Mainos

Tässä on hauska mies, jota ilman Suomen olisi käynyt huonosti

Suomen pitkäaikaisin presidentti oli kaikkien tuntema, mutta jäi silti monelle etäisen myyttiseksi. Raija Oranen yrittää tutustua uudessa kirjassaan lähemmin Urho Kekkoseen.

Raija Oranen julkaisi syyskuussa romaanin Suomen ehkä myyttisimmästä presidentistä, Urho Kekkosesta. Nimeltään Kekkonen on fiktiivinen romaani, mutta kerronta nojaa tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin.

Oranen halusi kirjoittaa kirjan miehestä, josta kaikilla tuntuu olevan mielipide, mutta harvalla oikeaa tietoa.

– Hän oli miellyttävämpi kuin osasin odottaa, Oranen kertoo taustatyön myötä valtiomiehestä saamastaan kuvasta.

Orasella oli aineistonaan kaikki Kekkosesta tähän asti kirjoitetut teokset sekä yksityisiä rakkauskirjeitä.

Kirjailija kokee Kekkoseen hengenheimolaisuutta, koska he ovat molemmat kotoisin Kainuusta.

– Tunnistan hänessä samoja piirteitä kuin itsessäni. Hän oli temperamentiltaan nopea ja kärsimätön. Hän ärsyyntyi helposti, jos toinen ei ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti.

Väliajalla kahvia presidentin kanssa

Toisaalta Oranen sanoo, että Kekkonen ei ollut tippaakaan tosikko.

– Hän nauroi paljon ja kertoi vitsejä. Yksi asia oli kuitenkin, mitä hän ei antanut anteeksi. Jos ystävät pettivät hänet, siitä hän ei päässyt koskaan yli, koska hän itse oli äärimmäisen uskollinen ystävilleen.

Henkilökohtaisesti Oranen on tavannut presidentin kahdesti. Ensimmäisen kerran vielä lettipäisenä, kun Kekkonen vieraili Hyrynsalmen kansakoululla ja toisen kerran vuonna 1973, kun Kekkonen tuli katsomaan Orasen näytelmää ylioppilasteatteriin.

– Joimme väliajalla kahvia samassa seurueessa. Hän vaikutti erittäin miellyttävältä, ja hänen seurassaan oli mutkaton olo, Oranen muistelee.

Viestin viejä suurvaltojen välillä

Kirjan tapahtumat liikkuvat 1940- ja 60-lukujen välillä, jolloin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä riehui kylmä sota.

– Kekkonen osasi myös hoitaa hyvin suhteet itään ja länteen. Kylmän sodan aikana hän toimi tärkeänä viestin välittäjänä Hruštšovin ja Kennedyn välillä. Tarvittaessa Kekkonen myös osasi sanoa ei.

Entä mitä olisi Kekkonen itse tuumannut tästä kirjasta?

– Hän olisi varmaan sanonut että julkaise vaan, mutta vasta sitten, kun olen kuollut.

Yhdestä asiasta Oranen on varma.

– Ilman Kekkosta Suomen olisi käynyt huonosti.

Studio55.fi/Piritta Palokangas

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.