Mainos

Sähköyliherkkä Mikko asuu eristyksissä asuntovaunussa

Vantaalaisen pellon laidalle on parkkeerattu asuntovaunu, jossa kolmikymppinen Mikko* elää eristyksissä. Pellon omistaja Tarja Helenius kertoo kohtalotoverinsa puolesta, miten dramaattisesti sähköyliherkkyys voi vaikuttaa siitä kärsivän elämään.

Tarja Helenius tapasi muutama vuosi sitten sähköyliherkkien kokouksessa isän, joka kertoi poikansa vaikeasta tilanteesta. Mikko oli herkistynyt sähkölle siinä määrin, että hän oli muuttanut pakon edessä telttaan keskelle metsää.

Tarja kysyi lupaa käydä tervehtimässä kohtalotoveriaan.

− Siellä odotti reipas, urheilullinen nuorimies, jolla oli hymy korvasta korvaan. Hän oli kauheasta tilanteestaan huolimatta täynnä suunnitelmia, Tarja kertaa ensikohtaamistaan Mikon kanssa.

Kun Mikko hieman myöhemmin sai korvesta lähtöpassit, Tarja ei epäröinyt ojentaa auttavaa kättä.

− Minulla on taloni edessä peltopläntti, missä sähköyliherkän on kohtuullisen hyvä olla. Mikko parkkeerasi asuntovaunun siihen.

Outoja oireita

Ennen sairastumistaan Mikko oli kuten kuka tahansa nuori. Hän oli saanut opiskelupaikan Teknillisestä korkeakoulusta, tarkoituksenaan valmistua insinööriksi. Oudot oireet iskivät ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.

− Mikko alkoi voida huonosti. Häntä väsytti, lihakset eivät toimineet ja iho oireili, Tarja kertoo.

Lääkäreiden näkemys asiaan oli varsin ylimalkainen. "Kun ihminen stressaantuu, tulee kuvitelleeksi kaikennäköistä".

Mikon tuntemuksista olivat kuitenkin kuvitelmat kaukana. Vähitellen opiskelijanuorukainen alkoi aavistaa, että oireet liittyivät jollain tavalla sähköön. Esimerkiksi tietokoneen näppäimistön ääressä hänen sormensa muuttuivat jääkylmiksi ja alkoivat särkeä.

− Asiaa on vaikea tajuta, ja vaikka sen tajuaisikin, sitä on vaikea hyväksyä, Tarja tietää.

Sähkön ulottumattomissa

Viimeinen niitti oli kodin lähelle noussut matkapuhelinmasto. Mikon olo romahti toivottomaksi. Hän ei pystynyt enää menemään kouluun.

− Mikko ehti kiertää ympäri metsiä, ensin teltan kanssa ja nyt asuntovaunussa. Lämmityksenä hänellä on kaasulämmitin. Perhe toimittaa lisää kaasua ja ruokaa, sillä hän ei pääse käymään edes kaupassa, Tarja kuvaa Mikon tilannetta.

Viime kesänä pellon läheisyyteen, 40 metrin päähän, asennettiin kahden viikon ajaksi hevoselle sähköaitaus. Mikon silmät tulehtuivat ja suupielet aukesivat välittömästi.

Muuten nuorimies voi Tarjan tiluksilla paremmin kuin aikoihin. Silti Tarjasta tuntuu pahalta Mikon puolesta.

− Hän on joutunut luopumaan aivan kaikesta paitsi hengestään: opinnoista, perheestä, kavereista, harrastuksista ja asuinpaikasta. Käyn kerran päivässä viemässä hänelle lehden ja kysymässä, oletko hukkunut kuraan.

Mikko on leimattu apua hakiessaan harhaiseksi tapaukseksi. Siitä huolimatta hän on onnistunut säilyttämään positiivisen asenteen elämään.

− Kukaan ihminen ei tee elämästään niin julmetun vaikeaa, ellei hänellä ole äärimmäinen pakko. Heikompi olisi jo sortunut, Tarja muistuttaa.

*Nimi muutettu

Kuvat: Colourbox.com

Studio55/Jenni Kokkonen


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55 etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme Studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.