Mainos

Elinsiirtoa jonottavista menehtyy vuosittain 5–10 prosenttia

Elinsiirto herättää ihmisissä monenlaisia mielikuvia. Kirurgian professori Krister Höckerstedt valottaa yleisimpiä kysymyksiä sekä kertoo, miksi jokaisen meistä tulisi antaa suostumus omien elinten luovutukseen aivokuoleman jälkeen.

Se voit olla sinä

Suomi on vapaa maa. Kenenkään ei ole pakko antaa suostumustaan elintensä luovutukseen aivokuoleman jälkeen. Mikäli oma kanta on kielteinen, asiaa olisi kuitenkin hyvä pohtia myös toiselta kantilta.

− Entä jos itse sairastuisit niin vakavasti, että ainoa pelastus olisi saada uusi elin? Miten sitten suhtautuisit asiaan? Krister Höckerstedt haastaa miettimään.

Miten paljon elinsiirtoja tehdään?

Suomessa tehdään vuosittain lähes 300 elinsiirtoa. Niistä valtaosa, lähes 200, on munuaisensiirtoja. Maksansiirtoja suoritetaan vuosittain keskimäärin 50, sydän- ja keuhkosiirtoja noin 20 kutakin.

− Elinsiirtoa jonottavista kuolee joka vuosi 5−10 prosenttia. On aina järkyttävää havaita, että elinluovutus olisi voinut pelastaa ihmisen, Krister Höckerstedt sanoo.

Suomessa voimaan astunut laki on ollut käytössä jo seitsemässä EU-maassa. Kyseiset maat ovat yhtä lukuun ottamatta kärjessä EU-alueen elinluovutustilastoissa. Suomella on siis syytä odottaa samaa.

Miksi elinsiirtoja tehdään?

Elinsiirtoja tehdään vain niille henkilöille, joilla vakavan sairauden hoitoon ei ole muita yhtä hyviä vaihtoehtoja.

− Munuaisen-, maksan-, sydämen- ja keuhkonsiirtojen jälkeen noin 70−80 prosenttia potilaista on elossa kymmenen vuoden vuoden jälkeen. Ilman elinsiirtoja tällainen tulos olisi utopiaa.

Kelpaavatko elimeni?

Eurooppalaisten gallup-kyselyiden mukaan suurin osa elinluovutukseen kieltävästi suhtautuvista ajattelee, että he ovat sopimattomia toimimaan luovuttajina. Syiksi on lueteltu muun muassa korkea ikä tai jokin sairaus.

− Ihmisen ei tarvitse pohtia lainkaan omaa sopivuuttaan elinluovuttajaksi. Aivokuolematilanteessa asiasta päättävät elinsiirtokirurgit, Höckerstedt painottaa.

Mihin elimeni päätyy?

Elinsiirroista ja elinten alkuperästä liikkuu maailmalla monenlaisia tarinoita. Suomen ja Pohjoismaiden tilastoissa ei ole epäselvyyksiä: valtaosa Suomessa irrotetuista elimistä päätyy suomalaiselle. Alle 10 prosenttia menee muihin Pohjoismaihin.

− Pohjoismainen elinluovutusjärjestö Scandiatransplant on tehnyt jo vuosien ajan yhteistyötä sopivien elinten löytämisessä kiireellisissä tapauksissa, Höckerstedt, järjestön nykyinen puheenjohtaja, kertoo.

Kuka on etusijalla?

Miksi luovutamme elimiä muihin Pohjoismaihin, jos niistä on kotimaassakin pulaa? Höckerstedt painottaa, että systeemi on toiminut vuosikausia. Suomi saa saman verran elimiä kuin mitä luovuttaa muihin Pohjoismaihin.

− Esimerkiksi äkillisesti sairastunut maksapotilas kuolee muutamassa päivässä, ellei hän saa uutta elintä. Tällöin hän saa ensimmäisen sopivan maksan, joka vain löytyy. Järjestelmä on pelastanut monen suomalaisen hengen.

− Kiireellisessä tilanteessa lähetetään vaikka yöllä pienkone Osloon. Nouto voi hoitua jopa vain muutamissa tunneissa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen

Lue myös:

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.