Mainos

Yrittäjän ura tyssäsi: Suurperhe sinnittelee sosiaaliturvalla

Arvot kovenevat ja sosiaaliturvan varaan joutuneita haukutaan pummeiksi, joille mikään ei riitä. Sosiaaliturvan varassa elävä kertoo, että summat riittävät kyllä, mutta ainainen seurattavana oleminen ajaa epätoivoon ja tappaa yritteliäisyyden.

Kun Timo* oli perustamassa ensimmäistä yritystään, hän ei osannut aavistaa, mihin se vielä tulee johtamaan. Hänen yrityksensä olisi toiminut vanhus- ja hoiva-alalla pienellä paikkakunnalla. Liikeidean piti olla hyvä ja Timon yrityksen piti tulla tarpeeseen.  

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Timo oli suunnitellut. Hän kertoo, että kunta perusti täsmälleen samanlaisen yrityksen, samana päivänä.

– Firma kaatui periaatteessa jo päivässä, Timo huokaisee.

Timon yritteliäisyys ei jäänyt siihen. Hän oli yrityksen lopettamisen jälkeen puilla paljailla, mutta halusi työllistää itsensä perustamalla kahvilan. Timo sai pitää vanhustyön yritykseen myönnetyn starttirahan, mutta joutui ottamaan myös lainan kahvilaa varten.

Pikkukylällä oli toinenkin kahvila eikä Timon kahvilaan liiennyt niin paljoa asiakkaita, että siitä olisi tullut kannattava. Starttirahan loputtua Timo jäi toimeentulotuen varaan. Hän kysyi sosiaalivirastolta, pitäisikö yritys lakkauttaa kannattamattomana.

Se oli ensimmäinen kerta, kun Timo joutui vastakkain viraston kanssa. Hänen kysymykseensä vastattiin tylyllä kirjeellä.

– Uhattiin, että jos en lopeta yritystä päivän kuluessa, toimeentulotuesta vähennetään 20 prosenttia.

Koko perhe tarkkailun alla

Timo joutui lopettamaan myös kahvilan ja hän on ollut sen sulkemisesta asti työttömänä. Hän asuu yhdessä vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa. Timon vaimokaan ei ole työelämässä.

Perheen toimeentulo koostuu lapsilisistä, kotihoidontuesta, asumistuesta ja toimeentulotuesta. Koko perheellä on Timon mukaan käytettävissään 2550 euroa kuussa. Summassa itsessään ei Timon mielestä ole vikaa. Hänestä Suomessa myönnetyn sosiaaliturvan määrä on hyvällä mallilla.

– Summat ovat oikeita, mutta järjestely on ongelma, Timo huokaisee.

Timolla riittää esimerkkejä kädenväännöistä, joita hänen on täytynyt käydä kansaneläkelaitoksen ja sosiaalitoimiston kanssa, jotta usein itsestään selvinä pidetyt perusasiat tulevat turvatuiksi. Perhe ei meinannut saada vuotavaa kattoaan korjautetuksi, koska kattourakoitsijan palkkioon säästämiseen tarvittiin erillinen lupa.

Joskus joku Kelan tai sosiaaliviraston edellyttämä kuitti tai liite on jäänyt toimittamatta eikä Timolla ole ollut rahaa lainkaan. Hän on joutunut ottamaan pikavipin, jotta perhe saisi ruokaa.

– Pikalainakin katsotaan kuitenkin sosiaalitoimistossa tuloksi. Ja sitten joutuu miettimään, miten senkin maksaisi.

Timosta olisi helpointa, jos kaikki avustukset saisi kiinteänä summana yhdeltä luukulta. Se helpottaisi menojen suunnittelua ja kuittirumbaa. Nykyisellään osa toimeentulosta tulee esimerkiksi kotihoidon tuesta, jonka suuruus vaihtelee lasten iästä riippuen.

– Tukien määrä muuttuu kokoajan. Kun lapset kasvavat, niin kotihoidon tukea lasketaan, Timo selittää.

– Menot myös muuttuvat. Ne kasvavat talvella, kun sähkölaskut saattavat olla useita satoja euroja. Silloin laskuista täytyy olla jatkuvasti viemässä kuitteja sosiaalitoimistoon.

Ystävätkin tuomitsevat

Timon tilanteeseen ei näyttäisi olevan tulossa muutosta. Palkkatukipaikkoja ei ole paikkakunnalla tarpeeksi ja lähin työvoimatoimiston tarjoama paikka olisi 100 kilometrin päästä Timon asunnosta. Palkka työstä olisi kahdeksan euroa päivältä.

– Saman ajan voisin olla lasten kanssa kotona ja saada kotihoidon tukea. Jos lapset eivät ole päiväkodissa, emme aiheuta myöskään sitä kustannusta yhteiskunnalle.

Timo kokee, että työnteosta ja yritteliäisyydestä sakotetaan. Hän on yrittänyt etsiä täysipäiväistä työpaikkaa tuloksetta ja toivoisi, että työttömänä olisi mahdollista tienata edes hallituksen kaavailema 300–400 euroa kuussa ilman, että se vaikuttaisi tukiin.

Timosta alkaa tuntua, että helpompaa olisi vaan heittäytyä elämään tuen varassa yrittämättä muuttaa tilannetta.

– Lähipiirissäkin on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan olleet töissä ja käyttävät sosiaaliturvaa väärin. Heillä ei ole ikinä ollut pelkoa, että otetaan 20 prosenttia pois tuista tai pakotetaan kahdeksan euron päiväansioilla orjatöihin.

Timo on itsekin joutunut kohtaamaan ennakkoluuloja. Sosiaalitoimistossa on Timon mukaan pidetty puhuttelu ja syyllistetty, kun rikkinäinen pesukone on ostettu osamaksulla. Ystäviltäkään ei aina riitä ymmärrystä:

– Yksi kaveri kysyi, miten voi saada asumistukea, kun on omistusasunto.

Asumistuki ei kata omistusasunnon lainan lyhennyksiä, vaan osan lainan koroista ja kerrostaloasunnossa vastikkeesta. Timo kertoo, että toimeentulotukea omistusasunnossa asuva voi saada silloin, kun asumismenot, esimerkiksi sähkölasku, ovat poikkeuksellisen korkeat. Timon mielestä on hyvä, että edes oman asunnon saa pitää:

– Se, että pudotetaan pohjaviivalle ennen avustusten myöntämistä, ei ole järkevää.

 

* Timon nimi on muutettu artikkelia varten.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.