Viina vei suomalaista bisnesnaista: Heräsin hylätyssä talossa narkomaanin kainalossa

Eija Nyman-Janatuinen joi 12-vuotiaasta asti ilman kuivia kausia. Nyt hän on ollut 15 vuotta raitis.

Eija Nyman-Janatuinen aloitti työskentelyn perheyrityksessä 16-vuotiaana. Hänen vanhempansa pyörittivät menestynyttä Pierre Cavallo -neulefirmaa. Työn puolesta Eija matkusti jo nuorena ympäri maailmaa, eli kansainvälistä jetset -elämää ja viihtyi liikemiespiireissä.

Hän muistelee, kuinka kerran Hong Kongissa luksushotellin hississä oli parikymmentä kiinalaista liikemiestä ja Eija, kakat housussa. Räkäkännissä sellaistakin voi sattua.

Eijan alkoholistiura oli alkanut jo ennen siirtymistä työelämään. Hän joi ensimmäisen humalansa 12-vuotiaana. Kotona alkoholia käytettiin kohtuudella, mutta Eija oli luonteeltaan kokeilunhaluinen, ja viina tuntui tarjoavan kokemuksia heti roppakaupalla. Siitä esimerkki Hong Kongista. Toinen on Lontoosta.

Vähän alle parikymppisenä Eija lähti Lontoon-reissulla viettämään iltaa pubiin.

– Heräsin hylätyssä talossa, missä ei ollut ikkunaruutuja eikä ovia. Vieressä nukkui narkomaani. Silloin tuli aivan hirveä kauhu, että onko minut raiskattu ja olenko saanut HIV:n.

Hän selvisi säikähdyksellä, kuten monista muistakin kännipäissä tapahtuneista "elämyksistä". Mitään ylpeilemisen aihetta jutuissa ei ole, mutta Eija haluaa kertoa oman tarinansa, jos se auttaisi jotain toista, joka taistelee alkoholiongelman kanssa.

Lasillinen illassa oli nössöjen puuhaa

Alkoholin käyttö merkitsi Eijalle heti alusta alkaen perskänniä.

– Juominen oli minulla elämyksenhakuista. Halusin äksöniä, ja humalan myötä poistuivat estot ja ujous. Pidin nössöinä sellaisia ihmisiä, jotka joivat yhtä viinilasillista tunteja. Mielestäni sellaisessa ei ollut mitään järkeä.

Lopulta Eija joi noin neljä kertaa viikossa kännit. Työnsä hän oppi hoitamaan krapulassakin.

– Eihän sitä näin jälkeen päin ajatellen ole voinut hoitaa töitänsä hyvin.

Kaiken aikaa Eijalla oli jossain syvällä tieto, että alkoholi on hänelle ongelma. Esimerkiksi hänen vanhempansa eivät silti koskaan tajunneet, että heidän tyttärensä oli alkoholisti, koska hän pystyi hoitamaan aina työnsä moitteettomasti.

Neljäs avioliitto on viimeinen

Eija kertoo, että juodessaan hänellä ei ollut yhteyttä omaan tunne-elämäänsä. Niinpä miehetkin vaihtuivat nopeasti, jos ei tuntunut enää kivalta.

Hän avioitui ensimmäisen kerran 23-vuotiaana amerikkalaisen liikemiehen kanssa, jolla oli myös alkoholiongelma. Suhde ei kestänyt, ja seuraavaksi Eija päätti kokeilla saisiko elämäänsä perusturvallisuutta insinöörimiehestä. Ei saanut.

Eija leikki kotia päivisin, mutta öisin hänet valtasi levottomuus, ja hän livahti usein miehensä nukkuessa baareihin. Eija ei varsinaisesti etsinyt yöreissuillaan irtosuhteita, vaikka niitäkin kasautui.

– Ehkä mulla on jonkinlainen adhd, mutta sillon oli sellainen olo, että jään jostain paitsi, jos en lähde ulos. Toisaalta ehkä etsin baarista jotakuta, joka tulisi ja pelastaisi.

Lopulta totaalinen uupumus ja väsyminen valheelliseen elämään ajoivat Eijan hakemaan apua.

– Soitin vertaisryhmän puhelimeen, vaikka olin ajatellut, että ne ovat puliukkojen ja -akkojen porukoita. Mutta vertaisryhmässä olikin saman kokeneita ihmisiä.

15 vuotta raittiina

Eijan liitto insinöörimiehen kanssa kariutui, vaikka hän raitistui. Hän löysi rinnalleen nyrkkeilijämiehen, jonka kanssa Eijalla on kahdeksanvuotias poika. Tämäkin liitto päättyi eroon. Silloin Eija oli vähällä repsahtaa. Viinapiru kun istuu alkoholistin olkapäällä loppuelämän.

– Se on vähän kuin pyörällä ajaminen, ei sitä unohda koskaan. Viime viikonloppuna järjestin tyttöjen illanvieton. Vieraiden lähdettyä vilahti mielessä, että jospa nuo samppanjan loput joisi pois tuossa keittiön pöydän ääressä, mutta se tietoisuus, että joisin siltä istumalta aamuneljään on niin vahva, että pystyin kieltäytymään.

Alkuaikoina Eija meni viinanhimon iskiessä vertaisryhmiin puhumaan, nyt hänelle riittää tietoisuus siitä, mitä tulee tapahtumaan, jos hän tarttuu pulloon. Eija käy silti edelleen vertaisryhmissä.

– Välillä on hyvä muistuttaa itseään siitä, mistä tämä raittius oikein alkoi ja miksi. Retkahtaminen kun voi tapahtua, vaikka raittiutta olisi vuosikymmeniäkin, niin syvällä selkäytimessä alkoholiriippuvuus on. Aika kultaa muistot. Juomista voi alkaa ikään kuin vahingossa muistelemaan hyvällä.

Eija ymmärsi myös, ettei löydä itselleen sielunrauhaa hankkimalla pelastajaksi tietynlaista miestä, vaan muutoksen oli lähdettävä hänestä itsestä. Nyt hän sanoo olevansa neljättä ja viimeistä kertaa naimisissa.

– Tärkeintä elämässäni on poikani. Rakkaus häneen menee kaiken edelle.

Kun Eija lopetti juomisen, ystäväpiiri muuttui.

– Moni ihmetteli kuinka menen äärimmäisyydestä toiseen, kun ensin juon paljon ja sitten en enää ollenkaan. Mutta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Kohtuukäyttö ei onnistu alkoholistilta.

Studio55.fi/Piritta Palokangas


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Lue myös:

    Uusimmat