Onko päänsärkysi migreeniä? Näin tunnistat

Oireesi alkuperä voi olla moninainen kuin Saaran huoli. Pahimmillaan se voi syntyä kohoavan aivopaineen aiheuttamana (aivoverenvuoto- tai kasvain), mutta silloin se todentuu useimmiten äkilliseksi tai vähintäänkin nopeasti pahenevaksi, joten älä nyt sitä ala pelätä.

Korkea verenpaine aistitaan joskus paineen tunteena tai jumpsutuksena päässä. Valitettavasti verenpaine todentuu kovin usein vähäoireiseksi, mikä vaikeuttaa potilaiden sitoutumista lääkitykseen. Myös jännityspäänsärky tai särkylääkepäänsärky voi saada aikaan tunteesi. Melkein mikä tahansa tunnetuista tai tuntemattomista päänsäryn aiheuttajista voi ilmetä kuvaamallasi tavalla.

Migreeni (latinalaisittain hemicrania – toisella puolella päätä) on omanlaisensa kohtausmainen päänsärky, jolla on perinnöllistä ja hormonaalista taustaa, sillä se on yleisempi naisilla ja ilmenee usein murrosiässä. Puolisen miljoonaa suomalaista kärsii migreenistä, joten ollaan yleisen ongelman äärellä.

Nykyään ollaan sitä mieltä, että migreenin alkujuuret johtavat aivorunkoon. Siellä erilaisista ärsykkeistä (esim. kirkas valo, stressi) provosoituvat sähkökemialliset häiriöt leviävät kolmoishermon välityksellä aivokalvojen valtimoiden seinämiin.

Jos kohtaukseen liittyy esioireita (aura), aivojen näkökuorelta leviää sähköisen toiminnan aalto, jolloin hermosolujen toiminta vaimenee ja verenkierto tilapäisesti heikkenee. Näkökuoren häiriö aiheuttaa puutoksia näkökentässä ja/tai sahalaitakuvioita. Häiriön leviäminen tuntoalueelle aivokuoressa aiheuttaa puutumista yms. Kulloinenkin aura riippuu siitä, mitkä aivokuoren osat jäävät tilapäisesti vähemmälle verenkierrolle.

Migreenin tyyppioire on pulssin kiihtyessä paheneva särky, joka on yleensä toispuoleinen. Se voi alkaa joskus niskastakin siirtyäkseen siitä usein ohimolle ja otsalle.

Yhteistä migreenisärylle on se piirre, että sen kanssa ei lenkille lähdetä. Pulssi nousee jo ylös noustessa, puhumattakaan liikkumisesta. Migreenipotilas makaa pahimmillaan kalpeana ja hiljaa pimeässä huoneessa ja voi pahoin.

Tietenkin migreeninkin vaikeusaste vaihtelee. Aurallista klassista migreeniä potee noin 15 prosenttia potilaista. Heidän tapauksessaan kohtaus voi joskus ilmetä pelkkänä aurana niin, ettei sitä seuraakaan tyypillistä särkyä.

Migreeniin voi kuulua jo vuorokautta ennen varsinaista kohtausta ilmaantuvia ennakko-oireita (mielialan vaihteluita, makean himoa, väsymistä, haukottelua, ajattelun, tarkkaavuuden, sanojen löytämisen ja muistamisen vaikeutta), mahdollinen aura, itse särkyvaihe ja vielä vuorokausi jälkeenpäin jälkioireita, jotka muistuttavat ennakko-oireita. Yksittäinen migreeniepisodi voi kestää nämä kaikki ynnäämällä jopa viisi–kuusi vuorokautta.