Mainos

Onks pakko jos ei haluu? Filosofian tutkija vastaa

Onko pakko jos ei halua? Moni miettii tätä palatessaan töihin kesäloman jälkeen. Studio55.fi pyysi filosofian tutkija Susanne Uusitaloa Turun yliopistosta vastaamaan kysymykseen.

Eettinen kysymys

Tämän kysymyksen voi ymmärtää eettisenä kysymyksenä siitä, miten omien velvollisuuksien täyttämiseen, kuten vaikka töihin paluuseen, pitäisi suhtautua. Kuinka velvoittavaa on palata töihin, vaikkei sitä itse haluaisi?

Voidaan esimerkiksi ajatella, että tärkeintä maailmassa on hyvän maksimointi. Eikä vain yhdelle yksilölle, vaan yleensä. Tällaisessa tapauksessa velvollisuuden täyttämättä jättäminen ei lisää yhteistä hyvää – jos siis oletetaan, että velvollisuuksien täyttäminen lisää hyvää.

Velvollisuuden voidaan nähdä olevan muille ihmisille, mutta myös itselleen. Minulla on velvollisuus huolehtia terveydestäni. Ensisijaisesti sen velvollisuuden täyttämättä jättäminen aiheuttaa minulle ongelmia, mutta epäsuoraan myös kuormittaa yhteiskuntaa ja läheisiäni, kun en enää pärjää yksin ja joudun käyttämään terveydenhuollon palveluita laiminlyöntieni vuoksi.

Tietenkin asiaa voidaan pohtia myös hyvinvoinnin kannalta, mutta jos hyvinvoinnin kriteeriksi laitetaan esimerkiksi nautinto tai halujen täyttäminen ilman lisäehtoja, päädytään nopeasti järjettömiin näkemyksiin.

Keskeiseksi nousee myös yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde. Kuinka yksilöllisesti voimme tehdä ratkaisuja omasta elämästämme ottaen huomioon, että elämme yhteiskunnassa yleisillä ehdoilla? Todennäköisesti voisin jättäytyä pois töistä, ostaa pienen palan maata ja elää omavaraisesti ilman suurempaa haittaa yhteiskunnalle, mutta jos kaikki tekisivät niin, yhteiskunta ei välttämättä enää pyörisikään.

Voin ehkä olla omavarainen ruokani ja arkisen elämäni suhteen, mutta tulisi varmasti myös hetkiä, kun tarvitsisin esimerkiksi terveydenhuollon palveluita. Kuinka tyytyväinen silloin olisin tekemääni valintaan? Olisinko valmis maksamaan esimerkiksi terveydelläni yksinäisyyteni hinnan?

Metafyysinen kysymys

Abstraktimmalla tasolla kysymyksen voi ymmärtää metafyysisenä: onko ihminen kykenevä toimimaan vapaasti eli esteettä haluamallaan tavalla, tai ylipäänsä valitsemaan vaihtoehdoista A ja B?

Libertaristit uskovat, että tahto voi olla vapaa. Kombatibilistit uskovat, että tahdonvapaus on mahdollista, mutta se ei tarkoita vaihtoehdoista valitsemista: valinnat ovat siis kausaalisesti eli syyn ja seurauksen perusteella määrättyjä eikä yksilö voi valita sillä hetkellä toisin. Ihmisen toiminta on siis vapaata, kun toimintaan johtavat syyt ovat oikeanlaisia eivätkä esimerkiksi aivopesun aiheuttamia. Kovat deterministit puolestaan ajattelevat, ettei tahdonvapaus ole mahdollista, vaan sen, mitä teet, teet välttämättä eli pakosta.

Tahto itsessään voidaan ymmärtää monella eri tavalla. Jotkut filosofit näkevät sen jonkinlaisena kykynä, joka antaa voiman valitulle teolle. Jos esimerkiksi arvioin, että minun kannattaa mennä nyt kahville, pelkkä arvioinnin tekeminen ei riitä, vaan tahto antaa arviolle toimintaan johtavan voiman, joka saa minut nousemaan tuolistani ja lähtemään kohti kahvihuonetta.

Toisten mukaan tahto on joukko yksilön haluja, jotka yksilö kokee jollain tavalla "omikseen" eli joiden kanssa hän samaistuu. Minulla voi esimerkiksi olla halu tehdä filosofiaa sekä halu suosia kotimaisia tuotteita. Molemmat halut ovat minulle mieluisia, mutta halu tehdä filosofiaa on sellainen, johon samaistun. Halu tehdä filosofiaa on siis tämän näkemyksen mukaan tahtoni.

Tahtoon liittyy usein myös ajatus järjestä. Tahto on se, miten meidän kannattaisi toimia tilanteessa, jossa kaikki seikat on otettu huomioon. Tahdonheikkoudesta kärsivät ihmiset voivat ajatella, että olisi parempi mennä nukkumaan ajoissa, mutta jäävät kuitenkin seuraamaan jännittävää elokuvaa tai lukemaan mielenkiintoista kirjaa yömyöhään, vaikka seuraavana päivänä on aikainen työaamu. Heidän tahtonsa on mennä nukkumaan ajoissa, mutta se on heikko, ja he toimivat vastoin tahtoaan.

Pakko voidaan ymmärtää välttämättömyytenä. Ihminen ei pysy pitkään hengissä ilman ravintoa, ihmisen on siis pakko ravita itseään säilyäkseen hengissä. Se on välttämätön edellytys.

Pakko voi olla myös esteellisyyttä: kaikki muut vaihtoehdot on poistettu. Jos minut laitetaan labyrinttiin, josta suljetaan kaikki muut uloskäynnit paitsi yksi, minun on pakko mennä ulos tuon yhden uloskäynnin kautta, jos haluan päästä pois labyrintista. Toisaalta voin myös päättää jäädä labyrinttiin, eli kaikki vaihtoehdot eivät olekaan täysin poissuljettuja.

Pakosta puhutaan usein myös esimerkiksi addiktioiden yhteydessä. Silloin sen merkitys muuttuu jälleen. Addiktion pakottavuus ei ole muiden vaihtoehtojen täydellistä katoamista, puuttumista tai poissulkemista vaan pikemminkin sinnikästä houkuttelua, johon ihmisen itsehallinnan voimavarat voivat huveta.

Moraalipsykologinen kysymys

Kolmanneksi kysymyksen voi ymmärtää moraalipsykologisena kysymyksenä siitä, mikä oikeastaan motivoi meitä toimimaan valitsemillamme tavoilla. Ovatko tarkkaan harkitut, kaiken huomioon ottavat arviot sellaisia, että niiden pitäisi automaattisesti motivoida ihmisiä toimimaan niiden mukaisesti?

Ihmismieli pystyy jossain määrin motivoimaan erilaisia haluja, mutta toiset halut vain tulevat meille. Tämä ei silti kerro mitään siitä, kummat niistä ovat tärkeämpiä.

Minulla voi olla jano juoda vettä. Tämä halu kumpuaa kehoni tarpeista, enkä pysty pohdinnalla vaikuttamaan sen syntyyn. Toisaalta minulla voi myös olla halu juoda vettä, koska olen menossa juoksemaan pitkän lenkin lämpimänä kesäiltana ja haluan tankata. Tai minulla voi olla halu juoda vettä, koska yritän saada hikkaani kuriin. Kaikkien halujen kohde on veden juonti, mutta niiden "syntyhistoriat" poikkeavat toisistaan.

Merkityksellistä siis on, miksi haluan juoda vettä, mitä varten haluan juoda sitä, mitä seurauksia vedenjuonnillani on ja mitä tapahtuisi, jos en joisikaan vettä. Kaikissa kolmessa vedenjuontiesimerkissä vastaukset poikkeavat toisistaan ja ne ottavat samalla myös kantaa siihen, mikä on hyvä elämä ja miten sellaista pitäisi elää. Hikan kohdalla maailmani tuskin mullistuu suuntaan tai toiseen, vaikka jättäisin veden juomatta, mutta janon sammuttamatta jättämisellä voisi olla kuolemanvakavia seurauksia.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan kysymykseen "onks pakko jos ei haluu?" ei pysty vastaamaan yksiselitteisesti näin yleisellä tasolla. Se riippuu omista arvoista, päämääristä ja teon tekemättä jättämisen seurauksista sekä siitä, miltä kantilta – eettiseltä, metafyysiseltä tai moraalipsykologiselta – asioita tarkastelee.

Studio55.fi

Kuvat: Colourbox, Susanna Jacka

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.