Tiesitkö? Kofeiinikin oli ennen dopingia

Se, mikä on nykyään dopingia, ei välttämättä ollut sitä ennen.

Ministeri Lauri Tarasti oli aktiivinen kilpaurheilija 1960-luvun alussa.

– Silloin dopingista ei ollut aavistustakaan. Tieto siitä levisi pikkuhiljaa vuosikymmenen kuluessa urheilupiireihin. Itäsaksalaisten ja eräiden yhdysvaltalaisten kuulantyöntäjien menestys muodostui silloin niin hurjaksi, että tapauksia alettiin ihmetellä, Tarasti kertoo.

Tieto oli silti hyvin epämääräistä.

– Se kulkeutui suusta suuhun valmentajien ja urheilijoiden välityksellä. Lääkärit olivat tietysti myös tietoisia asiasta, koska monet dopingaineista olivat nimenomaan lääkeaineita.

Viisi kuppia kahvia liikaa

Tarasti huomauttaa, että monet aineet, jotka nykyään luetaan dopingiksi, olivat aikaisemmin sallittuja – ja päinvastoin.

– Piristeet kiellettiin 1960-luvulla, steroidit 1970-luvun puolivälissä ja veridoping vasta 1980-luvulla.

– Toisaalta esimerkiksi kofeiini oli aikaisemmin kielletty aine WADAn eli Maailman Antidopingtoimiston säännöstössä. Jos urheilija joi enemmän kuin neljä kuppia kahvia, se nosti arvot kynnyksen yli ja tulkittiin doping-rikkomukseksi. Sääntö kumottiin kohtuuttomana vasta vuonna 2005, Tarasti sanoo.

Aspiriinikin parantaa suorituskykyä

Tarastin mielestä on luonnollista, että jos jokin aine vaikuttaa suorituskykyyn ja sitä on mahdollista ja sallittua käyttää, niin sitä myös käytetään.

– Se on normaalia arkipäivää. Urheilu ei ole mitään hyväntekeväisyyttä vaan kovaa kilpailua. Se, mikä ei ole säännöissä kiellettyä, on sallittua. Lääketieteellä on monia keinoja parantaa suorituskykyä, ja palkintorahojen houkutus on suuri.

Kysymys on siitä, mihin raja vedetään.

– Pyritäänhän sallituilla alppimajoillakin parantamaan urheilijoiden veriarvoja. Jopa aspiriinilla ja tulehduskipulääkkeillä on vaikutusta suorituskykyyn, Tarasti selittää.

Studio55.fi/Piia Simola

Lue myös:

    Uusimmat