Mainos

Aivoverenkiertohäiriöistä kuntoutus myöhästyy – iäkkäät joutuvat ”kannattamattomina” laitoshoitoon

Jos aivoverenkiertohäiriöpotilas ei pääse kuntoutukseen välittömästi akuuttihoidon jälkeen, hän on vaarassa joutua loppuelämäkseen laitoshoitoon. Kunnissa pääasiassa iäkkäiden potilaiden kuntoutus nähdään monesti turhana rahanmenona.

Vuosittain lähes 25 000 suomalaista sairastuu aivoverenkiertohäiriöön ja menettää vaihtelevissa määrin liikkumis-, puhe- ja ajattelukykyään.

– Isoissa tutkimuksissa on todettu, että 40–50 prosenttia aivoverenkiertohäiriöpotilaista tarvitsisi aktiivista, moniammatillista kuntoutusta, ja noin 15 prosenttia Suomessa pääsee sellaiseen, neurologian erikoislääkäri Mika Koskinen sanoi Studio55.fi-lähetyksessä.

Käypä hoito -suositusten mukaan jokaiselle aivoverenkiertohäiriöpotilaalle tulee tehdä kirjallinen kuntoutussuunnitelma, joka perustuu esimerkiksi fysio- ja puheterapeuttien arvioihin. Jotta kuntoutus onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla, se tulisi myös aloittaa heti potilaan voinnin salliessa. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä kuntoutusosastolle heti noin viikon kestävän akuuttiosastohoidon jälkeen.

– Hyvissä tapauksissa niin käykin. Mutta valitettavan usein se arvio menee kolmen kuukauden päähän, jolloin kuntoutus on jo paljon myöhässä. Tutkimuksissa on todettu, että silloin ei enää voida saavuttaa niin hyviä tuloksia kuin heti kuntouttamalla.

Koskinen totesi, että isolla osalla akuuttiosastolta kotiin lähetettävistä ja vasta kolmen kuukauden päästä seuraavan kerran tarkistettavista potilaista on edessään loppuelämän kestävä laitoshoito.

Omainen, näin autat läheistäsi

Jos oma läheinen on aivoverenkiertohäiriön jäljiltä huonossa kunnossa eikä hänelle olla järjestämässä kuntoutusta, kannattaa puhua asiasta hoitavalle lääkärille heti akuuttiosastolla.

– Suurin osa potilaista kieltää oireensa. Täytyy mennä sanomaan sille hoitavalle lääkärille, että huomaatko: ei se ymmärrä, mitä sanon, ei se itse asiassa löydä edes vessaan täällä osastolla. Hän ei ole terve, vaikka siltä näyttää, Mika Koskinen selittää.

– Jonkun terapeutin täytyy tutkia potilas ja ymmärtää, että hän tarvitsee sen kuntoutuksen. Jos nämä alkuarviot edes tehdään, silloin potilas yleensä ohjautuu aktiivisempaan paikkaan.

– Tai nykyäänhän kauniisti sanotaan, että on kotona, kun on ympärivuorokautinen hoiva. Sitten tilastot näyttävät, että kaikki pääsivät kotiin, vaikka he ovatkin tällaisessa täysin hoivatasoisessa – sen nimi oli vanhainkoti ennen, mutta nykyään sen nimi on koti. Se vääristää tilastoja valtavasti.

”Arvovalinta”

Koskinen pitää nykyistä tilannetta hälyttävänä. Alueellisia eroja tosin on: Seinäjoki, Mikkeli ja Lappeenranta saavat häneltä kehuja aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutuksen suhteen.

– Koko muu Suomi on enemmän tai vähemmän heikommassa asemassa.

– Sehän on aina arvovalinta. Aika usein kuntoutus valitettavasti katsotaan rahanreiäksi, joka ei tuota mitään.

Laitoshoito kuitenkin maksaa huomattavasti enemmän kuin keskimäärin kuukauden kestävä intensiivinen kuntoutus.

– Laitoshoidon on laskettu maksavan 50 000 euroa per vuosi, kun taas intensiivikuntoutus maksaa noin 20 000 euroa kerran. Se on jo vuodessa säästetty, Koskinen sanoo.

Vastahakoisuus kuntouttamiseen voi johtua siitä, että ajatellaan, että kun suurin osa aivoverenkiertohäiriöpotilaista on iäkkäitä, niin heitä ei enää kannata kuntouttaa.

– Valitettavasti aika monessa paikassa on sellainen ajatus. Aika usein sanotaan, että ei meillä ole resurssia, joten ne kohdennetaan järkevämmin alle 65-vuotiaisiin.

Koskisen mielestä tämä ajattelutapa on eettisesti kestämätön.

– Eikä perustuslakikaan kestä sitä, mutta näin tehdään, koska on liian vähän resursseja. Se on tätä arjen priorisointia, mikä on tietysti aika karmeaa.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.