Mainos

Sari menetti rintansa syövälle

Sari, 48, sai tietää sairastavansa rintasyöpää syksyllä 2011, ja pian sen jälkeen hänen toinen rintansa poistettiin kokonaan. Nyt Sari kertoo kokemuksestaan, josta on selviytynyt muun muassa saman kokeneiden MC Siskojen tuella.


Kaksi vuotta sitten Sari, 48, sai kuulla sairastavansa rintasyöpää. Heti diagnoosin jälkeen hän sai myös kuulla, että kasvaimen vuoksi hänen toinen rintansa jouduttaisiin poistamaan.


– Kävi jo alussa selväksi, että mitään mahdollisuutta rintani säästämiseen ei ollut olemassa. Olen B-kupin nainen, eli rintani ovat aika pienet. Kasvain oli 2,5-senttinen, jonka ympärillä oli myös syövän esiastetta parin, kolmen sentin verran, Sari kertoo.


– Koska aina poistetaan sekä kasvain että esiaste, niin oli selvää, että poistettavan osuuden suhde rintaani oli suuri. Tämä tarkoitti, että koko rinta lähtee.


Asiat lähtivät rullaamaan nopeasti, josta Sari onkin kiitollinen. Jo reilun kahden viikon kuluttua diagnoosista Sari pääsi leikkaukseen.  Ei uutinen rinnan poistosta ollut mukava, mutta Sari sanoo hyväksyneensä asian heti. Alusta asti hän ajatteli, että pääasia, että henki säilyy.


– Leikataan kaikki pois, mitä tarvitsee. Yksi rinta on ihan älyttömän pieni hinta, Sari kertoo.


Pian tehty rinnan poisto ei tuntunut Sarin mielestä aluksi yhtään miltään. Leikkauskin sujui hyvin.


– Olen ylipäänsäkin sellainen reagoija, että en mene paniikkiin, vaan päässäni lyö vain tyhjää. Silloinkin, kun sain varsinaisen syöpädiagnoosin, niin en itkenyt tai saanut hysteeristä kohtausta, vaan minusta tuntui, kuin että aivot menisivät tilttiin, Sari kuvailee tuntemuksiaan.


– Minusta tuntuu, että minut oli jo leikattu, ennen kuin ehdin sydänjuuriani myöten säikähtää, tai vaikkapa googlailla ja tonkia koko asiaa.


Kuin pitkitettyä juurihoitoa


Missään kohtaa vuosien varrella Sari ei olekaan sanojensa mukaan romahtanut. Hän tietää, että toisille niin taas on käynyt, niin että ensimmäiset kolme päivää diagnoosin jälkeen ovat voineet kulua hysteerisesti itkien.
– Olen ottanut asian aika rauhallisesti ja hitaasti sulatellut asiaa. Sain hyvän buustauksen heti alkuun sekä äidiltäni että ympäristöstä, Sari viittaa hyvään tukeensa.

– Enkä ole missään vaiheessa suostunut ajattelemaan että kuolen tähän. Olen koko ajan ajatellut, että tämä on jotain inhottavaa ja paskamaista. Vähän kuin pitkitettyä juurihoitoa - että tämä on hoidettava, että tätä ei pääse karkuun.


Ei enää leikkauksia


Koska Sarin syöpähoitoprosessi oli sujunut niin hyvin, niin fyysisesti kuin henkisesti, hän ilmoitti yksivuotistarkastuksessaan olevansa valmis rinnan korjausleikkaukseen, uuteen rintaan. Sari pääsikin jonoon ja lopulta leikkaukseen toukokuussa 2013. Leikkaus kuitenkin epäonnistui.


– Kuulemma yksi prosentti näistä epäonnistuu ja kohdallani kävi niin. Minulle oli tarkoitus tehdä TRAM-rinta, jossa uusi rinta tehdään vatsankielekkeestä.  Syystä, jota kukaan ei osannut minulle selittää, rinta lähti menemään kuolioon heti seuraavana yönä, Sari kertoo.


– Rinnan verenkiertoa yritettiin elvyttää sillä seurauksella, että minut leikattiin seuraavan vuorokauden sisällä uudestaan kaksi kertaa. Vuoto ei millään meinannut loppua.


Reilun viikon kuluttua tarkkailun jälkeen Sarin uusi rinta poistettiin. Sari sanookin kahdesta leikkauksestaan ehdottomasti rankemman olleen korjausleikkauksen kuin aiemman poistoleikkauksen.
– Minulla oli hyvin nätisti parantunut tyhjä rinnanpaikka. On se nytkin parantunut, mutta kun se on kaksi kertaa revitty auki, niin se on enemmän kuopalla.


Sari kertoo kirurgin maininneen, että mikäli Sarin leikkaus ei olisi epäonnistunut ja ollut hänelle niin traumaattinen, olisi hän ehdottanut vielä, että Sarille olisi kokeiltu tehdä uusi rinta selkälihaksesta. Sari kuitenkin kieltäytyi siitä ehdottomasti, sillä hän ei halua enää isoja leikkauksia.
Sari onkin nyt täysin sinut ja sopeutunut elämään yhden rinnan kanssa. Rasvansiirtojonossa Sari kuitenkin on.

– Minulle todennäköisesti tehdään yksi tai useampi rasvansiirto, mikä tarkoittaa, että lantiolta tai reideltä otetaan rasvaa ja rintaa pehmennetään. Näin rintaa saadaan vähän koholle, ja että kaula-aukko näyttää luonnollisemmalle. Varsinaista rintaa en halua ruveta rakentamaan.


Nykyään Sari käyttää rintaproteesia - samaa, jota käytti jo ennen uuden rinnan rakennusta. Käyttö ei Sarin mukaan ole kummempaa ja siihen sopeutuu, kuten piilo- tai silmälaseihin. Proteesin hankkiminenkin oli Sarille positiivinen kokemus.


– On valtavan hienoa, että koska rintaproteesi on henkilökohtainen apuväline, Kela korvaa sen.  Tilanne, jossa sitä sovitettiin ja katsottiin oikeaa kokoa, oli tehty kauhean miellyttäväksi. Se oli hienotunteista ja kivaa.
– Me proteesien käyttäjät heitämme aika usein myös aika paljon herjaa tisseistämme. Se on enemmän vitsi, kuin kauhean traumaattinen asia, Sari hymyilee.


Sarin mukaan pukeutumisessa pitää kuitenkin olla usein tarkkana. Proteesilla rinnan saa kuntoon, mutta dekoltee-alue on jo ongelmallisempi.
– Kyllähän rinta lähtee jo nousemaan siitä keskeltä rintakehää, ja siitä minulla puuttuu palanen.


Tukea MC Siskoista


Sari sanoo huomanneensa, että mitä rennommin hän itse rinnan puuttumiseen suhtautuu, sitä rennommin ympäröivätkin ihmiset suhtautuvat.


– Kun käyn kuntosalilla tai uimahallissa, en koskaan peittele asiaa. Jos joku haluaa tuijottaa, niin tuijottakoon sitten, uskon että he tietävät mistä on kyse.


Kaiken kaikkiaan Sarista tuntuu, että suhtautuminen on ennemminkin uteliasta kuin negatiivista.


– Minulle ei koskaan ole oltu ilkeitä tai arvostelevia. Enemmänkin ihmisillä on hirveästi halua ymmärtää, ja on suhtauduttu hyvin kannustavasti.


Sari kertoo itse päättäneensä jo alussa, ettei rupea piileskelemään, eikä peitellyt hoitojen vuoksi saanutta kaljuaankaan.


– Onhan aika rankka paketti, että sairastumisen myötä sinulta leikataan rinta, ja hiuksesi ja ripsesi irtoavat.  Mutta loppujen lopuksi sitä kestää aika vähän aikaa, Sari pohtii.


– Lisäksi nykyään on irtoripsiä, peruukkeja ja meikkejä, joten voit saada ihan tavallisen ulkomuodon, eikä sairaus näy ulospäin, jos et sitä halua, Sari muistuttaa.


MC Siskot -rintasyöpäkuntoutujien yhdistykseen kuuluva Sari on saanut yhdistyksestä valtavasti tukea ja voimaa.  Yhdistyksen nettisivuille valokuvattiin naisia, joilta oli poistettu rinta tai molemmat. Sari on yksi heistä.


– Kyllä sivuillemme kuvatut kuvat ovat antaneet ehdottomasti voimaa. Mukana oli ammattilaisvalokuvaaja sekä meikkaaja. On tärkeää nähdä itsensä kauniina, vaikka on pilkottu ja myrkytetty. Kuvaukset ovat olleet todella voimaannuttava kokemus, Sari kertoo.


MC Siskot -yhdistyksestä Sari on muutoinkin saanut kallisarvoista vertaistukea.


– Ei ole niin kiusallista tai ikävää asiaa, ettei siitä viitsisi muilta kysyä. Kaikki muutkin ovat kokeneet ihan saman, Sari sanoo.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.