Näin aivovamma vaikuttaa elämään: Vanhasta Ristosta ei ole paljoa jäljellä

– Huikkasin vaimolle ikkunan läpi meneväni käymään nopeasti katolla ja että palaisin neljän minuutin kuluttua syömään. Minut oli löydetty nurmikolta, olin tippunut katolta seitsemän metrin korkeudesta, nyt 52-vuotias Risto Savolainen kertoo.

Itse hän ei muista tapahtumista mitään, mutta tietää, että hänet kuljetettiin loukkaantuneena ensin ambulanssilla Savonlinnan keskussairaalaan, sitten helikopterilla Kuopioon ja myöhemmin vielä Turkuun yliopistolliseen sairaalaan teho-osastolle. Diagnoosi oli musertava: erittäin vaikea aivovamma.

– Heräilin muutaman päivän päästä jonkinlaiseen tietoisuuteen. Mutta reilulta neljältä viikolta minulla on muistiaukko, ja tuolta ajalta on vain epämääräisiä mielikuvia.

Vaikka Risto alkoi sitten hitaasti rekisteröidä asioita, aivovamman vakavuuden sisäistäminen vei oman aikansa. Puolentoista vuoden ajan Risto uskoi palaavansa vielä töihin, kunhan vain fyysiset oireet hellittäisivät. Aivovammasta aiheutunut vasemman puoleinen halvaus piti aluksi miehen pyörätuolissa.

– Aivovamma ei tuntunut miltään, joten en ollut mitenkään järkyttynyt tai ajatellut aivovamman olevan iso ongelma. Fyysisen puolen eli halvauksen koin ongelmaksi, mutta vasta myöhemmin tajusin, ettei se ollutkaan oleellista.

Oman äidin kuolema unohtui

Risto lähti kuntoutukseen Käpylään tammikuussa 2010 – tavoitteenaan palata sen jälkeen töihin. Vasta kuuden viikon intensiivisen kuntoutuksen aikana aivokuviensa ja kohtalontoveriensa keskellä Riston tajuntaan jysähti, ettei hän koskaan palautuisi ennalleen, saati työelämään.

– Se oli kuin maailma olisi kaatunut, mutta edeltävinä puolenatoista vuotena en ollut tajunnut mistään mitään. Siellä aloin ymmärtää tilannettani, ja nyt olen hyväksynyt sen, Risto kertoo.

Vamman vaikutukset näkyvät esimerkiksi asiakokonaisuuksien hallinnassa, muistiongelmina, ärtyneisyytenä ja suhtautumisessa toisiin ihmisiin. Risto kertoo, että hän saattaa käyttäytyä tylysti muita kohtaan, vaikka se ei todellisuudessa kuulu hänen tapoihinsa.

– Vamman jälkeen pienistä asioista saattoi tulla isoja. Murehdin esimerkiksi sitä, kuinka voin toimia pyörätuolissa poikani häissä tai auttaa häntä talon rakennuksessa, vaikka nuo asiat eivät olleet mitenkään ajankohtaisia.

– Nimet unohdan joka kerta. Se on päivittäistä ja jatkuvaa, ei sellaista, kun joku sanoo, että hänelläkin on huono nimimuisti. Asiat unohtuvat aina, ja se on sattumaa, jos jotain muistaa, Risto kuvailee.

Risto kertoo lähimuistinsa olevan onneton, mutta jatkuva, pitkäaikainen muisti toimii. Risto menetti 15-vuotiaan tyttärensä traagisesti auto-onnettomuudessa pari vuotta ennen vammaansa, ja sen hän muisti heti herättyäänkin. Sen sijaan hieman ennen tyttären kuolemaa sattunut Riston äidin poismeno oli onnettomuudessa pyyhkiytynyt hänen mielestään.

– Sairaalassa kysyin, että onhan äidilleni ilmoitettu tapaturmastani. Vaikka olin työstänyt asiaa silloin paljon, se oli jäänyt taka-alalle tyttäreni kuoleman myötä. Myöhemmin se on palautunut mieleeni, ja muistan esimerkiksi äitini hautajaiset.

Onnettomuuden jälkeinen uusi Risto

Uraorientoitunut Risto on vamman myötä joutunut ansiotyöstä eläkkeelle ja omistautuu nyt vapaaehtoistyölle muiden aivovammapotilaiden hyväksi. Vapaaehtoistyö on osoittautunut todella palkitsevaksi.

– Teen vapaaehtoistyötä ja kerron vammastani, jos siten tapaturmastani voisi olla jollekin apua ja hyötyä. Vapaaehtoistyöstä tunnen saavani myös itselleni.

Riston opettelemiin asioihin, kuten kielitaitoon tai tietotekniikan hallitsemiseen, vamma ei ole vaikuttanut. Hän pystyy yhä esimerkiksi vetämään tietotekniikan alkeiskursseja. Vamma on sen sijaan muokannut hänen persoonallisuuttaan.

Vaimo on pysynyt Riston rinnalla, vaikka muuttuvassa mielialassa on kestämistä. Risto on kiitollinen puolisonsa tuesta.

–Alan ymmärtää nyt pikkuhiljaa, että siitä Ristosta, joka olin ennen onnettomuutta, ei ole enää paljoa jäljellä persoonan puolesta. Olen yrittänyt nyt tottua tähän uuteen Ristoon, hän huokaa.

Studio55.fi/Milja Atu

Kuvat: Colourbox.com

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.