Mainos

Toistuvatko nämä rajut laman vaikutukset pian Suomessa?

Raija kävi 90-luvun lamavuosina läpi rajun taistelun työhyvinvointinsa puolesta. Nyt hän toivoo, että Suomessa avattaisiin silmät työhyvinvoinnin tilasta ennen kuin on liian myöhäistä. Lapsensa Raija on opettanut pitämään puolensa työelämässä ja olemaan suostumatta aivan kaikkeen.

– Henkensä uhalla ei tarvitse repiä itseään, painottaa loppuun palamisen kokenut Raija.

Työuupumisen ja työpaikkakiusaamisen seurauksena vakavan masennuksen kokenut Raija kuulee joskus vahingossa kuulumisia vanhalta työpaikaltaan, vaikkei välittäisikään.

– Huono ilmapiiri on kaventanut ihmisten kanssakäymistä, ja työpaikalla pysytään omissa lokeroissa. Luojan kiitos olin rohkea ja hyppäsin pois.

Työhyvinvointi ei toteutunut

Raija muistelee 90-lukua, jolloin työhyvinvointiin kiinnitettiin huomiota ainakin näennäisesti.

– Kaikki gurukurssit piti käydä kuuntelemassa joustoa polviin -systeemeistä ja muista. Se oli melkein ahdistavaa, mutta huvittavaakin että me istumme kursseilla, vaikka töitäkin olisi ollut.

– Se oli rankkaa, mutta mentävä oli, koska muuten olisi tullut sanomista. Töissä hoettiin gurujen sanomisia hyvästä työympäristöstä, mutta mitään ei tehty sen eteen oikeasti.

Raija pitää 90-luvun alun lamaa varoittavana esimerkkinä sille, mitä Suomessa on tapahtumassa tällä hetkellä.

– Tärkeintä on ajatella nykyaikaa. Ei olla kaukana samantapaisesta, jos ihmiset eivät rupea ajattelemaan asioita enemmän.

"Suomessa ei osata keskustella"

Niin työnantajan kuin työntekijänkin tulisi tunnistaa oireensa.

– Nykyään tiedetään ja tunnetaan loppuun palamisen oireet. Jokaisen tulisi kiinnittää huomiota omaan oloonsa, kuunnella itseään ja tarkastaa, onko minulla oireita ja merkkejä työuupumisesta.

Sairauslomalle hakeutuminen on tärkeää, jos tajuaa että näkyy uupumisen merkkejä.

Raija toivoo, että työnantajat ja läheiset esimiehet tietäisivät alaistensa toimenkuvat.

– Se on vaikea pala: työnantajien ja esimiesten tulisi tuntea alaistensa työt. Heidän pitäisi melkeinpä tehdä niitä töitä, joita alaisetkin tekevät, jotta he tietäisivät, missä mennään. Johtaminen ja ylhäältä katsominen eivät riitä, koska työt ja tilanteet muuttuvat tänä päivänä koko ajan. Mutta tämä on tietysti vain unelma.

Raija toteaa olleensa itse eurooppalaisen avoin. Raijan mukaan Suomessa oli 90-luvun alussa ja on yhä edelleen hankala ongelma.

– Suomalaisessa puhekulttuurissa avoimuus ei onnistu. Sekin oli paha virhe siihen aikaan. Olin avoin ja sitä mieltä, että asioista kuuluu ja täytyy osata puhua, työongelmista ja paineista pitää puhua.

– Olin uhka ymmärtämättä sitä itse lainkaan. Halusin vain, että meillä kaikilla olisi hyvä olla.

Kuvat: Colourbox

Studio55.fi/Siiri L'Ecuyer

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.