Mainos

"Pelko yksinäisyydestä sai minut muuttamaan yhteisöön"

Helsinkiläinen Loppukiri-senioriyhteisö on toistaiseksi Suomessa ainoa laatuaan. Riitta kertoo, millaista on asua vireässä, 69 asukkaan taloyhtiössä.

Ajatus senioriyhteisöstä sai alkunsa, kun neljä ystävätärtä vaihtoi ajatuksia omien, ikääntyvien vanhempiensa tulevaisuudesta. Ilmoille tuli askarruttava kysymys: Miten te aiotte viettää oman vanhuutenne?

Yksi keskustelijoista tunsi naisen, joka toimi kantavana voimana Ruotsissa sijaitsevassa senioriyhteisössä. Voisiko erikoinen asumismuoto toimia myös Suomessa, naiset pohtivat.

Loppukiri-senioriyhteisö valmistui vuonna 2006 Helsingin Arabianrantaan.

− Meidän talomme sai mallinsa Ruotsista. Vastaavia löytyy myös muun muassa Tanskasta, ja uusia hankkeita on vireillä myös eri puolilla Suomea, Loppukiriin ensimmäisten joukossa muuttanut Riitta kertoo.

Monenlaisia asukkaita

Loppukiri koostuu 58:sta omistusasunnosta sekä yhteisistä tiloista, jotka ovat myös asukkaiden omistuksessa. 69 asukkaan joukossa on sekä pariskuntia että yksineläjiä.

− Omalla kohdallani yhteisöön hakeutumiseen vaikutti yksinäisyyden pelko. Sehän on yleisesti tiedossa, että ikäihmisten suuri ongelma tällä hetkellä on yksinäisyys, 65-vuotias Riitta sanoo.

Loppukirin asukkaat tulevat erilaisista taustoista. Yhteisöön ei ole varsinaisia pääsyvaatimuksia, mutta tietyt asiat tulee tiedostaa.

− Jokainen asuntoa hakeva haastatellaan, jotta hän ymmärtää asumismuotomme idean. Yhteisöllisyys on kantava voima. Luonteeltaan erakolle Loppukiri ei ole ehkä paras vaihtoehto.

Yhteiset askareet jaetaan

Loppukirin asukkaat sitoutuvat osallistumaan toimintaan, jota yhteisö nimittää arjen hallintaryhmiksi. Talon asukkaat on jaettu kuuteen ryhmään. Kullakin ryhmällä on joka kuudes viikko vuoro, jolloin he vastaavat yhteisten tilojen siivouksesta ja ruoanlaitosta.

− Valmistamme päivittäin yhteisen aterian kello viideksi, Riitta tarkentaa.

Asukkaat järjestävät myös yhteistoimintaa, johon osallistuminen on vapaaehtoista.

− Tarjolla on ollut muun muassa joogaa, jumppaa, meditatiivista tanssia ja kirjoituspiiri. Lisäksi olemme käyneet yhdessä teatterissa ja tehneet matkoja ulkomaille asti.

Loppukirin valmistuttua asukkaista yksi kolmasosaa kävi edelleen töissä. Työssäkäyvät osallistuvat yhteisiin askareisiin sen minkä pystyvät.

− Askareista voi myös saada vapautuksen, jos kunto ei enää kestä. Tällaisia tapauksia on toistaiseksi ollut vain muutama. Vanhin, 90-vuotias asukkaamme on yhä täydessä vauhdissa.

Suurin osa asukkaista viihtyy

Ulkopuolista alkaa väkisin mietityttää, voiko suuren, toisilleen ennalta tuntemattoman joukon yhteiselo sujua kitkattomasti.

− Valtaosa meistä viihtyy Loppukirissä hyvin. Tietysti on myös tapauksia, joiden kohdalla todellisuus ei ole vastannut odotuksia, Riitta sanoo.

Vaikka yhteisö on avoin kaikille, uusi asukas ei välttämättä pääse lennosta asumismuotoon sisään.

− Asukkaiden vaihtuvuus on ollut tähän asti pientä, mutta olemme heränneet asiaan. Meillä on aikeissa suunnitella perehtymispaketti uusille tulijoille.

− Neljässä vuodessa talon sisällä on syntynyt ydinjoukko, joka viettää paljon aikaa yhdessä. Toisaalta on myös luonnollista, että samanhenkiset ihmiset hakeutuvat yhteen, Riitta toteaa.

Studio55/Jenni Kokkonen

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.