Mainos

Sodan kauhistuttava strategia: Hiv-positiivisten miesten käskettiin raiskata mahdollisimman monta naista

Raiskaus sodankäynnin välineenä on tullut jäädäkseen. Aiheeseen perehtynyt Elisabeth Rehn kertoo järkyttävästä naisiin kohdistuvasta menettelystä, jolla on kauaskantoiset seuraukset.

Ihmisoikeuksien tarmokas puolestapuhuja Elisabeth Rehn ei väsy ajamaan asiaansa. Maailman kriisipesäkkeitä kiertänyt asiantuntija on perehtynyt pitkällä ihmisoikeusurallaan erityisesti naisten ja tyttöjen asemaan sodissa ja konflikteissa.

Juuri naiset maksavat sodasta kovan hinnan. Rehn nostaa esiin polttavan ongelman, joka sai alkunsa vuonna 1992 Balkanin sodan aikana.

− Naisia on aina raiskattu sodissa, mutta ilman kehotuksia. Kun Jugoslavia hajosi, raiskauksesta tuli ensimmäistä kertaa metodi, Rehn kertoo.

Sittemmin naisten raiskauksesta on muodostunut yksi sodankäynnin ase − ja ikävä kyllä tehokas sellainen. Menetelmä tunnetaan joka puolella maailmaa.

Ruandan kauhut

Ruandan kansanmurha vuodelta 1994 on yksi surullinen esimerkki siitä, mitä raiskaus sodankäynnin välineenä käytännössä tarkoittaa.

Konfliktin aikaan Ruandaa hallitsi etninen ryhmä hutut. Maan toinen alkuperäisväestö, tutsit, joutui silmittömän vainon kohteeksi. Ruandan valtion radiossa ryhdyttiin jakamaan käskyjä kaikille hutumiehille, erityisesti hiv-positiivisille, että heidän tuli raiskata mahdollisimman paljon tutsinaisia.

− He levittivät laajalti aidsia, ja monet ovat sittemmin kuolleet. Se oli hirveän tehokasta, melkein biologista sodankäyntiä, Rehn sanoo.

On laskettu, että sodan aikana yhteensä viisi ja puoli miljoonaa naista joutui raiskauksen uhriksi. Vertailuna: miehiä tapettiin sodassa noin 800 000.

− Raiskauksessa ei käytetä hyväksi ainoastaan naista, vaan koko hänen perheensä, kylänsä, kaupunkinsa tai yhteisönsä joutuu lyödyksi siinä, etteivät ne pysty turvaamaan naistensa ja tyttöjensä elämää.

− Tällä hetkellä kaikkein pahin tilanne on Kongossa. Siellä miesten asenteet ovat niin kauheat, Rehn lisää.

Voimakkaat naiset

Raiskaus sodankäynnin välineenä on tänä päivänä tunnustettu YK:n asiapapereissa. Rehn ei näe muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa sitkeää taistelua naisten ihmisoikeuksien puolesta. Vastuu lepää osaltaan miehien käsissä.

Rehn esitti eräässä ulkoministeriön tilaisuudessa vetoomuksen liittyen asiaan.

− Sanoin, että me emme pääse eteenpäin naisten aseman parantamisessa, mikäli miehet eivät viitsi osaltaan keskustella asiasta mieskollegoidensa kanssa eri maissa. Juhlapuheissa he kyllä voivat lukea muutaman valmiiksi kirjoitetun rivin.

Tunnustusta Rehn sen sijaan jakaa erityisesti maailman naisille; heille, jotka selviävät kuin ihmeen kaupalla kauheuksien keskellä.

− On uskomattoman hienoa nähdä, kuinka voimakkaasti naiset ovat nousemassa sorretuissa maissa ja ottavat hyvin pitkälle ohjakset käsiinsä.

Studio55/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.