen Sarin vasen rinta poistettiin leikkauksessa.

– Se ei harmittanut. Halusin vain jäädä henkiin. Sitä ajatteli, että vieköön vaikka toisenkin. Olin helpottunut, että tervehtyminen alkoi.

Rinnan poiston jälkeen Sari kävi vielä vuoden loppuun asti sädehoidossa.

– Sen ainoa haittapuoli oli, että iho vähän paloi ja sitä joutui rasvaamaan. Periaatteessa olisin voinut mennä töihin, mutta kaikki sanoivat, että se olisi liian aikaista. Niinpä olin sairauslomalla loppuvuoden.

Yksi suurimmista lohdun lähteistä Sarille oli oma äiti.

– Hän oli käynyt läpi saman prosessin, ja se oli päättynyt hyvin. Ensin ajattelin, että oma sairastumiseni järkyttäisi tai romahduttaisi hänet, mutta ei hän ainakaan minulle sitä koskaan näyttänyt. Äiti sanoi, että ”sinä selviät, kun minäkin selviydyin paljon vanhempana ihmisenä”.

– Totta kai sain voimaa myös lapsiltani, ystäviltäni, kotieläimiltäni ja ylipäänsä kaikesta ympärillä olevasta hyvästä. Olen myös sydämestäni kiitollinen syöpäklinikalle ja sädehoidon yksikölle.

”Uin t-paita päällä”

Syöpähoitojen loppumisesta on nyt lähes kaksi vuotta. Sari käy syöpäkontrolleissa puolen vuoden välein.

– Yhdessä vaiheessa minulla oli ihmeellistä kuumeilua, ja pelästyin, että ei kai taas – onko tämä sitä? Pääsin lähetteellä ultraukseen, ja kaikki oli onneksi hyvin. Viimeksi tilanne on tarkistettu kesäkuussa. Kuvissa ei näkynyt mitään ja kaikki oli OK.

Ulkoisestikin toipuminen näkyy: hiukset ovat kasvaneet takaisin.

– Ensin tuli ”syöpätukka”, joka oli pehmeä ja kihara kuin vauvan hiukset, ihan erilainen kuin minulla yleensä. Se oli kauhean näköinen, ja käskinkin pian leikata koneella lyhyeksi.

– Leikkuun jälkeen alta alkoi tulla se oma hius. Tukka kasvoi takaisin jopa vahvempana kuin aikaisemmin. Hiukseni ovat nyt jo aika hyvässä kunnossa ja melko pitkät, enkä millään antaisi leikata niitä, Sari hymyilee.

Vasemman rinnan paikka on edelleen tyhjä.

– Tulehdusperäisessä rintasyövässä korjausleikkausta ei ilmeisesti voida tehdä heti, vaan uuden rinnan voi rakentaa vasta vuosien päästä. Vaikka olenkin oppinut elämään yhden rinnan kanssa, niin tällä hetkellä minulla on tunne, että haluaisin uuden. Nyt kun on terve, niin onhan se tavallaan iso asia.

– Käytän vaatteiden alla rintaproteesia enkä ole käynyt saunassa kuin ystävieni kanssa. Missään yleisellä uimarannalla en ole pystynyt käymään. Jos uin, niin uin t-paita päällä.

Kukkapenkeissä ja kirkon penkillä

Sari on läpikäynyt ulkoisia muutoksia, mutta jotakin on liikahtanut myös sisällä. Hän on aiempaa rohkeampi.

– En ratsasta hevosellani enää tylsällä ratsastuskentällä, vaan pitkin metsäteitä ja metsiä. Aikaisemmin en olisi uskaltanut tehdä yksin sellaisia retkiä. En pelkää kaikkea niin paljon kuin ennen.

Sari kertoo myös heränneensä katsomaan, miten kaunis luonto on.

– Tunnen valtavaa rakkautta kaikkia luontokappaleita kohtaan. Olen alkanut pitää jopa puutarhan hoidosta. En olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että kökkisin ja kupsuttaisin kukkapenkeissä! Lisäksi minulla on uusi harrastus, lintujen tarkkailu. Olen liittynyt jopa BirdLifeen. Sitäkään en olisi aiemmin uskonut.

– Sitä en ole uskaltanut kertoa edes äidilleni, että olen alkanut käydä kirkossa. Hän varmaan järkyttyisi, koska ei usko mihinkään. En minäkään tiedä varsinaisesta uskoon tulemisesta – minulle tämä on varmuutta siitä, etten ole yksin ja että on jotakin parempaa. Välillä kyllä nauran itselleni sisäisesti, kun laulan iloisesti virsiä mummojen keskellä, mutta olen saanut kirkosta yllättävän hyviä ystävyyssuhteita.

Tulevaisuutta Sari ajattelee hyvillä mielin.

– Koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo, mutta yritän tehdä kaikkeni, että säilyisin terveenä. Jos syöpä uusiutuu, niin sitten otetaan se asia uudestaan.

– Ei kannata vaipua epätoivoon. Minulle ainakin on ollut hirveän iso asia, että olen pystynyt puhumaan tästä avoimesti kaikille, vääntämään vitsiäkin. Se avoimuus on pelastanut minut.

Kuvat: Colourbox.com

"Työ auttoi pelon kierteeseen"

Toimittaja-kirjailija Marja Aarnipuro kertoi Studio55.fi-lähetyksessä maaliskuussa 2014, millaista on elämä rintasyövän jälkeen. Katso haastattelu alta.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.