Mainos

KATSO TÄSTÄ VERKKOVIERAILUN VASTAUKSET!

Maanantaina 10. toukokuuta Studio55.fi tv-ohjelman vieras Aira Samulin saapui verkkovieraaksi. Hän oli siis henkilökohtaisesti läsnä vastaamassa kysymyksiin. Katso tästä kysymykset ja vastaukset.

Mikä on positiivisen luonteesi salaisuus?

T:pirpana

Ei siinä mitään salaisuutta ole. Elämänasenne, joka sisältää kiitollisuutta elämää kohtaan ja iloa siitä, että on elossa.

Mikä on ollut tärkein selviytymiskeinosi?

T:aurinko

Terveet ja iloiset elämäntavat

Hei Aira! Millä konsteilla sinä selvisit mustasukkaisesta miehestä entisessä avioliitossasi. Eikö maailma tuntunut kaatuvan päälle, kun Sinulla oli myös sairas tytär? Veikeuksien kautta voittoon. Onnellista kesää!

T:Mummo -52 Joensuusta

Enhän selvinnytkään, koska erosin. Mutta en pelkästään mustasukkaisuuden vuoksi. Kyllä se siltä tuntui, että maailma kaatuisi päälle.

Naapurini sairastaa skitsofreniaa (hän on itse sen kertonut) ja olen itse kärsinyt siitä kovasti. Joudun muuttamaan kodistani hänen sairauden takia. Kysymykseni onkin Aira, kenellä on vastuu hänen sairaudestaan? Kenen pitäisi puuttua asiaan, tuntuu ettei kukaan välitä, hänen omaisetkaan, eikä paikallinen lääkäri ottanut kantaa asiaan kun siitä kerroin. Miksi kukaan ei auta häntä tosissaan.? Aira, mitä teen?

T:Tuska

Tämä on aika tavallinen kaava. Muissa sairauksissa ihminen menee itse hakemaan apua. Mutta näissä useinkaan hän ei ymmärrä. Jollekin taholle, esim. lääkärille tai paikalliseen terveyskeskukseen pitäisi mennä kertoamaan ja saada heidät tutustumaan tilanteeseeen.

Hei Aira. Oli mukava nähdä sinut juuri äsken lähetyksessä. Huomasin että olet leikannut ihanan pitkät hiuksesi, miksi ihmeessä? :o) Kärsin itse ajoittaisesta masennuksesta ja lievästä pakko oireisesta häiriöstä. En tiedä juontaako kaikki siitä että olen k'äynyt kovan elämänkoulun. mm. vanhempani erosivat ollessani 7-vuotias, olen ollut vankilassa 2 kertaa (ei kuitenkaan mitään vakavaa rikosta) olen menettänyt pitkäaikaisen avomieheni kuolemalle 2007 vuonna yllättäen. On ollut alkoholiongelmaa ja lääkeriippuvuutta. Nytkin minulla on paniikkihäiriöön säännöllinen lääkitys. Olen kovasti yrittänyt keksiä harrastuksia aikani kuluttamiseksi mutta yksin ei ole mukava tehdä mitään. Kaikki kaverit muuttaneet muualle. Pitäisi saada painoakin reilusti alas miten voisin aloittaa, pikkuhiljaako kunnon mukaan? Nykyään elämäni on siinä mielessä paremmin että olen naimisissa uuden nigerialaisen mieheni kanssa ja minulla on rakas kummityttö (isosiskoni lapsi). Tämä lapsi tuo iloa elämääni paljon! Piti vielä mainita että kärsin lapsettomuudesta mutta nyt onneksi asiat ovat alkaneet rullata eteenpäin ja toivomme saavamme ihanan oman pienen lapsen. Eli siis hoidot alkaneet ja tarvittavat toimenpiteet tehty. Kerro minulle vielä nuorekkuutesi ja hoikkuutesi salaisuus? :) Kiitos vastauksestasi!

T:Nainen 27v Sastamala

En ole leikannut, olen vain kääräissyt ne niskan taakse. Sinähän olet selvinnyt hienosti! Ja kokemuksiesi jälkeen tiedät varmasti miten tämä hyvä suuntaus jatkuu kohdallasi. Onnea vaan! Minulla on vaaka ja kokovartalopeili.

HEI! Aira.Olet positiivinen ihminen:) olikos minun Leena nimimerkki sairaskertomus liian rohkea teko:) Jospa siitä oisi kokemusta jollekin:)

T:Leena:)

On hyvä, että asiasta puhutaan avoimesti. Sillä tulee olemaan suuri merkitys.

Hei Aira ! Poikani, nyt 28 v., sarastui psykoosiin 18 vuotiaana, joka myöhemmin diagnosoitiin skitsofreniaksi. Poikani myös oli vauvana kiltti ja helppo, nukahti helposti, oli kaikinpuolin sanojasi lainaten täyden kympin lapsi. Lapsena hän oli avoisa, valoisa, naurava, puhua pulputteli. Lapsi, joka hurmasi kaikki mennen tullen. Avoimuudestaan johtuen hän kuitenkin kasvaessaan sai kokea myöskin kovaa kohtelua kavereiltaan, myös joiltakin aikuisilta, kovempaa, kuin voi kuvitella lapsen kestävän. Koulukiusaamiset ja uhkaukset tulivat tutuiksi. Yritin hankkia lapselleni henkilökohtaista keskusteluterapiaa silloin ja olen yrittänyt edelleen. mutta mielenterveystyön henkilökunta on kieltänyt terapian silloin ja edelleenkin evää sen häneltä. Mielestäni kuitenkin terapialla olisi saavutettu heti alussa ja vielä myöhemminkin merkittävää apua. Lisäksi hoidon osalta on vaatinut äitinä merkittävää osallistumista hoitoneuvotteluihin ja voimakasta tahtoa lääkärien ja hoitohenkilökunnan ylivaltaan poikani hoidon tasossa ja lääkityksien vaikutuksien seurannassa. Koimme, että poikani hoidossa hänen itsemääräämisoikeutensa kyseenalaistettiin, suljettiin rangaistuksena tarpeettomasti osastolle, päästämättä ulos edes tupakkatauolle, 2 viikon ajaksi. Puutuin asiaan ja niinpä 2 kuukauden ajaksi suunniteltu sairaalajakso loppuikin siihen ja hänet kirjoitettiin välittömästi ulos sairaalasta. Poikani on tämän jälkeen ollut avohoidossa, asuen välillä kotona ja välillä kuntoutuskeskuksessa. Matka on ollut pitkä ja terapiaa toivoisin hänelle edelleen, sitä vain ei hänen kohdallaan saada järjestettyä. Oma taloudellinen tilanteeni ei kestä suuria terapialaskuja yksityisesti. Erityistä kysyttävää minulla ei ole, haluan vain toivottaa sinulle Aira aurinkoista kevättä ja kiittää ihanasta persoonastasi, jota olen saanut muiden suomalaisten tavoin ihailla elämän myötäkulkijana. Terveisin Elise

Elise, huomaan, että ymmärrät, että tiedät tilanteesi parhaiten ja siihen ei minun vastauksellani voi auttaa ja siksi sinä et pyytänyt edes vastausta. Se kertoo kokemuksestasi näissä asioissa. Kaikkea hyvää sinulle!

Olen samaa mieltä, että hoitjat laitoksissa eivät pysty vastaamaan asukkaiden kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Kuitenkin meidän sosiaali-ja terveyddenhoito ei ota vapaaehtoista apua vastaan Tiedän esimerkin, jossa hieman yli 40 vuotias, masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelä oleva mies, olisi halunnut lähteä avustajaksi kehitysvammaisten asuntolaan. Häntä ei kelpuutettu sinne, koska hänellä on C-hepatiitti. Tartuntavaara on olematon, joten ennakkoluulot käsittääkseni ovat hoitohenkilökunnan puolella. Riskin, hyväkuntoisen ja vahvan miehen apua ei siis tarvita. Itse en ymmärrä, koska olen tehnyt töitä hepatiittia sairastavien kanssa vuosikausia pelkäämättä tai saamatta tartuntaa. Laitoksemme eivät siis tod.näk. edes tarvitse esim. ulkoilutus-,keskustelu-lehtienlukuapua.

T:ihmettelevä

Kyllä lähimmäisten ja kansalaisten apu olisi ihan välttämätöntä ulkoiluttamiseen, vierellä viipymiseen, keskustelemiseen. Kyllä ulkopuolista apua tarvitaan. Yksittäiseen tapaukseen on vaikea puuttua. Mutta toivoisin, että tätä kautta löydettäisiin apua, sillä se ei maksa yhteiskunnalle. Sellaisia ratkaisuja tarvitaan, joihin ei tarvita rahaa.

Mikä ratkaisee hoidetaanko potilas kotona vai laitoksessa?

T:murheellinen

Se, että laitospaikkoja on rajoitettu määrä. Ja niitä käytetään vain silloin, kun se on välttämätöntä. Mikä potilaalle milläkin hetkellä on tarpeellista.

liittyykö skitsofreniaan aina itsetuhoista käyttäytymistä? Liittyikö tyttärelläsi?

T:lähimmäinen

Sairauden luonteeseen kuuluu oleellisesti itsetuhoinen käyttäytyminen. Mutta se on jokaisella persoonalla omanlaisensa eikä varmasti ole kaikilla. Mutta tyttäreni halusi pois. Ja sellaisille potilaille laitospaikka on välttämätön, koska elämän tulee jatkua.

Mistä keräät voimasi hoitaa muita?

T:voimaton

Minulle on sanottu, että olen vastuuntuntoinen. Mitä tarkoitat tuolla muita?

saitko kysymykseni.LEenasta olinko liian rohkea kertomaan psykoosista.Itse olet positiivisen avoin..rohkea.PUhuminen auttaa avokuntoutus on hyvä nyt minulle Leenalle:)haastatteluni on netis:)

T:leena

Kyllä, kiitos kysymyksestä. Vastasinkin jo siihen.

voiko paniikki häiriötä sairastava potilas sairastua skitsofeniaan,ennemmin tai myöhemmin.vai onko ne kaksi eri sairautta.ja toinen kysymys johtaako huumeiden käyttö sairastua psyykkisesti,ja pysyvästi.

T:huolestunut äiti.

Kuka vaan voi sairastua. Ei paniikkihäiriö ole oire, että myöhemmin sairastuisi skitsofreniaan. Skitsofrenia johtuu jostain ihan muusta. Ei huumeidenkäyttö ole syy, mutta kyllä huumeidenkäyttäjä voi sairastua psyykkisesti. Tyttäreni Pirjo ei käyttänyt koskaan huumeita tai alkoholia. Hän oli aivan raitis.

Ovatko skitsofreniapotilaat vaarana kotiväelle?

T:pelkääjä

Se riippuu potilaan luonteesta. Väkivaltainen ihminen, joka ei sairasta skitsofreniaa voi olla vaaraksi. Mutta kyllä sitä asiaa kannattaa seurata.

Miten tyttäresi tällä hetkellä suhtautuu omaan sairauteensa?

T:kysyjä

Pirjolle se on elämäntapa, johon hän on tottunut ja mukautunut. Hänellä on iloinen ja huumorintajuinen luonne, ja hetkittäin se auttaa. Hän laulaa paljon ja hyvin, mutta on myös välillä erittäin tuskainen.

Hei Aira, Ensinnäkin lämmin kiitos ja halaus Sinulle, kun tuot esille näitä mielenterveysasioita, joista niin monesti vieläkin 2000-luvulla vaietaan. Omaiseni on sairastanut skitsofreniaa liki 30 v. Useasti tämä sairaus uuvuttaa myös omaiset. Näin on käynyt itsellenikin. Mikä neuvoksi, kun tuntuu, ettei enää omaisena tahdo jaksaa ja olo alkaa kaikinpuolin olla neuvoton?

T:iloa ja surua

Omaisen osa on vaikea ja kovanlaatuinen kasvunpaikka. Ole hyvilläsi, että olet kestänyt näin kauan. Itseään ei myöskään saa unohtaa. Paras apu sairaan omaiselle on, että hoidat myös itseäsi.

minulla ei ole varsinaisesti kysyttävää. sanonpa vaan että positiivisuutesi elämään vaikeuksien keskelä ja jälkeen on niin hirmu ihanaa. osaisimpa minäkin! vaan opettelen.

T:minni

Tunnut osaavan! Opettele edelleen. :)

minulle auttaa elämässäni kirjoittaminen tarinoita ja runoja..ei ole terapiaa löytynyt sopivaa..mutt kuiteskin käyn avokuntoutukses tässä lähellä 500 metrin päässä olen melkein leipuri saan siellä leipoo niinpaljon kun haluan ja ovat mielisssää...MIkä sinua on auttanut selviytymäään puhuminen...vai liikunta vai???:):=)

T:jokuvaan

Loistavaa! Olet ihan oikealla tiellä. Ja toivon, että muutkin valitsisivat samankaltaisia asioita. Kirjoittaminen on erittäin terapeuttista, vaikka pöytälaatikkoon. Ja harrastus yleensä, laulu ja tanssi, suositeltavaa. Toivoisin avoimuutta ja asioista puhumista, koska tietämättömyys aiheuttaa väärää suhtautumista ja turhaa pelkoakin.

Mainitsit ohjelmassa Siilinjärven. Reino isäni ( äitini kuoli vuosi sitten) asuu palvelutalo Akuliinassa Siilinjärvellä. Siellä ei vanhusten tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Toimintaa on paljon, ihana henkilökunt ja ihanan kodikas tunnelma.Olen siitä saanut kipinän. Järjestin Lumikki-esityksen Puotilan plvelutalolle eilen ja olen käynyt pitämässä siellä Raijan runoreppua. Eikä runojen tarvitse käsitellä elämän ehtoopuolta. Uudet lasten runotkin tekivät kauppansa.

T:Raija

Jos puhutaan vanhusten mielenterveydestä laitoksissa esimerkiksi, Pirkko Lahden kanssa pyrimme saamaan asukkaat lausumaan jonkun runon ja laulamaan jonkun laulun. Se ei ole pelkästään kuuntelemista, sieltä nousee vitsejä ja kaikkea hauskaa, esiintymisen halua. Vanhukset ja esimerkiksi dementoituneet, jotka eivät muista mitään mukamas, muistavat vanhan runon tai laulun ja ovat valmiit esittämään sen. Ja innoissaan vähän ajan kuluttua haluavat, että heillä on vielä toinenkin laulu tai vitsi. Ja esittävät sen saman uudelleen. Eikö olekin hienoa!

Onko skitsofrenian oireita että on kaksi persoonaa, joka hämää sairautta on välillä normaalin tuntinen ihminen?

T:T. ei tietoa ole

Tämänkaltaista se juuri on. Joskus minustakin tuntuu, että toisinaan olen toisen henkilön kanssa, toisinaan Pirjon kanssa. Ne harhat ja ne äänet. Aikaisemmin skitsofrenian nimi oli jakomielitauti. Mutta lievässä muodossa sitä ei pidä pelätä. Sehän on mielikuvitusta ja luovuutta, parhaimmillaan, joten siitä voi päätellä, että mitä herkempi, luovempi, taiteellisempi ihminen on, oireet saattavat muistuttaa toisiaan. Ei kannata pelästyä heti. Hienoja kysymyksiä on tullut. Tosin niihin on aika vaikea vastata. Mutta se, että kysyy, kertoo jo että kysyjä ajattelee asiaa.

Miten saataisiin paremmaksi ihmisten käsitystä mielenterveyspotilaista?

T:pirjo

Avoimuudella, keskustelemalla. Kaikki kuuluu elämään. Yleinen tietämättömyys asioista saa aikaan sen, että sairastuneita saatetaan kohdella väärin, omaisia ja olosuhteita syytetään, siksi niitä salaillaan. Ja se ei edistä tämän asian parempaan suuntaan menemistä. Skitsofreniian sairastu mielestäni tyhmä ja tunteeton ihminen. Usein he ovat neroja, luovia, jotka tavallisesti ovat ylpeyden aihe.

Hei Aira, saako sinuun miten yhteyttä, tarvisen apuasi. Tai paremmin neuvoa.

T:Tuska

Näissä merkeissä minuun otetaan usein yhteyttä, mutta en tietenkään voi auttaa enkä neuvoa. Olen kertonut vain omista kokemuksistani. Jos siitä löytää apua, niin ole hyvä. Ammattiauttajat ovat koulutettuja siihen tehtävään.

Kiitos Aira vastauksesta olet elämän myönteinen ihminen joka tarttuu toisiin.

T:eläke m

Jos elämänmyönteisyys minusta tartuu, niin ota sitä vastaan, samoin kaikki muutkin kysymysten lähettäjät. Kiitos teille! Olisi mukava tavatakin. Tämän verkkovierailun aika on nyt lopussa, hyvää kesää!

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.