Mainos

Vivanin vuosia jatkuneisiin kipuihin löytyi yllättävä helpotus

Kipu on ollut viimeisten kymmenen vuoden ajan Vivan Wikströmin pysyvä seuralainen. Vivan kertoo, mistä jatkuva kiputila johtuu ja miten hän pystyy elämään sen kanssa.

Vivan Wikström ei arvannut, millaiseen koettelemukseen näennäisesti harmittomalta tuntunut kaatuminen vuoden 2002 helmikuussa johtaisi.

Aluksi näytti siltä, että oikea käsi, jonka päälle Vivan horjahti, selviäisi rytäkästä naarmuilla. Aamuun mennessä kipu yltyi.

− Kädestä otettiin röntgenkuva. Lääkäri totesi, että veneluussa on murtuma, joka vaatii kipsin, Vivan kertoo.

Kahden kuukauden kuluttua käsi oli yhä kipsissä, ja sitä särki voimakkaasti. Jokin on vialla, Vivan pohti. Kun kaatumisesta oli kulunut lähes 20 viikkoa, hän hakeutui jälleen lääkärin pakeille.

− Lääkäri näki röntgenkuvan kädestä ja sanoi, ettei ymmärrä kuvasta mitään. Hän ei halunnut ulkopuolisena ottaa asiaan kantaa, mutta kehotti menemään äkkiä takaisin Töölön sairaalaan.

Hoitovirhe

Sairaalassa ortopedi tarkasteli vanhaa röntgenkuvaa ihmeissään. Kolmioluussa oli kenties pieni hiusmurtuma, mutta aiemmin murtuneeksi diagnosoitu veneluu oli täysin kunnossa.

Kun kirurgi veti kipsin pois, kipu oli niin kova, että Vivan pyörtyi. Varsinainen järkytys tuli, kun kirurgi teki yhteenvedon tilanteesta.

− Hän totesi, että tässä on valitettavasti tapahtunut paha hoitovirhe. Sinulta on laitettu terve käsi kipsiin.

Uudessa diagnoosissa luki CRPS-syndrooma, kivulias oireyhtymä. Vivan ei tiennyt mitä ajatella.

− Katsoin kättä, enkä hahmottanut sitä ollenkaan. Tunsin, että minulla on peukalo sekä hieman etusormea. Muu käsi tuntui lihasklimpiltä. En pystynyt edes tarttumaan mihinkään.

Pitkä kuntoutus

Kipua yritettiin taltuttaa hermokipulääkityksellä ja toimintaterapialla. Kummastakaan ei ollut mainittavaa hyötyä. Toimintaterapeutti kauhisteli viittä painehansikasta, jotka Vivan kiskoi päivittäin kipuilevan käden suojaksi.

Juuri kun tilanne alkoi näyttää toivottomalta, Vivan kuuli Kuntoutus ORTONin kipuklinikasta, jossa oli hoidettu menestyksekkäästi CRPS-potilaita. Vastaanottoaika järjestyi nopeasti.

− Aloin käydä kaksi kertaa viikossa fysioterapiassa ja toimintaterapiassa. Kun käsi ei toimi, myös muut paikat, kuten niska ja yläselkä, kärsivät. En pystynyt edes kuorimaan perunoita, Vivan kuvaa silloista tilannetta.

Kuntoutus osoittautui pitkäksi prosessiksi. Vivanin oli jäätävä hieman päälle viisikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle keskittyäkseen toipumiseen.

− Kyllä minä olin katkera, hän myöntää.

Kipustimulaattori toi helpotuksen

Vielä kaksi vuotta sitten Vivanin tila ei ollut kohentunut mainittavasti. Hän selvisi päivistä vahvojen, morfiinijohdannaisten kipulääkkeiden voimin.

Kun kipupoliklinikan ylilääkäri Jukka-Pekka Kouri ehdotti jo tutuksi tulleelle potilaalleen kipustimulaattoria, Vivan oli valmis kokeiluun. Selkäydinkanavan epiduraalitilaan asennettava stimulaattori peittää kipuviestin etenemisen keskushermoston kipukeskuksiin, joissa varsinainen kipukokemus muodostuu.

Kaikilla kipupotilailla stimulaattori ei toimi. Vivanille se osoittautui pelastukseksi.

− Stimulaattori "häiritsee" kipua. Se on aivan ihanaa. Minulla on kaukosäädin, jolla lisään tärinää käteen tarpeen vaatiessa, Vivan kertoo.

Kipustimulaattorin myötä Vivan pystyi vähentämään huomattavasti kipulääkityksen määrää. Viimeiset kaksi kuukautta hän on pärjännyt täysin ilman pillereitä.

− Morfiini on melkein kuin huume, sitä ei voi jättää kertaheitolla pois. Kourin ehdottama lääkelaastari auttoi pääsemään täysin morfiinista eroon. Nyt pystyn ajattelemaan eri tavalla, mieli on kirkkaampi.

Uusi, parempi elämä

Kymmenen vuotta sitten Vivan ajatteli ystävystyvänsä kivun kanssa. Nyt hän tietää, ettei se ole mahdollista. Kipu ei kuulu elämään, sitä pysty sulkemaan ulkopuolelle.

− En ole vielä tänä päivänä kuorinut perunoita, mutta olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten. Sormet eivät toimi vielä normaalisti, mutta hahmotan käden hieman paremmin.

Vivan on positiivisella mielellä siitäkin huolimatta, että CRPS levisi vuosi sitten syndroomalle tyypillisesti jalkoihin. Särky on onneksi lievempää, eikä jalan hahmotus ole kadonnut.

Kun kivun terävin kärki on taittunut, vanha rakas harrastus, kutominen, sujuu jo jotenkuten.

− Täysin en parane ilmeisesti koskaan. Olen jo tottunut ajatukseen, Vivan toteaa rauhallisesti.

Studio55/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.