Tekstiviestillä velkavankeuteen: Maijalla ei ole varaa ruokaan tai lääkkeisiin

Maija oli kauppias, ja hänellä oli oma yritys. Kun lapset olivat murrosiässä, miehen kanssa tuli ero, ja Maija lopetti kaupanpidon. Jonkin aikaa Maija oli työttömänä, mutta sai sitten pätkätöitä. Hän teki pitkiä päiviä ja pitkiä työmatkoja.

Sitten tapahtui työtapaturma, jonka johdosta Maija joutui sairauslomalle kahdeksi vuodeksi. Maijan selkää yritettiin kuntouttaa, huonolla menestyksellä. Nyt 53-vuotias Maija on liikuntarajoitteinen ja työkyvyttömyyseläkkeellä.

– Pystyn kävelemään, mutta lenkkejä en kykene tekemään. Joudun syömään kolmiolääkkeitä särkyihini, Maija kertoo.

Epäonnistuneet kuntoutukset masensivat Maijaa. Sen lisäksi häntä painoivat rahahuolet. Työkyvyttömyyseläke ei riittänyt kattamaan ylimääräisistä lääkärikäynneistä ja lääkkeistä koituvia kustannuksia.

– Se oli jatkuva oravanpyörä. Laskujen jälkeen ei ollut varaa ruokaan, Maija sanoo.

Maijan pitäisi saada monipuolista ruokaa, jotta lääkkeet tehoaisivat paremmin. Maija oli tyytyväinen, jos kaapista löytyi maitoa, leipää ja kahvia. Pihvistä hän sai ainoastaan unelmoida.

Pikavipeistä pikaista apua

Maija yritti saada ensin apua pankista. Hän kysyi, jos olisi mahdollista saada pieni laina pitkällä maksuajalla. Luottotiedot olivat vielä tässä vaiheessa kunnossa. Ei onnistunut.

Netissä välkkyivät houkuttelevat mainokset pikavipistä. Ne tarjosivat helpotusta arkeen. Takaajiakaan ei tarvittu. Riitti kun lähetti tekstiviestin, ja tilille kilahti 200 euroa. Vuoden edetessä Maija joutui vippaamaan yhä isompia summia.

– Nyt tilanne on sellainen, että nimi on mustalla listalla ja ulosotto päällä. Kaupassa täytyy syynätä tarkkaan, mikä makaroni on tarjouksessa. Ei voi mennä hammaslääkäriin, yksityisistä lääkäreistä puhumattakaan, Maija tuskailee.

Maijalla on lapsenlapsi, jonka hän ottaisi mielellään luokseen kyläilemään. Se on kuitenkin mahdotonta, koska Maija ei pystyisi syöttämään pienokaista. Ruoka ei riitä nyt omiinkaan tarpeisiin. Lisäksi Maija joutuu pihistelemään lääkkeissä ja kärsimään säryistä.

Maija on jo aikaa sitten joutunut myymään autonsa. Seuraavaksi hän keräsi rahaa myymällä astioitaan kirpputorilla.

– Tuntuu, että ihmisarvo on mennyt, Maija suree.

Tunnelin päässä ei näy valoa

Maija on vasta 53-vuotias. Hänellä olisi ollut edessään useita työvuosia, mutta nyt hän miettii oliko elämä tässä. Tunnelin päässä ei näy valoa.

Maija ei halua kuitenkaan rasittaa läheisiään huolillaan. Maijan lapset ovat aikuisia ja asuvat toisella paikkakunnalla. He tietävät, että äidillä on tiukkaa, mutta eivät tiedä veloista.

– Mietin aina tarkkaan, milloin voin kutsua heidät kylään, jotta minulla olisi jotain tarjottavaa. Yleensä sopiva hetki on sinä päivänä, kun eläke tulee, Maija paljastaa.

Avun pyytäminen ei ole helppoa naiselle, joka on pienestä pitäen oppinut siihen, että jokaisen pitää hoitaa omat asiansa. Kerran Maija otti vastaan ruoka-apua diakoniatyön kautta, mutta koki sen hyvin nöyryyttäväksi.

Viime syksynä Maija muutti toiselle paikkakunnalle halvempaan asuntoon ja kauemmas tutuista.

– Tutut näkevät heti, jos minulla on jokin pielessä. En halua rasittaa ketään. Haluan pysyä piilossa. Jos saan asiani joskus parempaan kuntoon, voin kertoa heille, mitä olen kokenut.

– Haluaisin varoittaa muita eläkeläisiä, etteivät koskaan ottaisi pikavippejä. Sen jälkeen elämä on yhtä helvettiä, eikä elämällä ole mitään merkitystä, kun ei voi katsoa ketään silmiin. Olin ennen asiani hoitava ihminen, mutta vaikeudet ilman minkäänlaista apua ovat tehneet minusta olion, Maija sanoo.

*) Nimi muutettu

Studio55.fi/Anette Lehmusruusu

Kuvat: Colourbox.com

Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.