Mainos

Hometaloista iso lasku terveydelle – "Osaamattomuus hirvittää"

Professori Kari Reijulan mielestä rakentamisen tavat eivät enää täysin kestä päivänvaloa. Kuntien rahapula, rakennusten ikääntyminen, kiireinen rakentaminen, ammattitaidon puute, talojen pystyttäminen liian kostealle maaperälle sekä ulkonäön arvostaminen toimivuuden ohi ovat syinä siihen, että sadattuhannet suomalaiset altistuvat homeelle kotona ja työpaikoilla. Terveydelliset seuraukset maksavat vuodessa 450 miljoonaa euroa – vaurioituneet rakennukset korjattaisiin 1,4 miljardilla eurolla.

– Jopa lähes 500 000 suomalaista asuu kodeissa, joissa on terveydelle merkittäviä kosteus- ja homevaurioita. Julkisella puolella eli työpaikoilla näille ongelmille altistuu jopa noin 360 000 ihmistä, joista lähes 260 000 kouluissa ja päiväkodeissa, professori Kari Reijula Työterveyslaitokselta sanoo.

Reijulan vetämän työryhmän eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tekemä selvitys rakennuksissa kytevistä homepommeista valmistui vuoden 2012 elokuussa.

– Aikaisemmin keskustelu kosteus- ja homeongelmista ei ole ollut Suomessa hallittua, sillä eri asiantuntijoiden arviot kosteusvaurioiden yleisyydestä asuntokannassamme ovat vaihdelleet viidestä 85 prosenttiin. Näin suurella haarukalla ei ole pystytty arvioimaan, kuinka paljon ongelman kuntoon laittamiseen pitäisi panna rahaa.

– Sekavuus selittyi sillä, ettei kukaan ollut oikeastaan määrittänyt, mikä terveydelle merkittävä kosteus- tai homevaurio on – sellaiseksi saattoi kelvata mikä tahansa vähäinenkin kostunut alue.

Selvityksen perusteella merkittävä kosteus- ja homevaurio on sellainen rakenteellinen vika, joka tekee haitallisen altistumisen epäpuhtauksille näissä rakennuksissa todennäköiseksi.

– Käytännössä esimerkiksi rakennuksen sisäpinnoilla näkyy kosteus- ja homevaurioita, materiaaleissa tai ympäröivissä rakenteissa todetaan mikrobikasvua, ilma- tai pölynäytteissä huomataan poikkeavaa altistetta, tai työskentelytilat ovat selvästi alipaineisia tai ilmayhteydessä vaurioituneeseen tilaan tai rakenteeseen, Reijula selittää.

Puolet alkaa oireilla

Terveydelle merkittävän kosteus- tai homevaurion tultua määritellyksi myös hinta sellaisten korjaamiseksi on pystytty asettamaan.

– Kaikkien merkittävästi kosteusvaurioituneiden rakennusten korjaaminen maksaisi noin 1,4 miljardia euroa. Koska vaurioista johtuvat sairaudet seurauksineen nielevät 450 miljoonaa euroa vuodessa, korjaamiseen käytetyt rahat maksaisivat itsensä takaisin kolmessa vuodessa, Reijula sanoo.

Kaikkiaan koko asuntokannasta on merkittävissä kosteus- ja homeongelmissa kymmenisen prosenttia asuinrakennuksista ja 20–25 prosenttia julkisrakennuksista.

– Luvut ovat valitettavan suuria. Viikkojen tai kuukausien kuluessa puolet tällaisissa rakennuksissa oleskelevista ihmisistä alkaa oireilla, yleisimmin silmien tai hengitysteiden kautta. Myös riski sairastua astmaan kasvaa puolitoista–kaksinkertaiseksi verrattuna terveissä tiloissa oleviin.

"Millään rakennuksella ei varjelusta"

Reijula kertoo, että syynä kosteus- ja homeongelmiin ovat virheet niin rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa kuin käytössäkin.

– Se, että vuonna 2011 valmistuneessa Musiikkitalossakin on jo kosteusongelmia, osoittaa, ettei millään rakennuksella ole varjelusta tällaisia vaurioita vastaan. Suomen neljä vuodenaikaa pitävät huolen siitä, että rakennukset kohtaavat haasteita ympäri vuoden. Erityisen haavoittuvia ovat katto-, ikkuna- ja lattiarakenteet.

– Koska on luonnollista, että rakenteet kastuvat tuon tuosta, niiden pitäisi myös päästä kuivumaan. Ongelmia tulee, kun näin ei tapahdu. Silloin rakentamis- tai suunnitteluvaiheessa on tehty virhe.

Reijula sanoo, että kastuneelle materiaalille alkaa kasvaa mikrobeja oikeastaan välittömästi.

– Ilmiön näkee, kun jättää vaikka kylmään tarkoitetun pullan kosteana huoneenlämpöön: parin päivän päästä se alkaa homehtua. Samalla tavalla talon rakenne tietynlaisissa olosuhteissa kerää pinnalleen mikrobikasvustoa ympäristöstä.

Kuntatalous rapistaa

Se, että homeongelmia on julkisella puolella eniten kouluissa ja päiväkodeissa, johtuu kolmesta asiasta.

– Ensinnäkin kuntatalous on viime vuosikymmeninä kasvamisen sijaan tiukentunut. Rahaa ei ole riittänyt, Reijula sanoo.

– Toisekseen, budjettitalous on hidas. Vaikka ongelma todettaisiin, siihen ei välttämättä saada heti seuraavana vuonna rahaa – eikä vielä seuraavanakaan, kun tuleekin yllättäviä leikkauksia. Yksityissektorilla korjaustoimet ovat huomattavasti ripeämpiä, kun ei jäädä odottelemaan kolmannen vuoden budjettia, Reijula sanoo.

Viimeinen syy löytyy rakennusten iästä.

– Merkittävä osa julkisen sektorin rakennuksista on elinkaarensa loppupäässä. Mikä tahansa rakennus edellyttää 40–50 vuoden kuluttua valmistumisestaan peruskorjausta, ja nykyisin pystyssä oleva opetustoimen kiinteistökanta on rakennettu valtaosin 1950–1960-luvuilla. Ennakoivia kiinteistöjen korjauksia olisi jo pitänyt systemaattisesti tehdä, mutta sen sijaan on vain "paikkailtu".

– Henkilö- ja raharesurssit ovat puuttuneet kiinteistöjen kunnossapidosta – kyllähän sata vuotta vanhojakin rakennuksia seisoo vielä pystyssä, kun niistä on pidetty huolta.

"Pätevyytenä enolta perityt haalarit ja vatupassi"

Nyt homepommeja virittää lisää esimerkiksi liian nopea rakentaminen.

– En ymmärrä, mikä sen kiireen vaatii. Todennäköisesti urakka-aikatauluista on tehty niin kohtuuttoman tiukkoja, että yritykset kiirehtivät lähtöä uusille työmaille edellisten ollessa vielä kesken, Reijula sanoo.

– Käytännössä esimerkiksi valut eivät ehdi kuivumaan. Kun kostean betonin päälle laitetaan liimat ja pinnoitteet, kosteus ei pääse haihtumaan tarkoitetulla tavalla. Tällöin liima alkaa "elää" ja vapauttaa huoneilmaan terveydelle haitallisia kemiallisia yhdisteitä. Ei kosteus toki muovimatoillekaan hyvää tee.

Reijula pitää kiirettä ammattitaidottomuuden merkkinä.

– Se on pakotettu tila, joka johtaa ongelmiin. Ammattinaiset ja -miehet vaativat riittävästi aikaa tehdäkseen hyvän tuloksen. Valitettavan usein rakennuskohteissa ei kuitenkaan nykyisin ole tarpeeksi osaamista tai ammattitaitoa.

– Rintamamiestalojen rakentaminen aikoinaan oli varsin yksinkertaista ja silloisten kirvesmiesten toteutukset sellaisinaan ihan kelpo ratkaisuja. Kaupungistumisen myötä tapahtunut siirtyminen nopeaan betonielementtirakentamiseen ei valitettavasti alkanut hyvin. Koska kaikki maakunnista kotoisin olevat kirvesmiehet eivät pystyneet siirtymään kasvukeskuksiin, rakennusmiehiksi kelpasivat sellaisetkin henkilöt, joiden pätevyytenä oli karkeasti sanottuna enolta perityt haalarit ja vatupassi. Tiettyjä asuinalueita onkin rakennettu liian nopeasti uudentyyppistä rakennustekniikkaa hallitsematta.

Ulkonäkö toimivuuden ohi

Rakennuslupiakin on Reijulan mielestä myönnetty sellaisille paikoille, jonne niitä ei olisi pitänyt myöntää.

– Kun Suomessa kerran on lääniä ainakin maamitassa vaikka kuinka paljon, niin tuntuu käsittämättömältä, että taloja rakennetaan sellaisille kosteikoille, joilla rakennusta ei saa kuivan päälle edes täyttömaalla tai paalutuksella.

– Toisaalta arkkitehtuurikin on tietyssä mielessä ajanut turvallisuuden ohi: vaaditaan tilaratkaisuja, joita ei nykyisillä materiaaleilla ja rakentamistavoilla voi toteuttaa. Se, mikä näyttää hyvältä, ei välttämättä toimi hyvin. Maisema-arkkitehtuuriin esimerkiksi tavoiteltiin aikoinaan ilmavuutta ja laakeutta tasakattoisilla rakennuksilla ajattelematta, kuinka vaikeaa tuollaisten kattorakenteiden yläpohjia on pitää kuivina, Reijula sanoo.

"Kaikkiin toimijoihin ei voi luottaa"

Selvityksessä tehtiin kaikkiaan yli 30 kehittämisehdotusta rakennusten kosteus- ja homeongelmien vähentämiseksi. Yhtenä tärkeimpänä niistä Reijula pitää sitä, että kansalaisia varten perustettaisiin alueellisia ohjaus- tai neuvontayksiköitä.

– Suomen lain mukaan vastuun mahdollisten rakennusvaurioiden korjaamisesta kantaa viime kädessä talon rakennuttaja eli omistaja. Hänen tulisi hankkia työn toteutukseen asiantunteva henkilöstö. Mutta mistä suomalainen omakotitalorakentaja nykyään loppukädessä saa luotettavaa tietoa siitä, miten rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa?

– Jos kosteus- tai homevaurio sitten syntyy, kansalaisen pitäisi niin ikään pystyä luottamaan siihen asiantuntijaan, joka astuu ovesta sisään konsultoimaan. On siis luotava pätevöittävä koulutusjärjestelmä, jonka kautta saatu pätevyys myös pystytään osoittamaan.

Nyt suomalaiset ovat Reijulan mielestä konsulttien ja itsensä asiantuntijoina esittelevien suhteen hieman liian sinisilmäisiä.

– Valitettavasti kaikkiin sisäilmatutkimuksen toimijoihin ei oikeasti voi luottaa. Joukossa liikkuu sellaista osaamattomuutta, että itseänikin hirvittää. Sisäilman laadun määritys on tällä hetkellä villi kenttä: alan tutkijat antavat lausuntoja, jotka eivät kestä päivänvaloa. Tämä on vakava asia, Reijula sanoo.

– Suunnittelijoiden ja rakentajien osaamisen kehittämisen on lähdettävä jo asiantuntijoiden perusopetuksesta ja jatkuttava jatko- ja erikoiskoulutuksessa. Ammattiylpeys saavutetaan nimenomaan asianmukaisen koulutuksen ja työn arvostamisen myötä.

"Terveystutkimus lapsenkengissä"

Reijula pitää myös ihmisiin kohdistuvaa terveystutkimusta keskeisenä osana homeongelmien ratkaisua.

– On surullista, että tutkimus kosteusongelmien vaikutuksesta terveyteen on aivan lapsenkengissä. Mikrobien kasvamisesta, mikrobilajeista ja kostumisesta teknisesti tiedetään paljon enemmän kuin siitä, miten ihminen sairastuu tai riski sairastua lisääntyy.

– Mitä tulee kouluihin ja päiväkoteihin, kuntien toimintamalleja sisäilmaongelmien hallinnassa pitää yksinkertaistaa. Nykyään homeongelmaa epäiltäessä liikkeelle lähtee neljä tahoa: kiinteistö-, terveys-, ympäristö- ja opetusviranomaiset. Nämä tahot eivät riittävästi seurustele keskenään. Tämä johtaa siihen, että opettajat ihmettelevät, mitä tapahtuu, kun luokkahuoneeseen yhtäkkiä ilmestyy miehiä haalarit päällä.

Eduskunnan käsittelyyn tänä keväänä

Käytännössä kosteus- ja homeongelmien korjaaminen etenee nyt eduskunnassa.

– Eduskunnan tarkastusvaliokunta työstää aiheesta parhaillaan mietintöä tekemäämme tutkimukseen sekä laajaan lausuntokierrokseen pohjautuen. Toivon mukaan mahdollisimman moni yli 30 ehdotuksestamme jalostuu ja menee edelleen täysistuntoon eduskunnan keskusteltavaksi. Mietintö on jo nyt niin pitkällä, että se saadaan käsittelyyn vielä tämän kevään aikana.

– Kansanedustajat harkitsevat, mitkä ehdotuksista kirjautuvat eduskunnan päätökseen. Vastuu noiden päätösten toteuttamisesta on myös istuvalla hallituksella, jota tarvitaan eduskunnan esittämien toimenpiteiden toteuttamiseen, Reijula sanoo.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Colourbox.com, Lehtikuva

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.