Mainos

"En voinut kuvitellakaan alkoholitonta elämää"

Alkoholi vei Kirsiä* noin viisi vuotta. Hän uskoi loppuun asti pystyvänsä hallitsemaan tilanteen itse. Kirsi joutui kohtamaan itsensä ja ongelmansa, kun työnantaja puuttui alaisen juomiseen kovalla kädellä.

Kirsi lukeutuu niihin epäonnekkaisiin, joilla alkoholismi on geeneissä. Oma äiti on pahasti alkoholisoitunut, joskaan Kirsi ei kasvanut alkoholin ongelmakäytön keskellä.

− Kyseessä on tunne-elämän sairaus. Oma juomiseni pysyi pitkään normaalikäyttönä, joka kuitenkin meni pikku hiljaa liian pitkälle, Kirsi kertaa rauhallisesti.

Selvin päin on helpompi tarkastella syitä, jotka johtivat alkoholismiin.

Kirsin sosiaaliset ympyrät kapenivat, kun hän muutti uuteen kaupunkiin. Jälkeenpäin Kirsi on tunnistanut myös hylätyksi tulemisen pelon.

− Silloinen avomieheni teki paljon töitä. Minua ahdisti, ja olin levoton. Tunsin itseni yksinäiseksi.

"Tunsin itseni erilaiseksi"

Kirsi alkoi lääkitä oloaan tarttumalla pulloon. Alkoholi auttoi hetkellisesti, joten sitä oli saatava lisää. Juominen rajoittui pitkän aikaa viikonloppuihin.

− Olen sosiaalinen ihminen, mutta juomisen myötä aloin eristäytyä muista. Join aina yksin kotona. En halunnut muiden näkevän, Kirsi sanoo.

Aluksi Kirsin juomat määrät eivät nousseet suurkulutuksen rajoihin. Silti häpeän tunne oli voimakas.

− Tunsin itseni erilaiseksi. Tiesin, että juon liikaa. En olisi edes halunnut juoda, mutta kaupoissa käydessä en pystynyt vastustamaan houkutusta. Vaihtelin välillä kauppojakin, etten herättäisi huomiota.

Seinä vastaan

Vähitellen alkoholi ujuttautui myös arki-iltoihin. Ostoskoriin alkoi ilmestyä miedompien juomien ohella väkeviä.

Joinain aamuina Kirsi ei pystynyt lähtemään töihin. Rokulipäivät poikivat varoituksen.

− Firman juhlissa tuli mokailtua ja lauottua asioita. Joskus juomisen myötä meni muisti. Saatoin löytää mustelmia sieltä täältä tietämättä, mistä ne olivat tulleet.

Kirsi yritti salata tilanteen myös avopuolisoltaan. Tämä näki ongelman ja kärsi siitä, sanoikin asiasta monesti.

− Lopulta hän lähti. Siitä alkoi todellinen alamäkeni, Kirsi toteaa.

Kirsi halusi pitää viimeiseen asti kiinni ajatuksesta, että hän hoitaa tilanteensa itse. Pysäytys tuli lopulta työnantajan taholta, noin viiden vuoden ongelmajuomisen päätteeksi.

− En halunnut hoitoon, mutta minun annettiin ymmärtää, ettei vaihtoehtoja ole.

Kiltin tytön syndrooma

Kirsi piti asenteestaan kiinni vielä siinä vaiheessa, kun hän saapui Kalliolan Nurmijärven klinikan Myllyhoitoon. Kun hoidossa kysyttiin asiakkaan tavoitteita, Kirsillä oli vastaus valmiina.

− Ilmoitin, että minusta tulee kohtuukäyttäjä. En voinut kuvitellakaan alkoholitonta elämää. Luulin raittiin elämän olevan tylsää ja ilotonta.

Jo ensimmäinen ryhmäistunto mursi panssarin. Terapeutti katsoi Kirsiä parisenkymmentä sekuntia ja pamautti, että sinä hymyilet liikaa. Kuka sinuun on tuollaisen kiltin tytön syndrooman istuttanut?

− Hämmästyin täysin. Mistä hän tiesi? Kirsi sanoo ja lisää, että tätä asiaa hoidoissa alettiin myös purkaa.

Oivalluksia hoidossa

Neljän viikon hoitojakso oli tiivis. Kirsi osallistui vertaistukiryhmiin, teki paljon tehtäviä, tutustui itseensä ja kirjoitti ylös oman tarinansa alkoholin näkökulmasta.

Hoito oli samaan aikaan rankkaa ja antoisaa. Tarjolla ei ollut televisiota, puhelinta tai muuta kontaktia ulkomaailmaan.

− Helpotuin kuullessani, että alkoholismi on sairaus. Tajusin, etten olekaan selkärangaton luuseri. Koin useita oivalluksia, ja niiden myötä syyllisyys ja häpeä katosivat. Myönsin myös, etten pärjää asiani kanssa yksin, Kirsi sanoo.

Iso surutyö

Kirsi on ollut kaksi ja puoli vuotta raittiina. Alkoholi on entiselle suurkuluttajalle täysin yhdentekevä aine. Onnistuminen ei ole tullut helpolla.

− Koin Myllyhoidossa kauhean järkytyksen siitä, että enkö saa enää ikinä ottaa. Se on iso surutyö, ihan kuin menettäisi ystävän. Mutta äkkiä tilanne kääntyy siihen, ettei halua ottaa. Seuraavaksi huomaa olevansa kiitollinen siitä, ettei enää tarvitse juoda.

Toipumisessa tärkeää osaa näyttelee AA-yhteisö, jossa Kirsi käy yhä säännöllisesti. Jos muutama viikko jää jostain syystä väliin, Kirsi huomaa, että ajatus alkaa harhailla.

− Alkoholistilla on usein tunne, ettei hän kuulu mihinkään. AA:ssa moni tuntee ensimmäistä kertaa, että nyt minä kuulun joukkoon.

− AA:ssa voi jakaa kokemuksiaan, niin hyviä kuin huonojakin, muiden toipuvien alkoholistien kanssa. Muut ovat kokeneet samanlaista. He tietävät, mistä puhut, ja ymmärtävät, Kirsi kiittää.

*Nimi muutettu haastateltavan pyynnöstä

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.