Mainos

Onnettomuus runnoi bodarinaisen: Fyysinen työ sai jäädä

Kirsi Mäkelä oli menettää henkensä suojatieonnettomuudessa kolme vuotta sitten. Terveyden menetys on kuin pieni kuolema, etenkin ihmiselle, jolle liikunta ja urheilu on ollut koko elämä.

Kirsi Mäkelälle fitness ja bodaus on elämäntapa, jota hän rakastaa. Vuosien työ tuhoutui kuitenkin hetkessä hänen jäätyään auton alle joulukuussa 2008.

– Olin juuri tehnyt elämäni parhaan olkapäätreenin, ja olin menossa kotiin fillarilla. Talutin pyörää suojatiellä tien yli, ja olin ehtinyt puoliväliin katua. Näin, että iso auto oli tulossa kohti, mutta arvioin ehtiväni alta pois, Kirsi muistelee.

– Arvioni oli väärä.

Kirsi lensi törmäyksen voimasta 6–7 metrin matkan ja syöksyi asfalttiin olkapää edellä.

– Se oli onni onnettomuudessa, sillä minulla ei ollut kypärää. Lääkärikin totesi, että jos olisin iskeytynyt pää edellä, olisin nyt kuollut tai vihanneksena sairaalassa, Kirsi huokaa.

– Olkapäässä sen sijaan meni rikki kaikki mikä vain mennä voi.

Hermovaurio olkapäässä

Kirsin olkapäässä diagnosoitiin axillaarishermovaurio, ja hänet leikattiin yksityissairaalassa helmikuussa.

– Heräämössä lääkäri tuli kertomaan, että vauriot olivat odotettua isommat. Minulla oli rustovaurio, ja sen seurauksena luuta oli paljaana, mikä aiheutti kipua, Kirsi kertoo.

Lääkärin mukaan hermovauriolle ei ollut mitään tehtävissä: se joko parantuisi, tai sitten ei.

– Liikkuvalle ihmiselle se oli kuin pieni kuolema. Se oli elämäni raskain kevät.

Määrätietoinen Kirsi aloitti kovan kuntoutusurakan. Jokaisessa lääkärintarkastuksessa havaittiin aina vähän edistystä.

– Tein paljon töitä itseni kanssa, jotta sain olkapäähän eloa. Tein tunnontarkasti kaikki liikkeet, joita käskettiin, ja hermo alkoi vähitellen pelittää.

Työt Kirsi joutui jättämään. Hän oli ehtinyt juuri valmistua vartijaksi, mutta fyysiseen työhön ei enää ollut paluuta.

Vamma rajoittaa olkapään liikerataa

Kipu on edelleen ajoittaista, ja vaikka salilla puntteja voikin nostella, olkapää ei anna Kirsin juuri kurotella.

Niin uiminen kuin vaikkapa verhojen ripustuskin tekevät kipeää, sillä vamma rajoittaa liikerataa. Sisukas Kirsi on korvannut hankalia liikkeitä toisilla.

– Nyt onnettomuuden jälkeen olen suonut itselleni aikaa levätä. Se on todella tärkeää, Kirsi sanoo.

– Elämä on pienestä kiinni, eikä ole mikään itsestäänselvyys. Nyt osaan arvostaa kaikkea ihan eri tavalla.

Studio55.fi/Milja Atu


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Kuvat Kirsi Mäkelä, Teemu Leppänen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.