"Varakkaiden on otettava enemmän vastuuta omasta hoivastaan"

Suurten ikäluokkien ikääntyessä ikäihmisten määrä kasvaa jatkuvasti. Samalla työssäkäyvien määrä laskee. Elämme koko ajan vanhemmiksi, ja meille kertyy kymmenen vuoden välein keskimäärin kaksi vuotta lisää elinaikaa.

Kun ihmisen ikä alkaa kahdeksalla tai yhdeksällä, ollaan tilanteessa, jossa ikäsidonnaisten palveluiden eli niin sanottujen vanhuspalveluiden osuus hyvinvoinnistamme kasvaa voimakkaasti.

− Jo tällä hetkellä 85 vuotta täyttäneiden suomalaisten osalta julkiset palvelut, kuten terveydenhoito- ja hoivapalvelut maksavat enemmän kuin mitä näille ihmiselle maksetaan eläkkeitä.

− Ikäihmiset ovat riippuvaisia siitä, saavatko he riittäviä palveluita kunnan, valtion ja Kelan kustantamina, vai joutuvatko he jatkossa maksamaan osan tarvitsemistaan palveluista itse, Silvola sanoo.

Pallo varakkaille

Mitä köyhempi ihminen on, sitä riippuvaisempi hän on julkisten palvelujärjestelmien palvelulupauksista.

Silvolan mielestä olennaista on tuoda kansalaisille selkeämmin esille, mikä on viiden tai kymmenen vuoden kuluttua se osa, jonka julkinen järjestelmä ihmisen hyvinvoinnista kattaa ja mikä osa kansalaisen pitää kattaa itse.

− Selvää on, että köyhän on saatava riittävät julkiset palvelut. Parempiosainen voi saada enemmän palveluita, mutta näistä hänen on maksettava itse. Yhteiskunnassa vahvat kantavat heikkoja. Mutta emme voi lähteä siitä, että julkiset palvelut järjestettäisiin vain köyhille. Se jakaisi yhteiskunnan.

Silvola heittää silti pallon parempiosaisille. Heiltä on saatava enemmän resursseja huonompiosaisille. Tämä tapahtuu siten, että varakkaammat ottavat enemmän vastuuta muun muassa omasta hoivastaan.

Hyvä arvopohja ratkaisee

Silvolan mielestä hyvinvointiyhteiskunnan konsepti on tietyllä tavalla hämärtänyt sekä omaa että läheisen vastuuta.

− Me olemme ulkoistaneet vastuuta lainsäädännön järjestelmiin. Jos joku lyyhistyy kadulle, soitamme 112:een, mutta emme ryhdy auttamaan, Silvola kuvaa.

Silvola näkee tilanteeseen ratkaisun arvopohjan kautta. Mikäli arvopohjamme on vankka ja sisältää yhteisöllistä rakkautta, kykenemme tekemään myös vaaditut rakenneuudistukset ja viestimään asiat uudella tavalla.

Meidän täytyy kyetä ajattelemaan ikäihmistä ihmisyyden kautta, ei tuotantotekijänä.

− Hoivapalveluihin käytetään kolme miljardia euroa vuodessa. Silti ei ole edes olemassa lainsäädäntöä siitä, mitä hoiva on. Se on puhtaasti jokaisen kunnan päätettävissä.

− Kyse on yhteisöllisestä rakkaudesta. Vahva kantaa itseään, mutta myös heikkoa, Silvola painottaa.

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen

Lue myös:

Hyvinvointiyhteiskunnan palvelulupaukset on täsmennettävä

Älä vie omaisuutta mukanasi hautaan!