Mainos

Valokuvaaja Caj Bremer: Olen aina halunnut olla sivuhenkilönä

Yleisö voi nauttia parhaillaan Caj Bremerin pitkän uran annista Ateneumin taidemuseossa. Bremer on puolestaan saanut kuulla näyttelyn kävijöiltä mielenkiintoisia tarinoita valokuvissa esiintyvistä ihmisistä.

Caj Bremerin valokuvat ovat esillä Ateneumissa toukokuun puoliväliin asti. Laaja retrospektiivinen näyttely esittelee Bremerin tuotantoa 1950-luvun alusta tähän päivään.

Bremer valitsi näyttelyä varten 700:sta kuvasta noin 170 otosta.

− Ihmisillä on ihmeellinen käsitys siitä, että olisin voinut poimia näyttelyyn mitä vain. Arkistossani on paljon myös hömppää, määrätynlaisen rutiinityön tuloksia, jotka eivät kiinnostaisi ketään, Bremer toteaa.

"Hömpäksi" Bremerin tuotantoa on kuitenkin mahdoton luokitella. Vuonna 1929 syntynyt Bremer lukeutuu sodanjälkeisen Suomen merkittävimpien kuvajournalistien joukkoon. Hän tuli tunnetuksi tarkkanäköisenä kuvaajana, joka sai kuvattavaansa poikkeuksellisen tiiviin kontaktin.

− Olen aina halunnut olla sivuhenkilönä, mutta se ei estä luomasta ihmiseen hyvää suhdetta. Suurimmassa osassa kuvia, joissa tapahtuu jotain hauskaa, olen vain nähnyt asian ja kuvannut. Muistoja hankalista kuvattavista minulla ei ole lainkaan, Bremer sanoo.

Lenita Airistosta pääsiäisnoita

Bremer on kierrättänyt yleisöä näyttelyssään ja kertonut tarinoita kuviensa takaa. Moni on pysähtynyt hymyssä suin Lenita Airiston valokuvan kohdalle.

− Lenita esittelee kyseisessä kuvassa talvimuotia. Rekvisiittana oli ainoastaan luuta. Se on hauska kuva, josta tuli viime pääsiäisenä villitys, kun ihmiset alkoivat lähettää kuvasta tehtyä korttia pääsiäiskorttina.

− Hän oli tuolloin nuori, luonnostaan kaunis, tyylikäs ja reipas tyttö, Bremer kuvaa Airistoa.

Valokuvaaja on päässyt vastavuoroisesti kuulemaan tarinoita myös näyttelyssä käyneiltä ihmisiltä.

− Olen saanut kuvaamistani ihmisistä uutta informaatiota ja tietoa heidän kohtaloistaan. Se on ollut todella mukavaa. Yleisö on muun muassa löytänyt näyttelyn seiniltä omia vanhempiaan, Bremer kertoo.

Pois digitekniikan alta

Bremer on nauttinut jo pitkään eläkepäivistä. Hän viihtyy maaseudulla perheensä parissa muun muassa puutarhatöitä tehden.

− En jaksaisi lähteä kameran kanssa enää liikkeelle kuten aiemmin. Jos kuvaan, niin kuvaan perhettä ja luontoa. Olen kukkien ystävä, ja minulla on kasvihuone.

Bremer lopetti aktiiviuransa juuri siinä taitevaiheessa, kun digitekniikka alkoi yleistyä valokuvaamisessa.

− Olen seurannut muutosta sivuhenkilönä. Huokaisin vähän helpotuksestakin, vaikka olisihan siitä voinut vielä saada pohjaa siihen, mitä digikuvaus tarkoittaa.

Valokuvaus on muuttunut Bremerin ajoista muutenkin kuin tekniikan osalta.

− Olen tietoinen siitä, että kuvaajat ovat määrätyllä tavalla enemmän sidoksissa työpaikkaan kuin minun aikana. Myös oikeudet kuviin ovat muuttuneet. Siitä olen huolissani, Bremer mainitsee.

Studio55/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.