Mainos

Ex-aktiiviurheilija löysi salitreenin viisikymppisenä – vuosikymmenien jälkeen

Kuntosalit eivät ole vain nuorille. Entinen painija Harri Rapo vääntää rautaa, vaikka ikää kertyy.

Siitä on 33 vuotta, mutta Harri Rapo muistaa päivän kuin eilisen. Painin SM-kilpailuihin oli viikko aikaa. Nuori urheilija oli harjoittelemassa, kuten lähes joka päivä ennen kisoja oli tapana.

Polvi oli vihoitellut ja kerännyt nestettä jo pidempään, mutta nyt tuli viimeinen niitti. Polvi pamahti rikki.

Lääkäri sanoi, että leikkauksen voisi tehdä, mutta onnistumisesta ei ollut takeita.

– Se oli kauhea paikka. Tuli todella tyhjä olo, Harri Rapo sanoo.

Mies miestä vastaan

Rapo oli harrastanut painia isänsä ja veljiensä jalanjäljissä 6-vuotiaasta asti. Polven rikkoutuessa 17-vuotiaana hän kuului maajoukkuevalmennusrinkiin ja kiersi SM-kisoja kohtuullisella menestyksellä.

– En vaihtaisi siitä ajasta mitään pois. Nautin yksilöurheilusta ja kamppailulajista – hienointa oli, että pääsi kilpailemaan mies miestä vastaan, Rapo kertoo.

Kisoja oli lähes joka viikonloppu.

– Matkustimme valmentajan autolla ympäri maata poikien kanssa. Yhteisöllisyys tuntui hyvältä, Rapo muistelee.

Urheilu ei enää täyttänyt elämää

Pettymys lupaavan uran päättyessä oli suuri.

– Kun paini jäi, kaikki muukin urheilu jäi. Ajauduin toiseen ääripäähän, eikä liikunta kiinnostanut yhtään.

Toisaalta ajan käyttäminen muihin asioihin oli hyväkin juttu. Huippu-urheilijan elämä on hyvin ohjattua, Rapo muistuttaa – muut sanovat, mitä tehdään.

– Kun viikot sitten alkoivat täyttyä koulusta, työelämästä ja armeijasta, oli helpompaa hyväksyä, ettei urheilu ollutkaan kaikki kaikessa.

Sauna ei enää vie painoa

Vaikka Rapo urheili aina silloin tällöin, liikunta jäi taka-alalle hänen elämässään. 40 ikävuoden tultua mittariin kunto alkoi rapistua nopeasti. Lopullisesti Rapo sai tarpeekseen viime jouluna 50 rajapyykin lähestyessä.

– Lihoin lomien aikana 4 kiloa. Ajattelin, että nyt on tehtävä jotain, Rapo sanoo.

– Nuorena painiaikoina istuttiin saunassa ja raavittiin hikeä pois, jotta punnitukset menisivät hyvin. Jos vähän lihoikin, niin kahdessa viikossa oli entisessä kunnossa.

Enää painonhallinta ei ole yhtä helppoa.

– Aineenvaihdunta ei vain toimi samalla tavalla: painoa tulee herkemmin ja lähtee hitaammin, Rapo sanoo.

Lihasta tilalle

Rapo alkoi käydä aktiivisesti kuntosalilla 3–4 kertaa viikossa. Enimmäkseen hän harjoittelee itsekseen painoilla, mutta kahvakuulatunnit ovat uusi innostus. Lisäksi mies ui ja rullaluistelee kesäisin.

– Paino on pudonnut muutaman kilon alas, mutta lihasmassa on kasvanut. Olen mielestäni oikein hyvässä kunnossa, Rapo sanoo.

Kun voi fyysisesti hyvin, mielikin pysyy pirteänä.

– Syviä lihaksia ja vatsalihaksia kannattaa treenata. Niiden avulla tasapaino pysyy kunnossa, Rapo neuvoo.

Älä ota sitä vakavasti

Liikkumisessa kannattaa säilyttää rentous.

– Tässä iässä parasta on se, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin tosissaan. Oma viihtyvyys on tärkeintä, eivät tarkat ohjelmat tai tiukka kuri, Rapo sanoo.

– Mikään ei ole pakon sanelemaa. Minusta tuntuu aina hyvältä mennä salille.

Nuoruuteen ei paluuta

Vaikka kuntoa voikin kehittää ja ylläpitää, täytyy myös hyväksyä, ettei vartalo tai kunto ylipäätään harjoittelusta huolimatta palaa enää ikinä painijatasolle.

– Kun ikää tulee, ei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Huomaan sen, kun puuhailen vaikka mökillä pihatöissä. Päähän ei oikein tahdo mahtua, ettei ole enää parikymppinen, vaikka mieli onkin, Rapo naurahtaa.

Ikääntyminen ei silti lannista miestä.

– Jos jotain, niin se saa vain yrittämään entistä enemmän.

Kuvat: Colourbox.co, Harri Rapon kotialbumi

Piia Simola/Studio55.fi

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.