Mainos

Aku juoksee satoja kilometrejä viikossa – näillä vinkeillä alkuun

Psykologi Aku Kopakkala nosti itsensä muutamassa vuodessa liikkumattomasta ultrajuoksijaksi. Määritteet ultrajuoksulle vaihtelevat.

– Jos ultrajuoksulla tarkoitetaan sitä, että juoksee maratonia pidempiä matkoja, siihen riittää vuoden tai puolentoista vuoden harjoittelu.

Jotta jaksaisi juosta vuorokausia kestävissä kilpailuissa, vaaditaan vähintään nelisen vuotta treeniä.

– Juoksunhan pitää olla hauskaa tai muuten se tyssää. Siitä pitää rakentaa hauska ja haasteellinen harrastus. Tahdon voimalla jos tekee, se on tyhmää ja tylsää, eikä sitä tee enää uudestaan.

Kopakkala on juuri äskettäin saapunut Unkarista, jossa hän osallistui Balatonin rannalla järjestettyyn kuuden päivän ultrajuoksukilpailuun. Kilpailun tarkoituksena on aloittaa leppoisa juoksu klo 12 päivällä ja juosta sen jälkeen niin paljon kuin jaksaa ja haluaa, kuuden päivän ajan.

Tauot sallittuja

– Kierros on noin kilometrin pituinen, ja sen varressa on paikka, josta saa juomaa ja ruokaa. Taukoja saa pitää vapaasti milloin haluaa. Radan varrella on myös paikkoja, joissa saa nukkua kun haluaa.

Nukkumishalut vaihtelevat kilpailijoittain. Kopakkala juoksi kuuden päivän aikana 645 kilometriä.

– Tulin kilpailussa kuudenneksi, ja olin siihen oikein tyytyväinen. Voittaja, joka oli skottilainen William Sichel, nukkui vain korkeintaan 20 minuutin pätkiä. Hän juoksi kolme tuntia, nukkui 20 minuuttia ja juoksi taas kolme tuntia.

Kopakkala toteaa, että hän on nähnyt juoksijoita jotka eivät ole nukkuneet ollenkaan kuuden vuorokauden aikana.

– Eivät ne juoksijat ihan täyspäisiä olleet kuuden vuorokauden jälkeen, mutta luultavasti he nukkuivat juostessaan mikrounta.

Kehon kipuja ei pidä jäädä voivottelemaan

Kopakkala muistuttaa, että kilpailun aikana, ja etenkin sen alkupuolella, jokaista kehon osaa vuorollaan sattuu. Sitä ei kuitenkaan pidä jäädä miettimään ja tunnustelemaan.

– Tilanteeseen pitää suhtautua ystävällisesti ja mielenkiinnolla. Kun joka paikka vastustaa liikkeellä olemista, siihen kannattaa suhtautua ystävällisesti: että tämä on hyvä, tämä menee kyllä ohi. Ja kun koko keho on käynyt tämän läpi, olo on erilainen, tulee helppo ja vapaa olo.

Alkutaipaleella mieli saattaa kärsiä monenlaista ahdistusta, mutta siitä pääsee yli. Ultrajuoksu edellyttää mielen saattamista tiettyyn tilaan. Kopakkala painottaa, että juoksu on enemmän mentaalinen laji kuin fyysinen.

Mieli lepää juostessa

– Ultrajuoksija ei voi olla ihan turhan innokas ryntäilijä. Juoksijat eivät hermostu vähästä, vaan he ovat äärimmäisen leppoisia, humoristisia ja lojaaleja, reiluja ihmisiä.

– En tiedä tuleeko se harrastuksen kautta, että ryntäily vähenee. Tai ehkä juoksijoiksi hakeutuu ihmisiä, jotka eivät hermostu vähästä.

Kuuden vuorokauden lenkillä ei pidä ajatella vielä jäljellä olevia satoja kilometrejä.

– Juoksussa keskitytään hetkeen, juoksuun, ja annetaan tulevaisuuden ja menneisyyden kadota. Ulkopuoliset asiat menettävät merkityksensä.

Levottomallekin ihmiselle Kopakkala antaa toivoa.

– Hyvän olon tunne on mahdollista löytää harjoittelun myötä. Kun juoksee kilometrejä kilpailujen välissä, kyllä se vaikuttaa positiivisesti.

Juoksemalla hankittu positiivinen mieliala ja mielen hallinta vaikuttavat Kopakkalan mukaan myös muihin elämänhallinnollisiin asioihin.

Kuvat: Mikael Heerman & Aku Kopakkala

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.