Työmaiden puutteelliset sääsuojaukset johtavat hometaloihin – "Asennevamma"

– Sääsuojaukset ovat iso ongelma rakennustyömailla. Puutteita on koko ajan niin rakenteiden kuin varastoitavien materiaalienkin suojaamisessa kosteudelta. Tässä on asennevamma – luotetaan, että eihän tänä kesänä ole satanut. Sitten yhtenä yönä tuleekin vettä, ja paljon, Vuoden Rakennustarkastaja 2013 ja Oulun kaupungilla työskentelevä laatupäällikkö Pekka Seppälä sanoo.

Viitsimättömyys yhdellä työmaalla voi pilata monen ihmisen kodin.

– Kerrostalon betonirunkoa nostetaan usein kymmenenkin kerrosta kerrallaan. Kun alakerrasta lähtien aletaan sitten tehdä puurunkoa ja muita rakennelmia, vesisateessa talo saattaa kastua läpeensä joka tasolta. Elementtirakentamisessa kannattaa ensin tehdä katto työmaalla pukkien päällä, sillä se saadaan paikoilleen puolessa päivässä seinien pystyyn nostamisen jälkeen. Tällöin rakenteet pysyvät kuivina.

Sääsuojauksen lisäksi tärkeää on rakenteiden kuivattaminen kunnolla ennen pinnoitusta.

– Betonirakennelmille tyypillistä on, että mattoja liimataan kiinni liian kosteille pinnoille. Ei viitsitä laskea oikeilla menetelmillä, paljonko betoni vaatii kuivumisaikaa. Kun liimat lähtevät reagoimaan, rakennukseen tulee sisäilmaongelmia.

– Pinnoitusmittausta ei liioin saisi tehdä pintakosteusmittareilla. Oikeat lukemat saadaan mittaamalla ne poratusta reiästä tai alusmateriaalista irrotetusta palasta, Seppälä huomauttaa.

Pekka Seppälä. Pekka Seppälä

"Riittävä aika poistaisi puolet ongelmista"

Kosteusongelmia seuraa myös kiireestä.

– Aikataulut rakennustyömailla ovat ehdottomasti liian tiukkoja. Kaikista laatuongelmista poistuisi hyvinkin puolet, kun rakentamiseen annettaisiin riittävästi aikaa. Kuten sanottua, esimerkiksi rakenteiden kuivuminen vaatii aikaa. Sitä voi toki nopeuttaa oikeilla materiaalivalinnoilla tai lisäämällä lämpöä ja tuuletusta, mutta ei enempää kuin rakennusfysiikka antaa myöten.

Rahakin ratkaisee.

– Rakentamisprosessi työmaalla on pilkottu pieniin osaurakoihin kustannustehokkuuden saavuttamiseksi. Valitettavasti samalla tingitään laaturakentamisesta, erityisesti kosteudenhallinnasta. Vanha sanonta kuuluu, että mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa. Kun työssä liikkuu paljon "palikoita", jotka ojennetaan aina seuraavalle taholle, syntyy rajapintoja: kenelle kuuluu vastuu?

– Perustajaurakoinnissa, jossa talo myydään osakkeenostajille, kaikki kustannukset ovat katteesta pois. Houkutus halpaan investointiin ja kustannuksissa säästämiseen on hyvin inhimillinen. Toiselle rakentaessa sitä helposti ajattelee, että "tuo ja tuokin ratkaisu täyttää vaatimusten vähimmäistason".

Kastuneet rakenteet kuivattava tai purettava

Jos rakenteet pääsevät kastumaan, työmaan tulee korjata tilanne.

– Useimmiten selvä suositus on, että villat vaihdetaan pois. Rakennustarkastajat pyytävät rakennuksen suunnittelijaa arvioimaan, onko kyseinen toimenpide riittävä. Asiasta kirjataan dokumentit, ja suunnittelija ottaa ratkaisusta vastuun, Seppälä sanoo.

– On paljon työmaita, joissa kastuneet villat, alajuoksut ja jopa pystytolpat puretaan ja tehdään koko rakenne uudestaan. Se on varmin ja oikein tapa toimia, mutta rakennustarkastajat eivät voi ehdottomasti vaatia sitä: betonirunkoa ei ole kustannustehokasta hajottaa maan tasalle, eikä kastunut betonirunko välttämättä aina ole pilalla, kunhan sen kuivaamisesta huolehditaan.

Toisaalta Seppälä myöntää, että usein edes kastuneiden rakennelmien kuivattaminen ei poista kaikkea jo tapahtunutta vahinkoa.

– Jokainen kansalainen varmaan ymmärtää kylmäketjun tarpeellisuuden elintarvikkeita käsiteltäessä: jos jauheliha on vähän aikaa lämpimässä ja laitetaan sitten taas kylmään, se on pilalla. Kuivaketjussa on sama logiikka. Jos talon rakenteet kastuvat, niin vaikka niitä kuivatettaisiin, lopputulos ei ole sellainen kuin pitäisi.

– Betoni sietää kastumista, jos se pääsee kuivumaan eli sitä ei ole pinnoitettu liimattujen muovimattojen tai kalvomaisten maalien kaltaisilla vaurioherkillä materiaaleilla.

Kastunut huokoinen kivirakenne, jossa voi olla enemmän vettä kuin kiveä. Pekka Seppälä

Tilaa katkeamaton kuivaketju

Studio55.fi-tv-lähetyksessä tiistaina vieraillut Kosteus- ja hometalkoot-ohjelman projektipäällikkö Juhani Pirinen esitti, että rakennusten kosteusongelmia voitaisiin välttää yksinkertaisesti kirjaamalla urakkasopimuksiin, että talo tilataan kuivana. Onko Seppälä samaa mieltä?

– Sen voisi muotoilla niin, että talon kuivaketju ei saa katketa. Kyllä niin kannattaa tehdä. Toinen vaihtoehto on esittää urakoitsijalle yksityiskohtainen kosteudenhallintaa koskeva laatulista, jossa selkeällä suomen kielellä kerrotaan, mitä oikeasti halutaan. Oulun kaupungin pientalojen laatujärjestelmässä tällainen on jo tarjolla, Seppälä vastaa.

Mitä mieltä Seppälä on sellaisesta näkemyksestä, että rakennustarkastajien läheiset suhteet urakoitsijoihin johtaisivat asioiden katsomiseen läpi sormien?

– Ei missään nimessä. Totta kai on inhimillistä, että joku voi sellaiseen haksahtaa, mutta ei sellainen peli pitkälle kanna. Vaatimustason pitää olla kaikille sama.

Toisaalta Seppälä haluaa kääntää kysymyksen toisinpäin.

– Tuottaako se paremman tuloksen, että asettaudumme tuomariasemaan ja menemme etäälle urakoitsijayrityksistä kuin että säilytämme heihin kontaktin? Esimerkiksi Oulun rakennusvalvonta on yritysten kanssa mukana järjestämässä ammattilaiskoulutusta kosteudenhallintaan ja energiatehokkuuteen. Haastamme toimijoita tekemään parempaa laatua ja nostamaan osaamisen tasoa.

– Toinen ääripää olisi puolueettomuus ja kauas toimintakentästä etääntyminen. Silloin meiltä katoaisi ymmärrys siitä, millaisessa ympäristössä työmailla toimitaan. Näkisin, että meidän tapamme on parempi. Se ei tarkoita, ettei kaikkia kohdeltaisi tasapuolisesti.

Esimerkki hyvästä sääsuojauksesta. Pekka Seppälä

Ongelma ei vain työmailla

Seppälä muistuttaa, ettei hometaloista voi syyttää vain työmaita. Rakenteillakin on osuutensa.

– Vaikka rakennus ei työmaalla missään vaiheessa kastuisi sadevedellä, niin jos rakennuttaja eli maksaja on alun perin asettanut laatutavoitteet liian alas, tinkinyt suunnittelusta ja teettänyt huonoja suunnitteluratkaisuja, sisällä asuessa ja kosteutta tuottaessa rakenteet todella lähtevät kostumaan.

– Nykyään lähes kaikissa taloissa on kerroksittain eri rakenteita: levyä, villaa, puunrunkoa ja muovia. Esimerkiksi hirsirakennuksia on enää hyvin vähän. Kun kosteuden ajautuminen rakenteisiin sisältäpäin mahdollistuu eivätkä kerroksittain tehdyt rakenteet ehdi kuivua kunnolla kesän aikana, kosteus lisääntyy vuosi vuodelta. Viiden–kymmenen vuoden kuluttua tiimalasi on täynnä ja homeindeksit ylittyvät.

Talotekniikallakin, kuten ilmanvaihdolla, on osansa kosteusongelmiin.

– Pääsääntö on, että ilmanvaihdon pitää olla hieman alipaineinen. Jos ilmanvaihtoa ei ole kunnolla säädetty, talossa voi olla todella isokin ylipaino. Se on hirvitys rakenteille: kosteus painaa kuin ilmapallo ja löytää pienenkin reiän, josta pääsee vuotamaan lämmintä ilmaa ja kosteutta rakenteisiin.

– Ja vaikka kaikki nämä asiat – oikeanlaiset rakenteet, työmaan suojaus, pinnoitteiden laittamista edeltävät kosteusmittaukset sekä talotekniikka – olisivat kunnossa, niin jos asukas ei ymmärrä miten taloa kuuluu asua ja huoltaa, asunto voidaan pilata vielä väärällä käytölläkin, Seppälä muistuttaa.

Kosteuslaatuluokitus käyttöön

Seppälä ehdottaa kosteuslaatuluokituksen luomista energiatehokkuuden mittaamisen eli energiatodistuksen rinnalle.

– Ilmatiiviyden, kosteudenhallinnan ja rakenteiden toimivuuden testaamiseksi on jo olemassa valmiit mittausmenetelmät. Kun edellä mainitut ominaisuudet arvioidaan kosteuslaatuluokituksen suuruusasteikolla A:sta F:ään, muodostuu laatuketju – esimerkiksi AAA tai AAF –, jonka arvosana annetaan heikoimman lenkin mukaan. Jos siis laatuluokituksen yhdessä osa-alueessa on B, tuo B tulee laatuluokituksen kokonaisarvosanaksi.

Seppälän mielestä ihmiset tuijottavat liikaa energiatodistusta.

– Vaikka talo olisi kuinka energiatehokas, niin jos kosteuslaatuluokitus on huono, ei rakennusta kosteusongelmariskin takia kannata missään tapauksessa ostaa. Mieluummin niin, että energiatodistus on C ja kosteuslaatuluokka A.

– Kosteuslaatu pitäisi nostaa samanlaiseen arvoon kuin EU-tasolta ja muualta tulevat valtavan isot paineet siitä, että pitää tehdä ennen kaikkea energiatehokkaita ratkaisuja. Niin pitää, mutta ei kosteuden ja sisäilman kustannuksella, Seppälä sanoo.

Kuvat: Pekka Seppälä, Colourbox.com