Mainos

Paula kertoo: Sairaanhoidon ikäsyrjintä koitui isän ja äidin kuolemaksi

Paula* kokee, että hänen molemmat vanhempansa joutuivat ikäsyrjinnän uhreiksi ja menehtyivät sen vuoksi. Hänen suvussaan muutkaan vanhat ihmiset eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa.

Paulan kertomuksessa ei paljasteta paikkakuntaa, mutta kaikki tapaukset ovat sattuneet saman sairaanhoitopiirin alueella.

Epäiltiin aivovammaa – ei ehditty kuvata

– Isäni sairastui diabetekseen ja hoiti sitä kellon tarkasti. Söi samalla kellon lyömällä, mittasi verensokerin ja hoiti täsmällisesti jalkansa.

Huolimatta tunnollisesta itsehoidosta Paulan isälle alkoi maistua alkoholi vanhemmiten liikaa.

– 70-vuotispäivän lähestyessä hän oli ottanut sen verran paljon, että sammui ja sokerit pääsivät jylläämään. Hän oli oksentanut siinä sammumistilassaan ja vetänyt sitä keuhkoonkin.

Isä vietiin sairaalaan, ja hän oli osastolla, kun Paula meni katsomaan häntä.

– Minulle hoettiin, että hänellä on todennäköisesti aivovamma, koska hän ei seuraa katseellaan. Kysyin joka päivä niiden kymmenen päivän ajan, jotka isä siellä oli, että joko on otettu kuva, mistä näkee onko aivovamma vai ei. Vastaus oli aina sama: ei ole vielä ehditty.

Rauhallinen uni vaihtui kuolemaan

Paulan mielestä asenne oli selkeä:

– Isä on tuotu alkoholin vaikutuksen alaisena, on vanha ja taipumusta alkoholismiin, hänellä ei ollut väliä.

Seuraavana iltana sairaalasta soitettiin ja pyydettiin tulemaan, koska Paulan isän hapetusarvot olivat laskeneet.

– Lähdin veljeni kanssa sinne, ja perille päästyämme hapetusarvot olivat parantuneet ja isä nukkui rauhallisesti. Olimme paikalla noin tunnin, ja kaikki näytti hyvältä. Isä oli yksin huoneessa, mitä pidimme huonona merkkinä, sillä yleensä kuolevat laitetaan yksin.

Paula ja hänen veljensä lähtivät kotiin, koska kaikki näytti rauhalliselta ja huoneessa oli kameravalvonta. Aamulla tilanne oli toinen.

– Aikaisin, varmaan seitsemän aikaan, lääkäri soitti ja sanoi, että isä taitaa kuolla. Pyysin, että hänet laitettaisiin hengityskoneeseen, johon lääkäri sanoi, ettei kannata, sillä hänellä on aivovamma. Sanoin, ettei sitä tiedetä, koska sitä ei ole tutkittu pyynnöistäni huolimatta.

– Hän sanoi konsultoivansa anestesialääkäriä ja sitten soittavansa minulle ennen kuin mitään päätetään. Sanoin odottavani puhelua. Puhelu tuli aamulla puoli yhdeksän, muttei se puhelu mitä odotin, vaan sieltä soitti hoitaja, joka ilmoitti isäni kuolleen.

Isää ei kytketty hengityskoneeseen

Paula alkoi selvittää, mitä sairaalassa oli tapahtunut illan ja aamun välillä ja miksi hänelle ei ollut soitettu hengityskoneasiasta.

– Hoitaja rauhoitteli minua, että isän huoneessa oli kaksi hoitajaa, kun hän lakkasi hengittämästä, ja hän poistui levollisesti eikä tarvinnut lähteä yksin. Kysyin, että miten he pystyivät olemaan auttamatta ja elvyttämättä. Siihen ei sitten enää tullutkaan vastausta.

Paula yritti tavoittaa lääkärin, joka oli jättänyt hänelle soittamatta.

– Koskaan en saanut häntä langan päähän saati näkemisiin kasvotusten. Ylilääkärille minut sitten yhdistettiin. Intettyäni sitkeästi, miksei lääkäri soittanut, vaikka lupasi eikä kunnioittanut pyyntöäni hengityskoneen suhteen, ylilääkärin vastaus oli, että hän on varmaan delegoinut soiton jollekin hoitajalle, joka unohti. Se ei mennyt minulta läpi, niin sitten ylilääkäri sanoi, että hän on varmaan unohtanut, kun vuorot ovat niin pitkiä.

– Rivien välistä tuli esiin se, että isä on liian vanha ja näin ollen tarpeeton ja alkoholistikin vielä. Kuolintodistuksessa syynä oli muistaakseni keuhkokuume ja alkoholismi. Samassa paperissa luki myös, ettei kuvaa aivoista ollut ehditty ottaa. Se oli mielestäni jo koomista!

Molemmat jalat amputoitiin

Paulan miehen vähän yli 80-vuotias sukulaismies puolestaan valitti viime kesänä eräänä yönä jalkojensa puutumista, särkyä ja kylmyyttä.

– Kihlattu, joka myös on yli 80, hieroi niitä siinä yöllä. Särky vain paheni, ja jalat olivat jo jotenkin tunnottomat. He soittivat ambulanssin, joka vei miehen yöpäivystykseen keskussairaalaan. Siellä joku lääkäri oli laukaissut, etteikö osata käyttää omaa terveyskeskusta ja ilman isompia tutkimisia käskenyt potilaan kotiin, koska keskussairaalassa ei ollut tilaa ja käskenyt ottaa vain särkylääkettä.

Seuraavan päivän illalla sukulaiset huolestuivat miehen tilasta ja soittivat ambulanssin, joka vei miehen ensin keskussairaalaan, josta piti palata vielä oman kotipaikan terveyskeskukseen hakemaan lähete.

– Silloin elettiin torstai-iltaa. Maanantaina selvisi, että miehen jalat olivat joutuneet kuolioon ja molemmat jalat amputoidaan polven yläpuolelta.Leikkaus piti olla siinä alkuillasta, mutta se siirtyi ja siirtyi, ja niitä oli sitten puolen yön maissa sahattu poikki.

– Vanhan liiton ihmiset kunnioittavat lääkäreitä liiaksi eivätkä kehtaa vaatia oikeuksiaan. Tämäkin olisi voitu välttää!

Lääkäri ei elvyttänyt

Kolmas tapaus sattui Paulan omallle äidille.

– Äidillä oli aivojen sisäpinnalla synnynnäisesti epämuodostunut verisuonikehrä, aneurysma, mistä johtuen hänellä on ollut 11 aivoverenvuotoa.

Pari vuotta sitten Paulan äidiltä leikattiin rintasyöpä. Hän ehti täyttää 81 vuotta.

– Veljeni on omaishoitaja, ja äiti oli kotona loppuun saakka. Lauantai oli suihkupäivä, jonka jälkeen veljeni ajatteli, että äidin olisi hyvä mennä päiväunille, koska suihku käy voimille. Äiti oli jotenkin oudon oloinen ja pää velton oloinen. Veljeni luuli, että äiti sai aivoverenvuodon ja vei hänet nopeasti paikalliseen terveyskeskukseen.

Perille päästyään oli huutanut heti ovelta, että äkkiä lääkäri. Siinä lääkäriä odottaessaan veli sanoi saaneensa sellaisen tunteen, että äiti on kuollut. Hän oli painanut rintakehästä muutaman kerran sekä puhaltanut, ja sitten lääkäri tulikin.

– Veljeni pyysi elvyttämään äitiä, jolloin lääkäri oli sanonut, ettei ole äitimme kannalta hyötyä elvyttää. Veljeni toisti pyyntönsä, jolloin lääkäri oli vetänyt vaan verhon eteen ja sanonut, että hän voi olla siinä hetken, jos haluaa.

Paulan äiti menehtyi sillä reissulla.

Tapaus vielä selvittämättä

– Lauantaina lääkäri oli sanonut, ettei ruumiinavausta tarvita ja että kuolintodistuksen saa hakea maanantaina.

Maanantaina kuitenkin poliisi soitti, että lääkäri oli kieltäytynyt allekirjoittamasta kuolintodistusta, mikä tarkoittaa että ruumiinavaus tehdään.

Poliisi tuli mukaan kuvioihin, koska ei oltu varmoja siitä, kuoliko Paulan äiti kotona, sairaalassa vai matkalla sinne.

– Oma subjektiivinen mielipiteeni tapahtuneesta on se, että lääkäri jätti allekirjoittamatta kuolintodistuksen ja halusi poliisin mukaan, koska halusi herättää kysymyksiä kuolinpaikasta, jolloin unohdettaisiin se, ettei hän elvyttänyt omaisen pyynnöstä huolimatta.

Asian selvittely on vielä kesken, koska Paulan äidin kuolemasta on vain viikkoja aikaa.

– Miksei elvytetty? Luulin, että aina elvytetään.

Siihen kysymykseen Paula ainakin haluaisi vielä lääkäriltä vastauksen.

"Kuusikymppinen liian vanha korjattavaksi"

Paula huomauttaa, että kokemukset ovat tietysti subjektiivisia. Hän muistaa kuitenkin yhden selkeän tapauksen ikäsyrjinnästä, kun hänen kuusikymppinen sukulaismiehensä loukkasi olkapäänsä.

– Lääkäri oli sanonut suoraan, ettei korjata, koska olet niin vanha. Potilas oli kuitenkin itsepäinen ja jankuttanut, ettei aio olla vajaakuntoinen lopun elämäänsä ja tivannut edes jonoon pääsyä. Lääkäri oli kyllästynyt tivaamiseen ja laittanut lopulta jonoon. Aikanaan olkapää oli kuin olikin korjattu.

Paula painottaa, että nykylääketieteen pitäisi kuulua kaikille iästä ja tulotasosta riippumatta.

– "Ei tuottavatkin" ihmiset kuuluisi pelastaa. Kustannustehokkuus sairaanhoidossa kuuluisi lailla kieltää. Lisäksi yliopistoihin kuuluisi tulla sellainen sääntö lääkikseen, ettei se riitä, jos on päässyt kurssista läpi. Asiat pitää oikeasti hallita!

Paulalla on valelääkäreistä mielenkiintoinen mielipide, jonka toisaalta pitäisi saada hälytyskellot soimaan terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjien päässä:

– Nuo valelääkärijutut on tietty kamalia, mutta he oikeasti tutkivat ja tekevät työnsä tarkemmin ja huolellisemmin, sillä heillä ei ole varaa tulla ilmi ja jäädä kiinni. Jos on viralliset paperit, tehdään mitä tykätään, ja sitten piiloudutaan ylilääkärin selän taa, Paula tokaisee.

*Haastateltavan nimi muutettu

Studio55.fi/Piritta Palokangas


Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

Mainos

Osallistu keskusteluun

Uusimmat: Studio55.fi

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.