Mainos

Ennaltaehkäisy tärkeää: Lonkkamurtuma seitsemänkymppisenä voi johtaa laitoshoitoon loppuiäksi

Jo pelkkä tiedon lisääminen niillä, jotka ovat riskiryhmässä, ehkäisee lonkkamurtumia, selvisi 10 vuoden tutkimuksessa.

Ikäihmisen kaatumisella voi olla kauaskantoisia seurauksia, varsinkin jos murtaa luitansa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoista selviää, että kolmasosa lonkkansa murtaneista yli 70-vuotiaista naisista jää laitoshoitoon.

– Vaikka pää olisi kunnossa, mutta fysiikka pettää, voi joutua pysyvästi laitoshoitoon liikuntakyvyttömyyden ja mahdollisten muiden terveysvaivojen vuoksi, tutkija, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Tuula Pekkarinen sanoo.

Lonkkamurtumatutkimuksen otos oli 2 182 uusmaalaista naista, iältään 60–70 vuotta. Puolet tutkituista osallistui kurssille, jossa kerrottiin esimerkiksi D-vitamiinin, kalsiumin ja liikunnan merkityksestä murtumien ehkäisyssä. Toinen puolikas eli normaalin väestön saaman tiedon varassa.

Erot lonkkamurtumatilastoissa näkyivät jo neljän vuoden tutkimuksen jälkeen. Hyvin informoitu ryhmä mursi lonkkiaan harvemmin kuin verrokkiryhmä.

Lonkkamurtumien suurin riskiryhmä ovat yli 70-vuotiaat naiset. Heidän kohdallaan lähes aina taustalla on osteoporoosi eli luiden haurastuminen. Osteoporoosia voidaan ehkäistä riittävällä D-vitamiiniannoksella, joka yli 60-vuotiailla naisilla on 20 mikrogrammaa päivässä ympäri vuoden.

Lisäksi pitäisi juoda neljä lasillista maitoa tai piimää päivässä tai huolehtia muuten riittävästä kalsiumin saannista.

Tupakka suurin riskitekijä

Tupakka havaittiin heti tutkimuksen alussa vahvimmaksi riskitekijäksi tulevaisuudessa tapahtuvalle lonkkamurtumalle. Murtumanehkäisykurssille osallistuminen puolestaan oli vahvin suojatekijä murtuman ehkäisyssä.

Pekkarinen ehdottaakin, että kurssi tulisi jatkossa osaksi normaalia terveydenhoitoa, jota tarjottaisiin terveysasemilla.

Keppi käteen!

Tutkimuksessa molemmat ryhmät harrastivat paljon liikuntaa, noin viisi kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan.

Pekkarinen aprikoi, että suomalaisten innostus sauvakävelyyn on voinut lieventää asenteita, joiden mukaan apuvälineiden kuten kävelykepin käyttö olisi merkki avuttomasta vanhuksesta.

– Merkittävää oli, että kurssille osallistuneilla oli pienempi kynnys tarttua apuvälineeseen kuten kävelysauvaan tai rollaattoriin, Pekkarinen kertoo.

Hän huomauttaa, että tasapaino heikkenee kaikilla iän myötä ja apuväline tulee tällöin tarpeeseen. Siihen tarttuminen voi ehkäistä kaatumisen, murtuman ja pahimmassa tapauksessa loppuiän laitoshoidon.

Miina Sillanpään Säätiön toteuttaman tutkimuksen rahoitti Ray.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.