Mainos

Uusperheen mummo tunnustaa: En rakasta lapsenlapsiani tasapuolisesti

Uusperheessä pitää antaa aikaa tunteiden kehittymiselle, sanoo uusperheen mummo.

Maijan* perhe kasvoi muutama vuosi sitten, kun hänen poikansa esitteli tulevan vaimonsa ja tämän pienen lapsen.

Maijasta ei tuntunut kuitenkaan luontevalta rakastua uusiin perheenjäseniin heti ensi kättelyssä, vaikka asiat tapahtuivat pojan ja tulevan miniän suhteessa nopeasti.

– Poikani ja miniäni menivät nopeasti naimisiin, ja miniän lapsi edellisestä liitosta alkoi heti kutsua minua mummokseen. Kun kävin kylässä, lapsi halusi syliini ja suorastaan roikkui minussa. Minua se ahdisti.

Maija olisi halunnut edetä paljon rauhallisemmin ja tutustua lapseen ajan kanssa.

– Lapsi kutsui minua kaikkein rakkaimmaksi mummokseen. Tuntui, että hänen suuhunsa oli pantu ne sanat. Ehkä se oli miniältäkin sellaista hyväksynnän hakemisesta, mutta minua ahdisti se tekomummon muottiin väkisin laittaminen, Maija muistelee.

Sitten pojan perhe kasvoi toisella lapsella. Biologisesta lapsenlapsesta tuli Maijalle heti se tärkein.

"Olet rakkain mummo"

Miniän lapsella on myös kaksi biologista mummoa, mutta koska Maija asuu lähimpänä, hän viettää eniten aikaa lapsen kanssa. Joskus hän on ottanut yökylään vain biologisen lapsenlapsensa, jolloin myös ei-biologinen on pyytänyt, että saisi tulla yksin Maija luo yökylään.

– Sain tältä lapselta koulussa tehdyn joulukortin, jossa luki, että olet minulle rakkain mummo, anna minulle aikaasi joskus. Olen sanonut, että kyllä me voidaan vielä joskus lähteä yhdessä teatteriin ja elokuviin.

Nyt alkuvuosien jälkeen tilanne on alkanut Maijan mukaan hieman tasaantua ja rauhoittua.

– Poikani on adoptoinut myös tämän toisen lapsen ja näyttää siltä, että he tuntevat nyt olevansa aivan oikea perhe.

Moni jakaa tuntemukset

Maija sanoo kertoneensa miniälleen tuntemuksistaan niin suoraan kuin on uskaltanut.

– Hän on aika suora sanoissaan, enkä ole täysin suoraan uskaltanut kaikkea sanoa, ettei tule ylimääräisiä konflikteja. Hänen äitinsä kanssa olen kyllä puhunut näistä asioista paljon.

Maija on lähes 70-vuotias. Hän sanoo, että ystäväpiirissä on paljon samanlaisia tapauksia, eivätkä monet ole ratkenneet yhtä helposti kuin heidän perheessään, eli ajan kanssa.

– Varsinkin, jos lapset alkavat olla murrosikäisiä, se voi olla paljon vaikeampaa.

Maija on yrittänyt kaiken aikaa kohdella lapsia tasapuolisesti, mutta tunteilleen hän ei voi mitään.

– Kyllä minä edelleenkin sen sanon, että rakastan sitä lasta enemmän, joka on minun verta ja lihaani.

*) Haastateltavan nimi on muutettu.


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.