"Olen roikkunut selästäni lihakoukuissa 150 metrin korkeudessa"

Mielenkiinto lävistämistä kohtaan sai uusia ulottuvuuksia, kun lihakoukuissa roikkuminen alkoi kiinnostaa Jussi Rantaa. Mies toteutti kyseisen tempauksen ensimmäisen kerran 2000-luvun alkupuolella. Ranta ei tuntenut ketään lihakoukuissa roikkunutta henkilöä, mutta netistä löytyi tietoa muiden kokeiluista.

– Itse opiskelemalla uppouduin siihen maailmaan. Lihakoukut tehtiin rosteritangosta, ja ne laitettiin selkääni kiinni. Koukut viritettiin korkeaan kattoon köysillä, ja roikuin selästäni. Olihan se aika päräyttävä tunne, mutta ei kivun suhteen kuitenkaan niin paha, Ranta kertoo.

Miten lihakoukuissa roikkunut mies voi sanoa, ettei kipu ole niin paha? Ranta selittää kyllä tunteneensa kipua, mutta hänen ajattelunsa kyseisiä tempauksia kohtaan on muuttunut vuosien varrella neutraalimmaksi.

– Tiedän, ettei siinä tapahdu mitään pysyvää vahinkoa. Ja jos joku tuntuu pahalta, tempun voi aina keskeyttää. Ja kyllä ison tatuoinnin ottaminen kylkeen sattuu enemmän kuin lihakoukuissa roikkuminen.

Fyysisen kivun lisäksi lihakoukkutemppu on myös henkisesti kova paikka. Ranta mietti ensimmäisellä kerralla, mahtaakohan hänen nahkansa kestää moista riippumista. Kaikki sujui kuitenkin hyvin.

– Piti vain luottaa siihen, että iho kestää.

Välillä lihakoukkutempuista on kuitenkin tullut pieniä haavereita. Lihakoukun repimää ihoa on jouduttu paikkaamaan muutamalla tikillä. Mutta muita onnettomuuksia Rannalle ei ole sattunut.

Korkeat paikat kiinnostavat

Ajan myötä Ranta on kehittynyt roikkumistempuissa asiantuntevammaksi. Vuosien saatossa hänelle on tullut jo tuntumaa esimerkiksi siihen, mihin kohtaan koukku tai koukut kannattaa kiinnittää. Samalla nälkä on kuitenkin kasvanut.

– Enää perusroikkuminen ei kiinnosta niin paljon. Olen kokeillut roikkumista yhdellä koukulla, käsivarsista roikkumista ja 150 metrin korkeudessa roikkumista.

Seuraavaksi Ranta haluaisi roikkua lihakoukuista helikopterin kyydissä. Temppu on toistaiseksi toteuttamatta, koska Suomessa sitä on hankala järjestää.

– Minua kiinnostavat korkeat paikat, siinä pystyisin yhdistämään molemmat.

Tulenpuhaltaminen vaarallisempaa kuin roikkuminen

Rannan mukaan lihakoukussa roikkuminen saattaa näyttää katsojan silmissä vaaralliselta, mutta se ei suinkaan ole vaarallisin olemassa oleva temppu. Esimerkiksi tulen kanssa leikkimisessä on paljon enemmän riskejä.

– En ole kuullut, että kukaan olisi kuollut lihakoukussa roikkumisen vuoksi. Mutta jos roikkuu polvista, voi tippua päälleen, ja siinä voi käydä huonosti. Tulenpuhaltamisessa riskinä on, että hengittää vaarallisia höyryjä sisään tai että nielee vääriä nesteitä.

Mikäli hurjat temput kiinnostavat, kannattaa tulevana lauantaina 26.9. suunnata Helsingin Nosturiin Helsinki Sideshow Night -tapahtumaan.

Rannan mukaan illan aikana nähdään laaja paketti modernia sideshowta, jossa kokeillaan ihmisen kehon rajoja. Lavalla nähdään alan esiintyjiä Norjasta, Suomesta ja Kanadasta

– He käyttävät apunaan muun muassa neuloja, tulta ja machete-veitsiä. Lisäksi show'ssa nähdään myös tietenkin lihakoukkuroikkumista. Viihdyttävän kontrastin luomiseksi rakennamme show'n ympärille humoristisen kehyksen, Ranta sanoo.