Mainos

Paperia pöntön renkaalle, käsienpesu ulkoa tullessa? Lääkäri kommentoi hygieniatottumuksia

Pitääkö kädet pestä aina kotiin saapuessa tai vessan kansi sulkea ennen vetämistä? Voiko lattialle pudonnutta haarukkaa vielä käyttää? Entä kannattaako lentokoneen tarjotin desinfioida käsidesillä? Infektiolääkäri Jukka Lumio kertoo, mitkä hygieniatottumukset ovat tarpeen ja mitkä liioiteltuja.

”Pesen kädet saippualla aina, kun palaan kotiin ulkomaailmasta.”

Perustilanteessa tarpeetonta, joskaan ei missään nimessä haitallista. Silloin, kun ympäristössä liikkuu hengitystie-, influenssa- tai ripuliepidemia, tiheä käsienpesu on tutkitusti hyödyksi. Kädet kannattaa pestä ulkoa tullessa myös, jos ne ovat likaantuneet esimerkiksi koskiessa toisella ihmisellä olleita rahoja. Ennen ruokailua ja vessakäynnin jälkeen kädet olisi hyvä pestä.

”Kosken julkisissa tiloissa kosketusnäyttöihin (esimerkiksi pankkiautomaattiin) sormenpäiden sijaan rystysillä tai avaan ovet tarttumatta kahvaan sormenpäillä.”

Hyödytöntä. Ihmisellä on joka tapauksessa väistämättä kaikenlaisia kontakteja ympäristöönsä. Vaikka alkaisi vahtia oven avaamisen kaltaista erikoistilannetta, niin ei huomaa, kun seuraavassa hetkessä ottaa kiinni jostakin kaiteesta tai seinästä.

”Laitan yleisissä vessoissa pöntön renkaan päälle vessanpaperia ennen istumista.”

Tautien estämisen kannalta tarpeetonta. Vessanrenkaassa ei ole mitään bakteereja, joita ympäristö ei olisi muutenkin täynnä ravintolapöytiä myöten. Sitä paitsi vasta käsi siirtää bakteerit ympäristöstä elimistöön, joten jos ihminen ei kovasti raavi vessan pintoja, bakteereita saa olla siellä vaikka kuinka paljon. Iholle joutuessaan ne kuolevat pääosin muutamassa minuutissa tai tunnissa ihmisen oman, hyödyllisen bakteeriston toimesta.

Puhtausnäkökulmasta eli likaantumisen estämisen kannalta toiminta on kuitenkin ymmärrettävää.

”Suljen vessanpöntön kannen ennen vessan vetämistä.”

Hyödytöntä. Ajatuksen taustalla saattaa olla arvostetuimpiin lääketieteellisiin lehtiin kuuluvassa Lancetissa muutama vuosi sitten julkaistu tiedeartikkeli. Siinä kerrottiin, että vessanpöntössä olevia mikrobeja siirtyisi vessan ympäristöön vähemmän, jos kansi pidetään kiinni aina vessasta lähdettäessä. Tosiasiassa sillä, missä asennossa kansi on, ei ole minkäänlaista terveysmerkitystä.

”Jätän haarukan käyttämättä, jos se putoaa ravintolan lattialle.”

Terveysriskin kannalta tarpeetonta. Kun seuraavan kerran koskettaa ravintolan pöydän pintaa, saa samoja mikrobeja. Samoja bakteereja on myös oma koti täynnä. Edes määrällisesti lattialta ei tule lisää mitään, mitä ei tulisi ilman haarukan putoamistakin, sillä videoseurannoissa ihmisen on havaittu rapsuttavan omaa nenää tai suuta kahden minuutin välein tietämättään.

Haarukan mukana voi toki tulla epämiellyttäviä makuja, likatahroja tai edellisen ruokailijan ruokaa. Siinä mielessä sen käyttämättä jättäminen on hyvin ymmärrettävää ja fiksuakin.

”Keitän lapsen tutin, jos se putoaa maahan.”

En ole lastenlääkäri enkä tämän aiheen asiantuntija. Vanha tapa on, että jos tutti putoaa maahan, niin äiti puhdistaa sen omassa suussaan ja antaa takaisin vauvalle. Hammaslääkärien mielestä näin ei pitäisi tehdä, etteivät hammasbakteerit tai karies tartu vauvaan äidin syljestä. Mielestäni tämä on vähän hölmöä, sillä saahan äiti kuitenkin suukottaa lastaan eli sitä samaa sylkeä jaetaan hellyydenosoituksissa.

On totta, että koska lapsilla oma bakteeristo ja immuunipuolustus vasta kehittyvät, he sairastuvat paljon pienemmästä määrästä bakteereja kuin aikuiset. Jotta keskimääräinen aikuinen saisi esimerkiksi salmonellaripulin ruokailun yhteydessä, hänen pitäisi saada keskimäärin 100 000 bakteeria, niin seuraisi tauti. Vastasyntynyt tarvitsee bakteereja vain sata eli ero on tuhatkertainen. Koska lapsi on herkempi saamaan tartuntoja, voisi ajatella, että häntä kannattaa suojata paremmin.

Edellisen perusteella ja maalaisjärjen varassa sanoisin, että halpoja tutteja voi pitää useammankin matkassa ja jos yksi putoaa suusta, niin työntää sitten uuden tutin lapsen suuhun. Myöhemmin ihan tavallinen peseminen riittää siihen, että maahan pudonnut tutti on taas käytettävissä.

”Nukun hotellissakin omissa, kotoa tuoduissa lakanoissa.”

Täysin hyödytöntä. Ei ole mitään osoitusta, että lakanoista sairastuttaisiin infektiotauteihin. Tässä lienee taustalla pikemminkin epämiellyttävä tunne siitä, että muutkin ovat nukkuneet niissä samoissa lakanoissa. Pelätään, että niissä on jonkun toisen kuukautisverta tai siemennestettä.

”Käytän hengityssuojainta lentokentällä ja lentokoneessa.”

Hyödytöntä. Tästä tunnistaa japanilaisen turistin, tosin hekin käyttävät niitä kai enemmän ilmansaasteiden kuin infektioiden takia. Halvoissa paperisissa hengityssuojaimissa kymmenen prosenttia hengitysilmasta tulee sitä paitsi edelleen naamarin sivusta ihon ja naamarin välistä. Ne suojaavat suorilta sylkiroiskeilta, mutta eivät aerosolilta eli pikkupisaroilta, joista monet hengitystieinfektiot tarttuvat.

”Pyyhin lentokoneen tarjottimen ja käsinojat käsidesiin kostutetulla paperilla ennen matkaa.”

Hyödytöntä. Seuraavassa hetkessä kosketetaan kuitenkin jotakin toista pintaa, jota ei pysty puhdistamaan käsidesillä ja jossa on täysin samoja bakteereita. Bakteerit ovat yleismaailmallisia, ja niitä on joka paikassa. Se, että juuri omassa käsinojassa olisi jokin erityinen taudinaiheuttaja, ei ole loogista, sillä lentokoneessa olevat ihmiset ovat keskimääräistä terveempiä – ihmisethän eivät matkusta sairaina.

Ulkomaailmassa on paljon sairaampia ihmisiä kuin lentokoneessa. Jos ottaa vaikka taksin lentoasemalta, niin joku on saattanut mennä sillä aikaisemmin sairaalaan. Miksi lentokoneen pintoja siis käsittelisi jotenkin toisin kuin koko sitä muuta ympäristöä, jonka saman päivän aikana kohtaa ja jota ei pysty pyyhkimään?

Kuva: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.