Mainos

Tämä kaduttaa ihmissuhteissa – "En kuolinvuoteella tarttunut ojennettuun käteen"

Studio55.fin kyselyssä selvisi, että kolhut ihmissuhteissa satuttavat vielä pitkienkin aikojen jälkeen.

Kadun, että en äitini kuolinvuoteella tarttunut hänen ojennettuun käteensä. Hetki tuli ja meni ohi – sitten ei äitiä enää muutaman päivän päästä ollut. Meidän suhteemme oli ongelmallinen, ja minä tuotin vanhemmilleni paljon pettymyksiä. Nyt ymmärrän heitäkin paremmin. Mutta se kaihertaa, että sopu jäi tekemättä.

Kadun, että olen jättänyt tärkeitä asioita sanomatta rakkaille jo edesmenneille ihmisille.

Voisin sanoa katuvani niitä harvoja kertoja, jolloin en ole kuunnellut lasteni mielipidettä heitä itseään koskevissa asioissa. Asiat ovat olleet pieniä, mutta nyt lasten ollessa aikuisia he muistavat vieläkin, etteivät esimerkiksi päässeet balettiin.

Liikaa sydämellä eletty – sitä kadun. Sain nuorena uuden villatakin lahjaksi äidiltäni ja tätini pyytäessä sitä annoin sen tuosta noin vain hänelle. Olin viidestä perheemme lapsesta ainoa, jonka täti jätti myöhemmin lähes perinnöttömäksi. Siskoni saivat periksi lähes kaiken haluamansa, ja kotirauhan vuoksi taivuin ja toimin niin sanottuna välimiehenä riidoissa. Hyysäsin, hoivasin ja kannoin sydämelläni liikaa toisten murheita.

Heräsin siihen, että se olikin toisilta hyväksikäyttöä ja ahneutta. Tajusin, että oma elämä kutsuu ja vapauduin toisten "kahleista". Kadun, että omalla tavallani rakastin liikaa ja vasta pettymysten kautta sain itsetuntoni korjattua kohdalleen. Narsisimia kierrän kaukaa. Narsisti voi viedä toisilta ilon elämästä. Elämä on antamista ja saamista, mutta ei ottamista – ihmissuhteissa. Enää en uhraudu väärin perustein.

Etten ole osannut/huomannut huolehtia oikealla tavalla itsemurhan tehneestä pojastani.

Olen ollut usein epäluotettava läheisille ja muillekin.

En ole ollut hyvä äiti. Käytin nuorempana liian paljon alkoholia, kun tyttäreni oli lapsi.

Harmittaa, että olen ollut liian kiltti ja alistuvainen vanhempieni tyrannimaiseen, narsistiseen valtaan. Vasta täytettyäni 50 vuotta pystyin pistämään välit poikki, vaikka jo kansakoulun alaluokilla hartain toiveeni oli päästä adoptioon toiseen perheeseen. 50 vuotta oli aivan liian pitkä aika.

Autoin "ystävää" liian kauan, vuosia vierähti.

Studio55.fi

Kuva: Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.