Mainos
Mainos

Millaisesta rytmihäiriöstä pitää huolestua? Avun maalaislääkäri Kiminkinen vastaa

Avun maalaislääkäri Tapani Kiminkinen vastaa Studio55.fi-tv-lähetyksissä ja nettisivuilla katsojien kysymyksiin. Nimimerkki Jaana60v halusi tietää, millaisista rymihäiriöistä on syytä huolestua. Alla Kiminkisen vastaus.

Terveen sydämen lisälyönnit ovat harmittomia. Ne aistitaan levossa rasituksen jälkeen tai nukkumaan mennessä. Keskimäärin hyvänlaatuinen sydänperäiseksi maallikon epäilemä oire tuntuu vain levossa ja helpottuu rasituksessa.

Vakavampi sydänsairaus, kuten sepelvaltimotauti, heikentää tyypillisesti rasituksen sietoa. Sepelvaltimotauti on äärimmäisen kiero, sillä se voi olla täysin oireeton, mutta onnettomimmissa tapauksissa sen ensimmäinen oire on äkkikuolema. Hapenpuutteen vallassa sydänlihas on sähköisesti epästabiili ja altis rytmihäiriöille, kuten kammiovärinälle. Rasitus voi siis provosoida sepelvaltimotaudissa rytmihäiriöitä.

Joskus erityisesti iäkkäämmällä henkilöllä rasitus voi provosoida myös SVT:n (supraventrikulaarinen takykardia eli nopea rytmihäiriö), jota etsitään esitietojen perusteella rasitustutkimuksella. Myös muut sydänlihassairaudet, kuten virustulehduksen yhteydessä joskus ilmaantuva sydäntulehdus (kardiitti), voi provosoida kammiovärinän. Juuri siksi vanhan kansan ohje flunssan ja yleensä akuutin kuumetaudin yhteydessä lepäilystä ja mummon mustaherukkamehun siemailusta on kovinkin viisas. Koskaan ei voi olla täysin varma siitä, liittyykö akuuttiin virustautiin piilevä kardiitti.

Eteisvärinässä sähköimpulssit kiertelevät ilman koordinaatiota villisti sydämen eteisissä ja pääsevät vain satunnaisesti kammoihin. Tällöin sydämestä puuttuu johto, kuten muutamilta työpaikoilta, ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Eteiset supistelevat muutamia satoja kertoja minuutissa (värisevät tai joskus lepattavat) ja kammiot supistelevat niiden ehdoilla lyöntien välien vaihdellessa sattumanvaraisesti kuin lottokone. Verta ikään kuin seisoo vasemman eteisen korvakkeessa, jolloin sinne voi syntyä hyytymiä. Sydämen pumppausteho synkronin puutteessa vähän hiipuu. Hyytymiä voi lähteä liikkeelle vasempaan kammioon ja sitä kautta aivo- ja muihinkin valtimoihin aiheuttaen tukoksia ja kuolioita kohde-elimissä. Syntyvä aivoinfarkti on usein massiivi ja voi johtaa kuolemaankin.

Hyytymien muodostuminen on yhtä todennäköistä jatkuvassa eteisvärinässä kuin kohtauksittaisessa, jota sitäkään potilas ei välttämättä itse aisti. Halvausoireiden ilmaantuessa pitää soittaa heti eikä 15. päivä 112:een ja suoriutua ensihoidon viemänä pitkällään erikoiseen sairaanhoitoon. Siellä työnnetään pää pönttöön ja suljetaan pois aivoverenvuoto. Jos sitä ei löydy ja oireisto jatkuu, voidaan hyytymä liuottaa. Jos oire on iso, tarvitaan myös hyytymän pois ronkkimista katetrien avulla.

Samalla käynnillä metsästetään syytä aivojen hapenpuutteeseen. Valtimoita kuvataan, tarkistetaan sydämen sisäosat ultraäänellä ja kytätään mahdollista eteisvärinää – kohtauksellistakin pari päivää monitorin jatkeena. Tiedämme jo sen, että jos aivo-oireille ei löydetä mitään syytä, ei rytmistäkään, muutama prosentti tilanteista johtuu kuitenkin kohtauksellisesta eteisvärinästä, jota ei vain sillä hetkellä saatu kiinni. Ainoastaan vuorokauden mittaisesta rytmin rekisteröinnistä, jota näkee usein tehtävän, ei ainakaan tässä tilanteessa ole paljoakaan hyötyä.

Hyytymät voidaan ehkäistä antikoagulanttihoidolla, joita on jo uudempiakin kuin klassinen rotanmyrkky (Marevan). Toistuvat rytmisiirrot eivät ole perusteltuja varsinkaan iäkkäämmillä. Useimmiten turvallisinta ja myös ennusteen kannalta järkevää on tyytyä eteisvärinärytmiin antikoagulanttisuojassa ja rytmiä hillitsevään lääkitykseen.

Eteisvärinää esiintyy noin kymmenellä prosentilla yli 75-vuotiaista. Taustalla on yleensä jokin sydäntä kuormittava ja suurentava sairaus (verenpaine- tai sepelvaltimotauti, liikalihavuus jne). Myös kilpirauhasen liikatoiminta ansaitsee tulla diagnosoiduksi.

Joskus nuoremmankin ihmisen terveeseen sydämeen voi tulla eteisvärinä, jolloin hyytymän muodostuminen on epätodennäköistä. Hankalissa uusivissa tapauksissa voidaan harkita hoitovaihtoehtona myös ablaatiohoidon kokeilua. Krapula pitää muistaa merkittävänä rytmihäiriöidenkin altistajana.

Aivoverenkiertohäiriön mahdollisuus eteisvärinässä on vuositasolla yksilön riskiprofiilista riippuen 2– 10 prosenttia, ja se on riippumaton siitä, onko eteisvärinä jatkuva vai hetkittäinen. Iäkkäällä myös jatkuva eteisvärinä on usein oireeton. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää harjoitella etenkin iän karttuessa pulssin tunnustelu sekä hakeutua tarvittaessa sydänfilmiin rytmin tarkistamiseksi.

Mainitsen lyhyesti myös ns. pitkään QT-aikaan (määritetään sydänfilmistä) liittyvän, etenkin stressitilanteissa ja joiden lääkkeiden käytön yhteydessä esiintyvän vaaralliseen kammiotakykardian ja kammiovärinään satunnaisesti johtavan tilan. Se voi olla perinnöllinen. Näitä sukuja kartoitetaan jossain päin Suomea ihan kirkonkirjoja myöten. Tällöin suvun historiasta saattaa löytyä nuorella ja toki vanhemmallakin iällä sattuneita selittämättömiä äkkikuolemia. Itse asiassa hyvin harvoin todettu perimä johtaa vaaratilanteeseen, mutta tämä pieni riski on hyvä tiedostaa etenkin lääkkeiden nauttimisen yhteydessä. Näin siis rytmihäiriöidenkin tapauksessa on perusteltua tunnistaa sukunsa rasitteet.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.