Irmeli aneli pääsyä hoitoon: Aivoverenvuotoani pidettiin migreeninä

Vaikka lukinkalvonalainen verenvuoto on synnynnäinen sairaus, se ei anna ennakkovaroitusta.

Kesäkuussa 1998 Irmeli Tallqvist oli lähdössä Tallinnan-risteilylle ystävättärensä kanssa. Hän oli juuri astunut junasta ulos, kun kohtaus sattui.

– Tuntui kuin olisi lyöty lekalla niskaan, Irmeli kuvailee.

Irmeli ei mennyt tajuttomaksi, mutta silmissä vilisivät sahalaidat ja tasapaino horjui. Hän jatkoi matkaansa kohti tuttaviensa autoa, ja ystävätär riensi vastaan hoippuvaa Irmeliä. Irmeli valitti päänsärkyä, ja hänet vietiin lähinnä olevaan sairaalaan. Risteily sai jäädä.

Ei se ollutkaan migreeniä

Sairaalasta Irmeli sai lääkkeitä migreeniä varten, ja hänet lähetettiin illalla kotiin. Seuraavana aamuna kivut olivat edelleen kovat ja Irmeli lähti terveyskeskukseen. Migreenilääkitystä jatkettiin, mutta se ei helpottanut oloa. Irmeliä alkoi myös oksettaa.

– Kolme kertaa sanoin, että lähettäkää minut johonkin. En jaksa enää, hän kertoo.

Iltapäivällä vuoroon tuli tuttu sairaanhoitaja, jolta Irmeli aneli siirtoa toiseen paikkaan. Vihdoin järjestyi ambulanssikyyti sairaalaan, josta Irmeli soitti tyttärelleen ja ilmoitti migreenikohtauksestaan.

Irmelille tehtiin selkäydinpunktio. Lääkärin mielestä se olisi pitänyt tehdä jo edellisenä päivänä. Ilman sen kummempia selityksiä lääkäri riensi soittamaan ambulanssia.

Vasta matkalla toiseen sairaalaan Irmelille kerrottiin, että hänellä on vuoto päässä. Kun osaston hissin ovet aukesivat, valkotakkinen lääkäri otti Irmelin kumartaen vastaan.

– Tunsin hyvää oloa siitä, että olen varmassa turvassa, Irmeli toteaa.

Punaisin kynsin leikkaukseen

Irmeliä kuvattiin ja tutkittiin, ja melko pian neurokirurgian erikoislääkäri totesi, että ei voi tehdä muuta kuin leikata.

Irmeliä alettiin valmistaa leikkausta varten. Hänellä oli vielä punaista kynsilakkaa, jota oli laittanut risteilylle lähtiessään. Hoitaja kysyi, mitä kynsille tehdään. Lääkäri huitaisi vain kädellään ja tokaisi, ettei niille tehdä mitään.

– Ajattelin, että nyt on tiukka paikka, kun ei edes kynsiä puhdisteta, Irmeli muistaa.

Hän sai soittaa tyttärelleen ja päivittää tilanteen. Oli perjantai, kun häntä ruvettiin leikkaamaan. Irmeliä pidettiin koomassa viikonlopun yli ja herätettiin tiistaina.

Pitkä toipumisaika

Toipuessaan teho-osastolla Irmeli piti tärkeänä, että hän syö reippaasti kaiken ruuan. Hänellä oli kova elämisen halu, ja hän tunsi, että hänellä oli velvollisuus pitää itsestään huolta.

– Kun lääkärit ovat tehneet näin suuren työn, pitää itsekin tehdä jotain, Irmeli päätti.

Suuresta leikkauksesta toipuminen kestää kauan, ja se on jatkuvaa itsensä hoitamista. Vasta parin kuukauden päästä leikkauksesta Irmeli sai asua yksin kotona.

Loppuvuoden tarkastuksessa todettiin, että Irmelille täytyy tehdä uusi leikkaus. Aivokammioihin oli kerääntynyt selkäydinnestettä, mutta suntin asentamisen jälkeen aivopaine tasaantui. Suntti on laite, joka siirtää nestettä kehon osasta toiseen.

Suojeliko lapsenlapsen enkeli?

Suntin kanssa eläminen on tarkkaa, sillä tulehdukset ovat kohtalokkaita. Hampaat täytyy olla kunnossa, iho ei saa mennä rikki, eikä tulehdustauteja saa tulla.

Nyt suntti on ollut paikoillaan yli 13 vuotta, eikä Irmelin ole tarvinnut pitkään aikaan käydä tarkistuksissa. Hän on joutunut luopumaan joistakin asioista, koska ei vain jaksa puuhastella niin paljon kuin ennen. Mutta ei hän viitsi sitä murehtia.

– Kun ajattelee, että 50 prosenttia menehtyy ja 90 prosenttia selviytyneistä vammautuu, elän ihan hyvää elämää.

Muutama päivä ennen aivohalvausta Irmelillä oli kylässä seitsemänvuotias lapsenlapsi. Pikkuneiti antoi mummolleen enkelipiirustuksen, jonka takana luki: Jos säilytät tämän enkelin, juuri tämä enkeli suojelee sinua.

– Tämä on minulla aina mukana, ja uskon, että se on suojellut minua, Irmeli sanoo.

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com

Lue ja ehkäise itseltäsi: Tämä on suurin syy suomalaisten aivovaurioihin

Pelottavatko päänsäryt? Näin tunnistat ja erotat aivovauriot

Oho, tällainen musiikki on parasta leikkaussalissa!

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.