Mainos

Sirkka joutui valitsemaan sulhasensa maatilan ehdoilla

Sirkka Nukarista tuli suuren maatilan emäntä sotakesänä 1943. Tuolloin 25-vuotias, juuri sairaanhoitajaksi valmistunut neiti oli kuvitellut lähtevänsä sodan jälkeen maailmalle hänen isosiskonsa ottaessa tilan hoitaakseen, mutta suunnitelmat muuttuivat.

Sirkka Nukari, 92, syntyi keskimmäisenä kolmilapsiseen perheeseen vuonna 1918. Hänen isänsä harmiksi Nukarilla ei ollut yhtään veljeä.

– Tällainen talo, eikä yhtään poikaa, isä aina manasi, Sirkka Nukari muistelee.

Niinpä tilan jatkajaksi suunniteltiin Nukarin isosiskoa.

– Itse olin ajatellut lähteä sodan jälkeen maailmalle, mutta siskoni suunnitelmat muuttuivatkin yhtäkkiä, ja kun isäni kuoli, minulle ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin ottaa tila vastuulleni.

Sulhanen isännän saappaisiin

– Vaikka olinkin lapsesta asti osallistunut maatilan töihin, koin emännän roolin todella suurena haasteena. Oli sota-aika, ja kaikesta oli pulaa. Työmiehet olivat sodassa, ja tilan kaikki työt oli saatava tehdyksi naisvoimin, Nukari kertoo.

– Siihen aikaan maatilan emännät ruokkivat koko Suomen, hän huomauttaa.

Hän otti emännän roolinsa niin vakavasti, että oli jopa valmis tinkimään henkilökohtaisesta onnestaan pitääkseen mahdollisimman hyvää huolta vuosisatoja sukunsa omistuksessa olleesta kotitilastaan.

– Sulhanenkin piti valita järjellä. Piti ottaa mies, josta olisi suurtilan isännäksi, Nukari selittää.

Onnellisuudesta ei Nukarin sentään tarvinnut luopua; 1947 solmittu avioliitto agrologi Allan Nukarin, o.s Virta (1918–2006) kanssa kesti liki 60 vuotta.

Allan oli kaikin puolin hyvä valinta isännäksi.

– Hänellä oli rohkeutta tehdä uudistuksia; hankkia velkarahalla lisää maita ja ostaa uusia maatalouskoneita, Nukari kehuu.

Koneet syrjäyttivät työväen

Nukarin emäntäaikana maatalous on käynyt läpi suuria mullistuksia. Hänen aloittaessaan tilan emäntänä lähes kaikki työt tehtiin käsivoimin. Tosin ensimmäinen traktori oli hankittu taloon jo 1920-luvulla, mutta esimerkiksi puimuri saatiin vasta vuonna 1951. Niinpä Nukarin tila työllistikin tilan- ja karjanhoitajan apulaisineen ja lisäksi liudan muonamiehiä.

Sirkka ja Allan Nukarin aikana taloon otettiin myös harjoittelijoita koti-ja maatalousoppilaitoksista.

– Meidän aikanamme talossa työskenteli yhteensä 300 harjoittelijaa. Pisimmät harjoittelujaksot kestivät vuoden kerrallaan, ja talomme yläkerta oli välillä oikea nuorisoseura. Kai siellä vähän riiattiinkin, sillä harjoittelijoistamme on syntynyt 10 avioparia, Nukari kertoo nauraen.

Nukari on itse jäänyt emännän työstään eläkkeelle, ja nykyisin tilaa isännöi hänen poikansa. Vaikka tila on yhtä suuri kuin aikaisemminkin, työt, joita hoitamaan tarvittiin ennen kymmeniä käsipareja, hoituvat nykyisin koneiden avulla kahden miehen voimin.

– Sirpit ja viikatteet ovat vaihtuneet leikkuupuimuriin ja karja-apulaisen kädet lypsykoneeseen.

Studio55/Eina Rantalainen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.