Mainos

Marco Bjurström neuvoo: Näin otat ilon irti liikunnasta!

Eikö liikkuminen huvita? Ei Marco Bjurströmiäkään aina. Siksi itsensä pitää pakottaa: ota kaveri mukaan, julkista elämäntapamuutos, hyödynnä kilpailuviettiä, laita lempimusiikkia soimaan… Mitä vain, kunhan siitä itse pitää. Muista kuitenkin, että terveysterroristeista ei pidä kukaan.

Marco Bjurström tunnetaan positiivisena, energisenä ja liikunnallisena ihmisenä. Onko hänellä koskaan päiviä, jolloin ei huvita liikkua?

– Tietenkin. Aivan samalla tavalla kuin kaikilla muillakin, eihän kukaan ole yli-ihminen, Bjurström sanoo.

Syyt liikkumattomuuteen ovat Bjurströmin mielestä silti aina tekosyitä.

– Vaikka lähteminen olisi kuinka vaikeaa ja kroppaa väsyttäisi, niin loppujen lopuksi se on aina ihanaa. Minulla on ollut käsittämättömän hieno onni saada liikunnasta ammatti: salille on mentävä pitämään tuntia silloinkin, kun itseä ei huvittaisi.

– Ihmisten pitäisi tunnistaa itselleen sopiva pakottamisen muoto. Minulle se on työ, jollekin toiselle jokin muu asia. Tällä hetkellä minua vähän ahdistaa, että liikkuminen on tanssin opettamisen rinnalle tulleen uutisankkurin työn myötä vähentynyt. Liikun nyt kahdesta kolmeen kertaan viikossa.

Liikuntakammon taustalta löytyy Bjurströmin mielestä yleensä huonoja liikuntakokemuksia.

– Ehkä lapsena tai nuorena on pakotettu johonkin, mikä on johtanut pettymyksiin ja epäonnistumisiin. Kun hyvät kokemukset puuttuvat, ei voi tietää, miten hyvän olon liikunnan jälkimaininkina kehossa liikkeelle lähtevät endorfiinit saavat aikaan.

Liikkumisrutiinista helppo luiskahtaa pois

Entä, jos hyviä kokemuksia on – tietää, että liikkuminen tekee hyvää ja tuntuu mukavalta, mutta ei vain silti liiku. Mistä se johtuu?

– Ihmisen keho voi pysyä aktiivisen liikunnan päätyttyäkin aika pitkään suhteellisen hyvässä kunnossa. Koska kroppa muistaa asioita ja aineenvaihdunta toimii, liikkumisen loppuminen ei heti näy elämänlaadun heikkenemisenä tai painonnousuna.

Bjurström vertaa tilannetta siihen, jos elimistön muiden perustarpeiden tyydyttyminen lakkaisi.

– Ihminen ei selviä kovin pitkään syömättä, juomatta tai nukkumatta. Vaikka liikkuminen on elimistölle yhtä tärkeää, sen vaikutusten loppumisella ei ole yhtä fataaleja seurauksia kuin näiden asioiden tekemättä jättämisellä. Rutiinista on helppo luiskahtaa pois, kun "tulee kaikkea muuta" – virikkeitähän on maailmassa yllin kyllin tarjolla.

Tee sitä, mistä pidät

Ennen ensimmäisen askeleen ottamista takaisin pururadalle, kuntosalille tai vaikka tanssitunnille kannattaa selvittää itselleen, minkä tyyppinen ihminen on.

– Tykkääkö esimerkiksi liikkua yksin vai ryhmässä? Todella monille kaikista paras motivaattori on kaveri, asioiden tekeminen yhdessä jonkun kanssa. Kun on päivä, jolloin itseä ei huvita, niin kaveri raahaa mukaan ja päinvastoin. Jos sen sijaan on oman perhe- tai kaveripiirinsä ainoa aktiiviliikkuja eikä kukaan houkuttele ja pakota ylös, tahdista on paljon helpompi pudota, Bjurström sanoo.

– On toki niitäkin, jotka todella nauttivat yksin liikkumisesta, monet juoksijat ja hiihtäjät nyt esimerkiksi. Osaa taas motivoi hirveästi jonkin testin, esityksen tai kilpailun tapainen päämäärä.

Toisilla liikkumaan ryhtymisen takana on puolestaan analyyttinen päätös.

– Kun alkaa miettiä, miten oma keho voi verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan, muutos alkaa tuntua järkevältä.

Joskus toimii takaraivossa piilevä pelko julkisesta nöyryytyksestä.

– Kun puhuu päätöksestään avoimesti ystäväpiirissä, hyvät kaverit varmasti muistuttavat ja kyselevät, onko salilla tullut käytyä. Kun on luvannut muille, kertyy sosiaalista painetta. Silloin ajattelee, että "täytyyhän minun".

Omia mieltymyksiä ei pidä unohtaa eikä liikkua vain liikkumisen takia.

– Minun mielestäni maailman paras tapa liikkua on tanssi, mutta kaikki eivät siitä innostu. On mietittävä, mistä itse tykkää. Jos musiikki on tärkeää, voi laittaa hyviä kappaleita soimaan kuulokkeisiin ja lähteä kävelylle. Jos taas tykkää luonnosta, voi patikoida metsille tai rannoille, Bjurström sanoo.

Ylikunto ei ole hyvä kunto

Bjurström varoittaa aloittamasta liikuntaa liian rankasti.

– Hauskuus säilyy, kun ei suhtaudu kovin tiukkapipoisesti. Itselleen pitää antaa aikaa eikä asettaa liikaa tavoitteita. Parin viikon jälkeen ei todellakaan pidä seistä puntarilla joka päivä.

– Myönteisiä asioita kannattaa silti huomioida: muuttuuko jokin asia arjessa helpommaksi, kulkeeko henki paremmin, haistaako ja maistaako enemmän? On aivan selvää, että jos ei ole pitkään aikaan tehnyt yhtään mitään ja lähtee yhtäkkiä vaikka pitkälle kävelylenkille, niin jotain tapahtuu.

Joskus innostus voi johtaa liikaan suorittamiseen.

– Osa ihmisistä sairastuu tulosten saavuttamiseen. Silloin liikunnasta tulee vain itsensä rääkkäämistä. Ylikunnossa ei todellakaan voida paremmin vaan huonommin. Joku saattaa muuttua hirveäksi terroristiksi ympäristölleen, kun kokoajan saarnaa ja paasaa muille – tällainen negatiivisen kautta lähestyminen yleensä vain ajaa ihmiset puolustusasemiin, eivätkä he silloin liiku senkään vertaa.

– Usein ylitekeminen liittyy teini-ikään ja kilpaurheiluun, joka saattaa viedä väärällä tavalla mukanaan. On hienoa, että varsinkin aikuisliikunnan puolella asioita tehdään yhä enemmän hyvällä fiiliksellä. Monella nuoremmalla olisi siinä oppimista.

Yleensä palaset loksahtelevat paikoilleen ajan myötä.

– Osalle ihmisistä sopii sellainenkin vaihe, että treenataan hullun lailla vuosi–pari. Hyvään ja terveelliseen liikkumistapaan tullaan erilaisilta poluilta, Bjurström sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.