Mainos

Suomenruotsalaiset rikkaita ja ylpeitä purjehtijoita? Bettina Sågbom vastaa kliseisiin

Suomenruotsalaisuuteen liittyy monia mielikuvia ja ennakkoluuloja. Suomenruotsalainen toimittaja Bettina Sågbom kertoo oman mielipiteensä niiden paikkansapitävyydestä.

Suomenruotsalaiset ovat rikkaita.

Ei pidä paikkaansa. Ei todellakaan! Ainakaan minä tai suurin osa suomenruotsalaisista tutuistani emme ole rikkaita. Tämä kuvitelma on ärsyttänyt minua siitä lähtien, kun muutin Hangosta Helsinkiin. Hangossa ruotsinkieliset tekivät töitä muiden tapaan tavallisissa ammateissa: opettajina, maalareina, kalastajina, tehdastyöläisinä… Eivät matalapalkka-aloilla työskentelevät suomenruotsalaiset saa sen parempaa palkkaa kuin suomenkielisetkään.

Uskon, että käsitys rikkaista suomenruotsalaisista pohjautuu pääkaupunkiseutuun. Vaikutuksensa lienee myös af- ja von-suvuilla, jotka tosin ovat nykyään harvassa.

Suomenruotsalaisia lapsia lellitään.

Pitää osittain paikkansa. Kuvitelmat Hankenia käyvistä, kalliisiin vaatteisiin pukeutuvista ja hienoja autoja ajavista rikkaista elävät niin ikään pääkaupunkiseudulla. Kyllä minä olen aivan äimänkäkenä, jos nuoret saavat 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi uusia autoja. Se on täysin utopistista eikä mielestäni välttämättä kovin fiksua. Mutta tämä riippuu mielestäni kieltä enemmän asuinpaikasta.

Suomenruotsalaiset purjehtivat.

Pitää osittain paikkansa. Koska monet suomenruotsalaiset asuvat rannikkoseuduilla, on luonnollista, että he liikkuvat vesillä. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita nimenomaan purjehtimista, vaan ylipäätään veneilyä – soutuvenekin on vene. Lapissa asuvat ihmiset taas ehkä hiihtävät enemmän.

Suomenruotsalaiset ovat puheliaita.

Pitää todennäköisesti paikkansa. Uskon, että tällaisen vaikutelman voi saada. Mutta se riippuu alueesta. Eivät ruotsinkieliset välttämättä erotu valtaväestöä puheliaampina vaikka Etelä- tai Pohjois-Karjalassa.

Suomenruotsalaiset ovat tyylikkäitä ja käyttävät merkkivaatteita.

Pitää osittain paikkansa. Mutta näin on valtaväestönkin kohdalla: osa on tyylikkäitä, osa ei. Minuun väite ei sovi. Toki satsaan laatuun, jos tarvitsen jotain kestävää esimerkiksi veneilyyn tai hiihtoon, mutta en muuten. Merkkivaatteisiin pukeutuvia suomenruotsalaisia näkee lähinnä pääkaupunkiseudulla. Kun menee vaikka Tammisaareen tai Pohjanmaalle, niin Burberryn huivit eivät vilku.

Suomenruotsalaiset pitävät rapujuhlia.

Pitää paikkansa. Mutta ymmärtääkseni niin pitävät usein suomenkielisetkin nykyään. Itse en harrasta rapujuhlia. En tykkää snapseista enkä siitä, että rapu keitetään elävänä syötäväksi.

Suomenruotsalaiset pitävät itseään suomenkielisiä parempina.

Ei pidä paikkaansa. Ajatus tuntuu minusta hyvin oudolta. Jos joku on tällaisen kuvan saanut, niin se on todella ikävää. Joka paikasta – myös suomenkielisten joukosta – löytyy varmasti joku itseään toisia parempana pitävä, mutta enemmistö ja minun tuntemani suomenruotsalaiset eivät ajattele tällä tavalla. Ehkä olen valinnut tuttavapiirini hyvin.

Suomenruotsalaiset eivät halua puhua suomea.

Ei pidä paikkaansa. Päinvastoin! Itse asiassa ainakaan pääkaupunkiseudulla suomenruotsalaiset eivät tykkää tai halua puhua tarpeeksi ruotsia. Monet suomenkieliset tuttuni, jotka haluaisivat oppia ruotsia, ärsyyntyvät, kun vaihdamme heidän ilmestyessään kielen heti suomeksi. Suomenruotsalaiset kai ajattelevat, että puhumalla suomea osoitamme olevamme joustavia.

Itse yritän ainakin Espoossa asioidessani keskittyä hoitamaan arkipäiväiset asiat ruotsin kielellä. Kun teen niin, 18-vuotias poikani kysyy: "onko sun pakko?". Mutta enhän minä tee sitä provosoidakseni – voi hyvin olla, että asiakaspalvelijakin on ruotsinkielinen. Silloinhan se vasta tyhmää ja noloa olisi, jos puhuisin suomea, vaikka kummankin äidinkieli on ruotsi. Joidenkin mielestä suomenruotsalaiset tekevät näin siksi, ettemme ärsyttäisi ketään.

Jos tarjoilija onkin suomenkielinen, vaihdan kyllä suomeen. Vaikka jokainen kyllä varmasti ymmärtää, mitä "två kaffe" tarkoittaa.

Suomenruotsalaiset ovat positiivisia.

Pitää osittain paikkansa. Koko kielikeskustelusta täysin tietämättömät ulkomaalaiset ystäväni ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että Suomessa mollipainotteisilla radiokanavilla puhutaan suomea, duurivoittoisilla ruotsia.

Suomenkielisen kulttuurin mollipainotteisuus näkyy myös elokuvissa. Ne kertovat yleensä luusereista, joilla menee kaikki päin helvettiä. Vaikka esimerkiksi Paha maa on ihan loistava leffa, niin onhan se hemmetin masentava – kaikki on niin sysimustaa.

Studio55.fi/Piia Simola

Kuvat: Lehtikuva, Colourbox.com

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.